Olen viime aikoina kuunnellut Leena Lehtolaisen rikosromaaneja työmatkoillani. Neljä kuunneltua teosta on osoittanut, miten hyvin hänen kirjansa sopivat kuunneltaviksi. Yksi syy on hänen sujuva ja konstailematon kielensä ja tekstin juoksutuksensa, jota on helppo seurata, vaikka katse seuraa samaan aikaan tiiviisti liikennettä. Lisäksi kirjoissa on henkilöitä sopivan rajallinen määrä ja heidät esitellään lukijalle, siis kuuntelijalle, vähitellen. Niin paljon kuin pidänkin Agatha Christien dekkareista, niiden kuunteleminen äänikirjoina on melkoisen työlästä, sillä tyypillisesti hän tuo koko epäiltyjen kavalkadin romaaninsa alkulukuihin, ja minusta tuntuu hankalalta pitää henkilöt ja nimet yhdessä kirjan alkupuolella, kun äänikirjan selaaminen ei ole kovin kätevää.
Kuuntelin peräkkäin Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan neljä ensimmäistä romaania, en tosin ilmestymisjärjestyksessä, mutta kun päähenkilö on entuudestaan tuttu, järjestyksestä poikkeaminen ei ollut ongelma. Sarjan kirjoissa on kussakin oma itsenäinen rikostapauksensa, mutta Maria Kallion siviilielämä jatkuu ja ihmissuhteet kehittyvät kirjasta toiseen.
Tässä luonnehdin lyhyesti kuuntelemani dekkarit.
Ensimmäinen murhani alkaa Maria Kallio -sarjan. Heri ensimmäisestä kirjasta lähtien sarjassa on yhteisiä piirteitä, jotka toistuvat kirjasta toiseen, siis visaisten murhatutkimusten lisäksi. Jokaisessa kirjassa on ainakin yksi kissa yhtenä sivuhenkilönä. Ja jokaisessa kirjassa Maria Kallion yksityiselämä ja ihmissuhteet ovat tärkeässä osassa, hän miettii paljon ihmiselämän arkisia kysymyksia, sukulaissuhteita ja naisen elämää.
Ensimmäistä murhatapausta tutkiessaan Maria Kallio on töissä kesälomasijaisena Helsingin rikospoliisissa. Hänet hälytetään Vuosaareen tutkimaan nuoren miehen kuolemaa. Joukko opiskelijoita oli kokoontunut osakunnan kuoron jäsenen huvilalle harjoittelemaan, ja isäntä oli löytynyt aamulla kuolleena merestä.
Maria Kallio huomaa tuntevansa osan kuorolaisista omalta opiskeluajaltaan. Se tekee rikostutkimuksesta vaikeaa, hän joutuu kuulustelemaan ja epäilemään ihmisiä, jotka ovat hänen ystäviään. Tutkinta laajenee pelkästä pikaistuksissa annetusta iskusta huumeisiin ja ihmiskauppaan. Kallio selvittää tapauksen intuitionsa, päättelykykynsä ja ahkeran poliisityön tuloksena. Tapausta tutkiessaan hän myös tutustuu Antti Sarkelaan, yliopistolla työskentelevään matematiikan laitoksen assistenttiin, joka oli surmatun hyvä ystävä ja pitkään häilyi epäiltyjen kirjoissakin.
Harmin paikka -romaaniin pääsee itsensä Agatha Christien luoma Hercule Poirot'n hahmo, kun Maria Kallio tuntee tarvitsevansa belgialaisetsivän harmaita aivosoluja. Itse asiassa hän ratkaisee murhatapauksen mietittyään, miten Poirot menettelisi tilanteessa.
Harmin paikassa Maria Kallio ei työskentele poliisina, vaan vastavalmistuneena asianajajana asianajotoimistossa Espoossa. Kun hänen lähipiirissään tapahtuu murha ja Antin, poikaystävän, siskon miehen veli pidätetään, Maria pyydetään pidätetyn asianajajaksi. Hän on vakuuttunut siitä, ettei Kimmo ole syyllinen, ja poliisi hänessä nousee pintaan, kun hän päättää selvittää, kuka murhan teki. Asia saa lisää kierrettä, kun Maria vakuuttuu siitä, että Kimmon puolitoista vuotta aiemmin kuollut sisko ei tehnytkään itsemurhaa, vaikka kaikki niin uskoivat, vaan hänet surmattiin.
Asiat etenevät myös Maria Kallion yksityiselämässä. Hän muuttaa kesäksi Antin kanssa tämän vanhempien taloon Tapiolaan, ja pari miettii tulevaisuutta yhdessä.
Kolmannessa kirjassa Kuparisydän Maria Kallio palaa työttömyysjaksolta poliisin tehtäviin, tällä kertaa puoleksi vuodeksi kesänimisnaiseksi lapsuudenaikaiseen kotikaupunkiin Arpikylään Pohjois-Karjalaan. Maria Kallion rauhallinen pikkukaupunkielämä saa tylyn lopun, kun hänelle tuttu taiteilija löydetään kuolleena kuparikaivoksen tornin juurelta. Kuten edellisessä kirjassa kaikki epäillyt ovat Marialle tuttuja, heidän joukossaan nuoruuden ihastus Johnny, joka saa sydämen vieläkin pamppailemaan, ja kuolleen taiteilijan veli Jaska, joka oli aikoinaan Marian bändikaveri. Tapaus on kinkkinen, toinenkin tuttu surmataan, ja tehtävä melkein koituu Marian oman pään menoksi.
Nimisnaisen yksityiselämä on kirjassa varsin runsaasti esillä, mikä rikastuttaa Maria Kallion henkilökuvaa. Poikaystävä Antti on ollut Amerikassa jo muutaman kuukauden. Suhde mietityttää Mariaa. Antti haluaisi perustaa perheen, Mariaa pelottaa sitoutuminen. Arpikylässä asuvat Marian opettajavanhemmat, joiden mökillä saa hyvää ruokaa ja makoisat löylyt. Ja asuinpaikaksi sijaisuuden ajaksi Maria saa Pentti-sedän talon maalla, kun setä itse on sairaalassa toipumassa sydänkohtauksesta. Sedän Mikko-kissa tulee asunnon mukana.
Tähän mennessä jokaisessa sarjan kirjassa Maria Kallio on ollut eri paikassa työssä. Neljäs romaani, Luminainen, ei ole poikkeus, sillä vielä Arpikylässä ollessaan Maria saa työtarjouksen Espoon poliisista. Naispoliisina hän saa kutsun tulla kertomaan poliisin työstä Rosbergin kartanoon Nuuksioon, se toimii naisten terapiakeskuksena, jonne miehiltä on pääsy kielletty.
Jonkin ajan kuluttua yksi naisista katoaa ja löytyy metsästä jäätyneenä. Maria Kallio työtovereineen tutkii tapausta, ja selvittelyissä hän törmää niin tunnettuun runoilijaan, lestadiolaisyhteisöön ja heidän elämäntapaansa kuin astroterapeuttiinkin.
Yksityiselämässä Maria ja Antti vihitään heti kirjan prologissa. Keskustelut eri lailla uskovien ihmisten kanssa laittavat Maria Kallion miettimään, mikä hänen oma suhteensa on uskontoon.
Luminainen palkittiin vuonna 1997 Suomen Dekkariseuran Vuoden Johtolanka -palkinnolla.
Suosittelen Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaa kenelle tahansa, joka kaipaa mutkatonta, hyvin kirjoitettua, viihdyttävää poliisiromaania, jossa arvoitusdekkarin hengessä ratkaistaan murhia ja jossa poliisi elää tavallisen työssä käyvän suomalaisen naisen arkea. Onneksi kirjoja on lisääkin äänikirjoina.
ÄÄNIKIRJAT ovat kirjastolainoja.
Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2006 (alkuperäinen painettu kirja 1993)
Lukija: Erja Manto, 7 CD-levyä, 7 h 48 min
Leena Lehtolainen: Harmin paikka, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2007 (alkuperäinen painettu kirja 1994)
Lukija: Erja Manto, 7 CD-levyä, 7 h 48 min
Leena Lehtolainen: Kuparisydän, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2007 (alkuperäinen painettu kirja 1995)
Lukija: Erja Manto, 7 CD-levyä, 8 h 19 min
Leena Lehtolainen: Luminainen, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2009 (alkuperäinen painettu kirja 1996)
Lukija: Erja Manto, 1 MP3-CD, 11 h
Kuuntelin peräkkäin Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan neljä ensimmäistä romaania, en tosin ilmestymisjärjestyksessä, mutta kun päähenkilö on entuudestaan tuttu, järjestyksestä poikkeaminen ei ollut ongelma. Sarjan kirjoissa on kussakin oma itsenäinen rikostapauksensa, mutta Maria Kallion siviilielämä jatkuu ja ihmissuhteet kehittyvät kirjasta toiseen.
Tässä luonnehdin lyhyesti kuuntelemani dekkarit.
Ensimmäistä murhatapausta tutkiessaan Maria Kallio on töissä kesälomasijaisena Helsingin rikospoliisissa. Hänet hälytetään Vuosaareen tutkimaan nuoren miehen kuolemaa. Joukko opiskelijoita oli kokoontunut osakunnan kuoron jäsenen huvilalle harjoittelemaan, ja isäntä oli löytynyt aamulla kuolleena merestä.
Maria Kallio huomaa tuntevansa osan kuorolaisista omalta opiskeluajaltaan. Se tekee rikostutkimuksesta vaikeaa, hän joutuu kuulustelemaan ja epäilemään ihmisiä, jotka ovat hänen ystäviään. Tutkinta laajenee pelkästä pikaistuksissa annetusta iskusta huumeisiin ja ihmiskauppaan. Kallio selvittää tapauksen intuitionsa, päättelykykynsä ja ahkeran poliisityön tuloksena. Tapausta tutkiessaan hän myös tutustuu Antti Sarkelaan, yliopistolla työskentelevään matematiikan laitoksen assistenttiin, joka oli surmatun hyvä ystävä ja pitkään häilyi epäiltyjen kirjoissakin.
 |
| Päällys: Markko Taina |
Harmin paikassa Maria Kallio ei työskentele poliisina, vaan vastavalmistuneena asianajajana asianajotoimistossa Espoossa. Kun hänen lähipiirissään tapahtuu murha ja Antin, poikaystävän, siskon miehen veli pidätetään, Maria pyydetään pidätetyn asianajajaksi. Hän on vakuuttunut siitä, ettei Kimmo ole syyllinen, ja poliisi hänessä nousee pintaan, kun hän päättää selvittää, kuka murhan teki. Asia saa lisää kierrettä, kun Maria vakuuttuu siitä, että Kimmon puolitoista vuotta aiemmin kuollut sisko ei tehnytkään itsemurhaa, vaikka kaikki niin uskoivat, vaan hänet surmattiin.
Asiat etenevät myös Maria Kallion yksityiselämässä. Hän muuttaa kesäksi Antin kanssa tämän vanhempien taloon Tapiolaan, ja pari miettii tulevaisuutta yhdessä.
 |
| Päällys: Markko Taina |
Nimisnaisen yksityiselämä on kirjassa varsin runsaasti esillä, mikä rikastuttaa Maria Kallion henkilökuvaa. Poikaystävä Antti on ollut Amerikassa jo muutaman kuukauden. Suhde mietityttää Mariaa. Antti haluaisi perustaa perheen, Mariaa pelottaa sitoutuminen. Arpikylässä asuvat Marian opettajavanhemmat, joiden mökillä saa hyvää ruokaa ja makoisat löylyt. Ja asuinpaikaksi sijaisuuden ajaksi Maria saa Pentti-sedän talon maalla, kun setä itse on sairaalassa toipumassa sydänkohtauksesta. Sedän Mikko-kissa tulee asunnon mukana.
 |
| Päällys: Markko Taina |
Jonkin ajan kuluttua yksi naisista katoaa ja löytyy metsästä jäätyneenä. Maria Kallio työtovereineen tutkii tapausta, ja selvittelyissä hän törmää niin tunnettuun runoilijaan, lestadiolaisyhteisöön ja heidän elämäntapaansa kuin astroterapeuttiinkin.
Yksityiselämässä Maria ja Antti vihitään heti kirjan prologissa. Keskustelut eri lailla uskovien ihmisten kanssa laittavat Maria Kallion miettimään, mikä hänen oma suhteensa on uskontoon.
Luminainen palkittiin vuonna 1997 Suomen Dekkariseuran Vuoden Johtolanka -palkinnolla.
Suosittelen Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaa kenelle tahansa, joka kaipaa mutkatonta, hyvin kirjoitettua, viihdyttävää poliisiromaania, jossa arvoitusdekkarin hengessä ratkaistaan murhia ja jossa poliisi elää tavallisen työssä käyvän suomalaisen naisen arkea. Onneksi kirjoja on lisääkin äänikirjoina.
ÄÄNIKIRJAT ovat kirjastolainoja.
Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2006 (alkuperäinen painettu kirja 1993)
Lukija: Erja Manto, 7 CD-levyä, 7 h 48 min
Kustantaja: Tammi 2007 (alkuperäinen painettu kirja 1994)
Lukija: Erja Manto, 7 CD-levyä, 7 h 48 min
Leena Lehtolainen: Kuparisydän, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2007 (alkuperäinen painettu kirja 1995)
Lukija: Erja Manto, 7 CD-levyä, 8 h 19 min
Leena Lehtolainen: Luminainen, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2009 (alkuperäinen painettu kirja 1996)
Lukija: Erja Manto, 1 MP3-CD, 11 h
Nämä ovat varsin helppolukuisia hyvässä mielessä, ja varmaan mukava kuunnellakin, tv-sarjakin oli minusta mukava.
VastaaPoistaMinulta on mennyt tv-sarja ohi, ehkä se esitettiin aikana, jolloin en katsonut suomalaisia ohjelmia. Näiden kirjojen jälkeen kiinnostaisi kyllä.
VastaaPoista