torstai 26. helmikuuta 2015

Yasunari Kawabata: Lumen maa



"Juna kiipesi rajavuoriston pohjoisrinnettä, pujahti pitkään tunneliin ja sitten laskeutui laaksoon. Illan tuntu oli painumassa huippujen välisiin rotkoihin. Talvisen iltapäivän himmeä kirkkaus näytti imeytyvän maan sisään..." (s. 77)

Lumen maa on upea, hieno, monivivahteinen kirja, jonka luen vielä monta kertaa uudelleen. Lukukokemus oli yllättävän intensiivinen, kun ottaa huomioon, miten vähän kirjassa tapahtuu - ulkoisesti.

Tokiolainen mies, Shimamura, matkustaa talvella Lumen maahan, Japanin vuoristoseudulle. Junassa hänen huomionsa kiinnittyy samassa vaunussa matkustavaan tyttöön, jonka ääni ja silmät lumoavat hänet. Yhtä lumoavia ovat junan ikkunasta näkyvät vuoret.

Shimamura on matkalla kylpylähotelliin, jossa hän oli ollut keväällä samoilemassa vuorilla ja jossa hän oli kohdannut sattumalta nuoren naisen, Komakon, joka kiireaikoina kävi kylästä hotellissa auttamassa. Nyt talven ja lumen tultua Komako on hotellissa työssä geishana. Vielä kolmannen kerran mies palaa kylpylään, silloin on syksy ja vaahteranlehdet hehkuvan punaisia.

Mies kuljeskelee vuorilla, metsissä, riisipellon laidalla, usein yksin, joskus Komakon kanssa, käy kylvyssä. Töistä ehtiessään Komako poikkeaa hänen huoneessaan ja jää joskus yöksi. Shimamuran ja Komakon kohtaamisten ja keskustelujen taustalla elää Lumen maan luonto, sen värit ja voimat. 

Vaikka tapahtumisia on vähän, Yasunari Kawabatan teksti piti minut otteessaan. Kieli on huikaisevaa, tiheää ja täynnä merkityksiä, joista sain hitusen kiinni, mutta samalla tiedän, että paljon jäi ymmärrykseltä piiloon. Punainen väri. Lumen kylmyys ja kirkkaus. Polttava tuli.

Lumen maa on rakkausromaani. Se on myös hyvin japanilainen kirja. Suomentaja Yrjö Kivimies kehoittaa lukijaa, joka on ymmällään, lukemaan kirjan uudelleen ja vähemmän eurooppalaisittain. Hän sanoo, että  kirjan ilmaisun pohjana on japanilaisen haikal-runouden menetelmä, jossa suoraan sanotaan vain se, mikä on aivan välttämätöntä ja kaiken muun annetaan syntyä lukijan mielessä. Ehkä juuri tästä syystä kirjasta jää ehyt vaikutelma samalla, kun se kutsuu syvempään ymmärtämiseen.

Lumen maa on ensimmäinen suomeksi käännetty japanilainen romaani - se on käännetty englannin- ja saksankielisistä laitoksista. Kirjailija Yusunari Kawabata sai tuotannostaan Nobel-palkinnon 1968.


     Yasunari Kawabata: Lumen maa, 161 s.
     Kustantaja: Tammi 2012 (1.painos 1958, Keltainen kirjasto 16)
     Alkuperäinen: Yuki guni 1947, suomentaja Yrjö Kivimies
     Kansi: Markko Taina


KIRJA on oma ostos kirjakaupasta. Sitä on luettu paljon blogeissa, tänä talvena mm. näissä: Eniten minua kiinnostaa tie, Kaisa Reetta, ja Kirjakaapin kummitus.
Osallistun tällä Talven lukuhaasteeseen ja Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.


8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Lukiessani blogisi Japani-postauksia tuli tämä kirja mieleen. en ole koskaan käynyt Japanissa, mutta siellä käyneelle tämä on varmasti kiinnostava kirja.

      Poista
  2. Oikein viehättävältä kuulostava kirja. Rakkaus on aina aihe joka minua kiinnostaa :)
    Haluaisin matkustaa Japaniin ja kierrellä japanilaisissa puutarhoissa ja vuoristossa. Japanilainen maalaustaide on kaunista ja ihailen japanilaista runoutta ja yksinkertaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on viehättävä! Rakkautta erilaisessa pakkauksessa. Mutta ah, niin japanilaisittain kerrottuna. Minustakin Japani olisi ihana matkakohde.

      Poista
  3. Oi, luit Lumen maan! Ihanaa, että pidit kirjasta, minulle se yksi oli viime vuoden parhaista lukuelämyksistä! Niin eleetön, niin kaunis!

    Ihanasti tavoitit Lumen maan tunnelman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa-Reetta! Tuota kaikkea Lumen maa oli. En ole oikein osannut tarttua muihin kirjoihin sen jälkimainingeissa...

      (viestisi tuli kahteen kertaan, poistan toisen.)

      Poista
  4. Tämä on kyllä vaikuttava lukukokemus juuri tuon hienovireisyytensä vuoksi. Paljon tapahtuu, vaikkei tapahdukaan. Viehättävä teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Alkoivat muutkin Kawabatan kirjat kiinnostaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!