Eeva Virtanen: Tyttö Monrepoon nurkalta

On vuosi 1939 Viipurissa, kevät ja kesä ja syksy, ja tyttö täyttää 13 vuotta. 

Keväällä tyttö odottaa koulun loppumista, muuttaa äidin ja sisarusten kanssa uuteen kotiin, lähtee mukaan tyhmänrohkeisiin tempauksiin kuten junanradalla kävelemiseen, kun juna jo tulee. Vaikka ei se ole hän, vaan joku toinen, ja hän itse seuraa kaikkea sivusta. Aikuiset päivittelevät, miten jälleen päästettiin sota valloilleen Euroopassa, ja toivovat, ettei se leviäisi Suomeen asti. Miehiä kutsutaan linnoitustöihin rajalle.

Kesällä on koulusta lomaa, ja tyttö ui Viipurin lahdissa ja kävelee Monrepoon puistossa, hoitelee kasvimaata ja saa ikioman kissanpennun, Mirrin, jonka pihan lapset sanovat olevan koditon kulkukissa. Omituisena pidetty Aatu houkuttelee tytön kotiinsa katsomaan pullossa olevaa laivaa, mutta kun Aatu laittaa oven lukkoon ja lähestyy tyttöä kiilto silmissään, tämä heittää pullon Aatua päin ja pakenee raollaan olevasta ikkunasta pihalle. Aatu joutuu sairaalaan.

Syksyllä alkaa koulunkäynti uudessa koulussa. Kasvimaalta kerätään lantut ja perunat talteen. Pihan lapset kyselevät, kenen kotona on alettu varastoida kahvia tai sokeria. 

-- Turhaan äitisi sokeria haali, eihän sitä mukaan kuitenkaan voi ottaa, jos täältä pitää vaikka lähteä, hän sanoi Kaukolle. 

-- Minne me sitten lähdetään? kysyi Mirja. 

-- Maalle jonnekin, niin kuin Mare, sanoi tyttö. 

-- Et sinä mitään tiedä, luulet vaan, sanoi Kauko vihaisesti. 

-- Eikä me maata anneta, me tapellaan, huusi Erkki. (s. 97)

30.11. tyttö on koulussa, kun tulee tieto, että neuvottelut ovat kariutuneet. Kun hälytyssireenit soivat, koululaiset juoksevat suojakoloon maisterin kanssa. Illan tultua kaikki sentään pääsevät kotiin. Pian tyttö ja äiti pakkaavat laukut ja lähtevät maalle, pakoon toistuvia ilmahälytyksiä, pommituksia ja tulipaloja - sotaa.

Eeva Virtasen tyttöromaani Tyttö Monrepoon nurkalta kuvaa Tytin viimeistä kesää Viipurissa. Kirjan tempo on rauhallinen, kasvavan tytön mielenliikkeet ja ajatukset ovat pääosassa ja kuvataan verkkaisesti, taustalla väreilee sotia edeltävä Viipuri. Kirjailija käyttää päähenkilöstä aina sanaa "tyttö", mikä tuntuu erikoiselta ratkaisulta, mutta ehkä se voimistaa vaikutelmaa tytön yksinäisestä vaeltelusta ja elämän tarkkailusta. Vain kirjan toisten henkilöiden puhutellessa tyttöä dialogeissa he käyttävät hänen nimeään "Tytti". Sota on läsnä aikuisten peloissa, joita tyttö ei ymmärrä, kunnes kirjan loppuosassa siitä tulee todellisuutta kaikille kaupungin asukkaille. Tyttökin joutuu jättämään rakkaan Mirrin taakseen lähtiessään äidin kanssa evakkomatkalle.

Eeva Virtasen kirja on ensimmäinen kirja Weilin + Göösin alkamassa sarjassa "WGTyttöromaaneja". Se on sujuvasti kirjoitettu, nostalginen ja surumielinen, ja sopinee paremmin hieman jo ikää kartuttaneille nuorille. Erityisesti pidin siinä oivaltavasta kuvauksesta nuoren tytön kokemasta sodan uhasta ja alusta. Kirjailija itse syntyi Viipurissa, mutta on asunut Tampereella vuodesta 1944.

KIRJA löytyi omasta hyllystä, olen saanut sen joskus nuorena lahjaksi. Se on myös ensimmäinen suoritukseni Suketuksen blogissaan aloittamaan Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen, jossa luetaan sotiin liittyvää kirjallisuutta eri kategorioissa ja sotilasarvoja tavoitellen. Omissa lukuaikeissani on jo ennestään useita teemaan sopivia kirjoja, joten olen mukana haasteessa. Luullakseni tulen lukemaan enimmäkseen kirjoja Sodan liepeillä -kategoriasta, jossa kerrotaan sotakokemuksia erityisesti taistelujen ulkopuolella, kotirintamalla ja ennen sekä jälkeen sotien. Varattuna on muitakin kirjoja, joiden pääosassa on lapsia sodan jaloissa. Toiseksi kategoriaksi suunnittelen Sisällissotia, sillä se on sukuharrastuksen myötä kiinnostuksen kohteena. Tosin luvassa on muutakin kuin Suomeen sijoittuvaa sisällissotaa ja kapinaa. -- Tavoittelen kuutta kirjaa ja kersantin natsoja - 14 kirjalla ylenisi kenraaliksi asti, mutta se taitaa jäädä muiden saavutettavaksi.

Eeva Virtanen: Tyttö Monrepoon nurkalta, 126 s.
Kustantaja: Weilin + Göös 1965

Päällys: Tarina Lounasmaa