maanantai 25. marraskuuta 2019

Kim Thúy: Vi

Viehätyin kovasti keväällä julkaistusta kanadanvietnamilaisen Kim Thúyn omaelämäkerrallisesta pienoisromaanista Ru. Niinpä tartuin innolla hänen toiseen, niin ikään pienimuotoiseen teokseensa Vi, joka ilmestyi suomeksi nyt syksyllä.


Ru ja Vi ovat hyvin samanoloiset kirjat. Rusta kirjoitin: "Kim Thúy koostaa elämäntarinansa pienistä paloista. --- Kokonaisuudesta muodostuu mosaiikkimainen, samalla kertaa täyteläinen ja aukkoinen. --- ... kerronta on eri ajoissa viipyilevää, paikoin ajatus ja muistelu vain pyyhkäisee tapahtumia unenomaisesti, välillä tarkentaa yksityiskohtiin." Vitä voisin kuvata samoin sanoin, vaikka jotain erilaistakin, omanlaistaan, teoksessa on.
"Onneksi elämä kuitenkin yllättää mielellään ja muuttaa vallitsevaa järjestystä jatkuvasti niin että kaikille avautuu tilaisuus elää mukana liikkeessä ja saada rytmistä kiinni."
Vi on samalla tavalla runollinen kuin vanhempi sisarkirjansa, mutta ei ehkä ihan yhtä sirpalemainen. Vi keskittyy minäkertojan lapsuuteen ja vanhempien sukujuuriin Vietnamissa sekä erityisesti kasvu- ja opiskeluvuosiin Kanadassa ja muutaman vuoden työkomennukseen Hanoissa. Kirja on kasvukertomus, jossa tyttö varttuu nuoreksi naiseksi kahden kulttuurin välissä ja joutuu etsimään itseään ja määrittelemään, kuka hän oikein on. Vietnamilaisyhteisö painottaa - ja painostaa - vietnamilaisten perinteiden mukaista elämää ja käytöstä - tärkeää on, ettei lapsi, nuori, jo aikuiseksi varttunut, tuota häpeää vanhemmilleen.

Myös rakkauden syttymisestä ja loppumisesta kirja kertoo, ensin Kanadassa ja sitten Vietnamissa. Kanadassa vietnamilainen traditio vaatii kihlausta, vaikka sen aika ei vielä olisi ollut, ja joka siksi päättyy tylysti. Vietnamissa kohtalo järjestää toisen mahdollisuuden, kun Vi tapaa erään miehen sattumalta kolmesti, ensin Kambodzhassa, sitten Ranskan itsenäisyyspäivän juhlissa Hanoissa ja vielä kolmannen kerran. Heidän tarinansa päättyy ja jää avoimeksi, samaan aikaan, tai jäisi, ellen olisi lukenut ensimmäistä kirjaa, Ruta.

Pidin Vistä niin kuin pidin Rustakin, mutta Villä ei ollut samaa etua kuin Rulla, esikoisen ja yllättäjän etua. Silti luin Kim Thúyn sulavaa kerrontaa ja paikoin aforisminomaisia lauseita nautiskellen, pysähdellen. Kieli on kaunista, kerrottu elämä usein ei.

              Kim Thúy: Vi133 s.
              Kustantaja: Gummerus, 2019
              Alkuperäinen ranskankielinen: Vi, 2016 ;   Suomentaja: Marja Luoma
              Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

KIRJA on kirjastosta. Sitä on luettu blogeissa, esimerkiksi Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä, Tuijata.

Haaste: Elämä, kerta kaikkiaan

4 kommenttia:

  1. Jälleen hieno kirja Kim Thuylta. Näissä kahdessa kirjassa näkyy vuosien ero, mielestäni Vi:ssä näkyy se, että oma tyyli on löytynyt. Ru oli rosoinen, vahvatunnelmainen, kun taas Vi on muisteleva, viipyilevä. Molemmat hienoja kirjoja, tosin Ru kosketti enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja luonnehdintoja sinulla. Ru oli tosiaan rosoisempi ja vahvatunnelmainen, ehkä siksikin, että siinä kuvattiin jotenkin riipaisevammin venepakolaisuutta ja Kanadaan asettumista. Kiintoisaa nähdä, millainen seuraava (mahdollisesti) suomennettava kirja on.

      Poista
  2. Minunkin pitäisi vihdoin lukea myös Ru ja sitten tämä Vi. Kiinnostavia kirjoja. Sen verran aloitin Ru:ta keväällä, että tiedän Thúyn hienon kirjoitustyylin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thúyn kirjat eivät vedä juonen takia - vaikka kiintoisaa onkin lukea elämästä Vietnamissa ja asettumisesta Kanadaan - vaan juuri tuon kirjoitustyylin vuoksi, eleettömästi ja kuitenkin paljon ilmaisevasti. Kiva lukea sitten, mitä pidät, jos luet ja kirjoitat kirjoista.

      Poista

Kiitos kommentistasi!