Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

Pasi Pekkolan viime kesänä ilmestynyt Lohikäärmeen värit vie aikamatkalle. Se liikkuu useassa aikatasossa ja kahdessa maassa. Romaani tempaa mukaansa, ja sitä on vaikea keskeyttää hetkeksikään.

Yksi aikatasoista on vuosi 2013. Suomessa syntynyt, kolmekymppinen Kimi on kasvanut isänsä Tomin ja isovanhempien kanssa. Kiinalainen äiti Xiaolong jätti miehensä ja poikavauvansa ilman selityksen sanaakaan. Hän vain katosi. Tai jätti perheensä. Äidistä ei ole koskaan puhuttu, isän ja pojan välissä on äidin kokoinen kuilu, jota he eivät ole osanneet ja uskaltaneet puhua umpeen.

Kimin elämä alkaa murentua ympäriltä, ensin tyttöystävä ja sitten työpaikka. Ensimmäistä kertaa elämässään Kimi matkustaa Kiinaan isän luo, tämä on siellä töissä. Kimi uskottelee itselleen menevänsä lomalle ja vierailulle isänsä luo, mutta matka äidin kotimaahan on pakomatka Suomesta. Siitä tulee matka sen selvittämiseen, kuka hän on ja miksi äiti lähti ja hylkäsi hänet.

Varhaisin aikatasoista vie lukijan Kiinan maaseudulle aikaan, jolloin Kimin äiti syntyi. Tämän äiti kuoli synnytykseen, mutta kaikkien ihmetykseksi isä päätti pitää hänet, vaikka hän olikin tyttö. Tyttö sai nimekseen Pikku-Lohikäärme, koska sinnitteli itsensä elämään, ja hänestä kasvoi oikea sisupussi, joka selviytyi lapsuuden köyhyydestä, vilusta ja nälästä sekä myöhemmin kulttuurivallankumouksen punakaartien väkivaltaisesta terrorista.

Keskimmäinen aikataso sijoittuu vuosiin 1982 ja 1983, jolloin Kimin äiti tuli Suomeen ja meni naimisiin Tomin kanssa, johon oli tutustunut Kiinassa. Xiaolong halusi tulla maahan, joka olisi turvallinen hänen tulevalle lapselleen ja jossa tällä olisi mahdollisuuksia. 

"Hän katsoi tätä kaikkea, näitä kaikkia ihmisiä, ja ajatteli, ettei hän välttämättä ollutkaan niin outo. Ja kuitenkin hänessä oli jotain lähtemättömästi erilaista. Juuri erilaisuutta hänet oli opetettu varomaan. Kotimaassa kaikkien piti näyttää samalta, käyttää samanlaisia vaateita, samoja värejä, kiinnittää hiuksensa samalla tavlla. Pojat leikkasivat lyhyiksi, tytöt sitoivat kahdelle palmikolle. Poikkeukset kitkettiin tuimin katsein ja arvostelevin sanoin. Jos se ei riittänyt, tartuttiin kiinni. 

Sellainen, joka poikkesi muotista, oli muita vastaan. Puoluetta vastaan. Sellaisten ihmisten ajatukset erosivat muista. Ja erilaiset ajatukset olivat vaarallisia. Ne olivat hengenvaarallisia."

Suomi oli kuitenkin liian hiljainen maa eikä sinne päässyt omaa menneisyyttään pakoon, vaan se saapui velkomaan vanhoja unelmia ja vanhaa rakkautta. Yksi velkojista oli Kultahattu-elokuva, jonka Xiaolong oli nuorena nähnyt ja josta oli tullut hänen haaveunelmansa niin rahasta kuin rakkaudesta. Elokuvalla on kirjassa tärkeä rooli.

Lohikäärmeen värit koukutti minut lukemaan mielenkiintoisella ja jännittävälläkin juonellaan. Näkökulmat ja aikatasot vaihtelevat. Samanaikaisesti kirjan teemat ovat ajankohtaisia ja vakavia: maahanmuuttaminen ja sen tuoma muukalaisuus ja yksinäisyys; matka oman elämän ja suvun salaisuuksien selvittämiseen ja ymmärtämiseen; äidin hylkäämänä kasvaminen. Valtavan mielenkiintoisia ovat myös kuvaukset Kiinan maaseudulta ennen kulttuurivallankumousta ja sen aikana 1960-luvulla. Surulliseksi tulin monien Kiinan maaseudun tyttöjen kohtaloista heidän muutettuaan Shanghaihin ja muihin isoihin kaupunkeihin paremman elämän toivossa.

     Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit, 459 s.
     Kustantaja: Otava 2015


KIRJA on ensimmäinen lainani Ellibs-kirjastosta, kun kyllästyin painetun kirjan jonoihin. Mutta ei varmasti jää viimeiseksi. En ymmärrä, miksen ole aikaisemmin lainannut e-kirjoja kirjastosta.

MUUALLA Kaisa Reetta mietti kirjaa lukiessaan pakon edessä tehtyjä moraalisia valintoja ja niiden vaikutusta ihmisiin; Jonnalle (Kirjakaapin kummitus) kirjan ehdottomia vahvuuksia on kahden erilaisen maan vivahteikas ja todentuntuinen kuvaus; Annikaa lukuelämyksen mahti vapisutti. Risto Löfin (Etelä-Suomen Sanomat) arviossa romaani kurkottaa kansainvälisen lukuromaanin luokkaan.

HAASTE: Kirja sopii Kurjen siivellä : Itä-Aasia lukuhaasteeseen (Kiina).