Sopiva roolimiehitys löytyy kylältä, ja niin harjoitukset kuin esityksetkin menevät hyvin. Koko projekti on tuonut uutta eloa kylälle. Pyrinnön talon sali on täysi viimeisessäkin esityksessä. Näytelmän käsikirjoituksen mukaisesti kahvilan omistajatar, joka on kuullut urhean miehensä kaatumisesta rintamalla, poistuu näyttämöltä pistooli kädessään makuuhuoneeseensa ja pois katsojien silmien edestä. Kuten muinakin esitysiltoina, kuuluu laukaus. Ja hetken hiljaisuuden jälkeen huuto: "Täällä on verta. Hän on kuollut. Rouva Strand on ampunut itsensä!"
Kaikkien läsnäolijoiden tyrmistykseksi rouva Strand eli tätä roolia esittänyt farmaseutti Milja Sahanen on todellakin kuollut, tehnyt itsemurhan. Lukija ei ole yllättynyt, että tapaus pian todetaan murhaksi, ja siitä alkaa syyllisen etsintä. Mukana on edellisen dekkarin tapaan Koskijärven oma poliisi Aulis Urhonen - sekä epävirallisesti hänen tarmokas ja oivaltava rouvansa - ja rikoskomisario Jyrki Palokoski ja rikospoliisi Sulo Särkkä kaupungin poliisista.
Tapahtumaympäristö on sama kuin Panteleimonin edellisessä rikoskirjassa, verkkainen 50-luvun savolaiskylä. Suuri osa näytelmän roolihenkilöistä on uusia joko kylän asukkaina tai ainakin siinä mielessä, etteivät he esiintyneet edellisessä kirjassa. Jotenkin tapahtumien tahti ei ollut aivan yhtä verkkainen kuin edellisessä, ja vaikka yksi syyllinen löytyi kesken kirjan, se tuntui liian helpolta ratkaisulta, ettei lukijan uskonut siihen. Ei ollut tarkoituskaan, sillä ratkaisu tapahtumiin tulee vasta aivan viime sivuilla. Aika harvoin osaan arvata rikosten tekijöitä, nyt ounastelin oikeaan suuntaan jossain vaiheessa, mutta silti olin yllättynyt rikoksen ratkaisusta ja motiiveista. Romantiikan hippusia löytyy sieltä ja täältä; ihan mielelläni olisin lukenut enemmänkin yhden venäläis-puolalaiset syntyjuuret omaavan henkilön elämäntarinasta, sillä nyt siitä kerrottiin vain viitteenomaisesti.
Pari kertaa kiinnitin huomiota hieman kömpelöön lauserakenteeseen. Kirjan seurassa viihdyin kuitenkin hyvin junamatkalla. Mielenkiintoista oli vilaukset ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran pappilaan ja ortodoksisiin hautajaisiin. 1950-luvun ajankuva välittyy myös:
"Ennen talosta poistumistaan he surkuttelivat Lempiä, jolle jäi muiden töiden lisäksi myös tuvan siivous.
- Ei hätää, meillä on nyt pölyimuri, Lempi naurahti. - Olavi osti pienen painostuksen jälkeen.
- Mikä se semmoinen vekotin on? naiset hämmästelivät. - Syökö se sen pölyn, vai minne se häviää?"
Metropoliitta Panteleimonin kirjojen tapahtumapaikan sijoitin Vieremälle jo aikaisemmin, pääasiassa kirjailijan antaman haastatteun perusteella. Tässä kirjassa lähimmäksi sitä päästään maininnalla, että nimismies asuu rauhaisassa Ylä-Savon kaupungissa. Kuittaan siis pisteen maakuntahaasteeseen Pohjois-Savoon.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Myös Kirjavinkit on julkaissut arvion siitä.
Metropoliitta Panteleimon: Murha näyttämöllä, 213 s.
Kustantaja: Myllylahti 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!