Taikatalvessa Muumipeikko herää kesken talviunien ja ihmettelee, miten erilaiselta maailma näyttää. Edes äiti ei herää, vaikka häntä miten yrittäisi herätellä, joten Muumipeikko kerää rohkeutensa ja lähtee yksin Nuuskamuikkusta vastaan, tämä kun oli lähtenyt talveksi etelään. "Jos tietäisin hänen tietävän, että minä kiipeän näiden vuorten yli hänen takiaan, niin silloin minä voisin kiivetä. Mutta aivan yksin siitä ei tule mitään." (s. 20)
Taikatalvesta löytyy helmiä niin kuin muumikirjoista tapaa löytyä. Muumipeikon rohkeus lähteä matkalle valloittamaan talvimaailmaa. Omien pelkojen voittaminen. Minulle läheisin kirjan viisauksista on se, minkä jo jaoin Muumikirjat ja minä -haasteen muistelossa: liika kylmältä suojeleminen ei ole hyvästä, koska "Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia." (s. 132)
Kun Tove Janssonin syntymän juhlavuosi Tove 100 alkoi, olin varma, että nyt luen roppakaupalla hänen kirjoittamiaan kirjoja tai kirjoja hänestä. Vuoden vieriessä päätökseen huomaan saaliin jääneen vaatimattomaksi, mutta iloitsen siitä, että se on kuitenkin suurempi kuin viime tai sitä edellisenä vuonna!
Tove 100 -juhlavuosi innoitti kahteenkin haasteeseen blogimaailmassa, ja hyppäsin niihin innoissani mukaan. Opuscolon alkamalle Janssonin kirjakiusaus -matkalle lähdin Homssuna ja aika homssuisesti seilasinkin. Samoilla kirjoilla osallistun Reetan Tove 100 -lukuhaasteeseen. Ja tässä se saaliini:
Kuvakirja: Muumit ja tuhotulva
Aikuisproosa: Kuvanveistäjän tytär
Pidempi Muumikirja: Taikatalvi
Kuvanveistäjän tytärtä lukiessani olin ainakin kuvittelevinani, että kohtasin kirjan sivuilla sukulaisen. Siis ei sukulaissielua, vaan ihan oikean, mutta erinomaisen kaukaisen sukulaisen, jota kirjailija kutsui Cawaniksi. Niin haltioissani olin kuvitelmastani, että kirjoitin siitä pari juttua sukuharrastusblogiini:
Sukulainen Tove Janssonin kirjassa?
Alvar Cawénin taidenäyttely vuonna 1910
Vaikka vuosi Toven Janssonin maailmoissa jäi kolmeen kirjaan, Ateneumin hienossa taidenäyttelyssä vierailuun ja lahjaksi saatuun pyyhkeeseen (mukana kuvassa), matka oli antoisa. Erityisen iloinen olin siitä, että luin Muumit ja tuhotulva -kirjan, sillä se tutustutti minut alusta pitäen ensimmäisiin kirjojen hahmoihin.
Tove Jansson: Taikatalvi. 133 s.
Kustantaja: WSOY 1988. 8. painos. (1. p. 1958)
Suomentaja: Laila Järvinen
Kansi ja kuvitus: Kirjailijan
Alkuteos: Trollvinter 1957
Taikatalvi on minulle erityinen muumikirja <3 Muumilaakson talvihurmaa yhä uudelleen ja uudelleen, huolimatta siitä, kuinka monta monennetta kertaa se on luvussa.
VastaaPoistaJa Toven juhlavuosi oli kertakaikkisen ihana! Toivottavasti hänen tuotantonsä jaksaa vetää vielä tämän pitkän, antoisan juhlavuoden jälkeenkin.. :)
Taikatalvi on hurmaava, talvihurmaava. :-) Juhlavuodet ovat mahtavia siksikin, että tulee tartutuksi vanhempiin kirjoihin ja voi löytää hienoja helmiä, joko ihan uusia tai joskus aikaa sitten luettuja.
Poista