Tua Harno: Ne jotka jäävät

Tua Harnon esikoisteos jää mieleen. Nimestään huolimatta Ne jotka jäävät on kirja, joka kertoo enemmän lähteneistä kuin jäävistä, mutta kirjan päähenkilön, Fridan, kysymys onkin, onko hän niitä, jotka jäävät, vai lähteekö hänkin isiensä tapaan.

Frida - tai Frida-Henrietta, kuten hänen koko nimensä kuuluu - on tavannut Emilin ja rakastunut. Heillä on yhtenevät ajatukset tulevasta: ei lasta, vain he kaksi. Vuosien mennen Emil huomaa yhä enemmän ajattelevansa heitä perheenä, johon syntyy lapsia. Asiasta tulee hiljaisuus heidän väliinsä.

Fridaa pelottaa ajatus lapsesta. Hän rakastaa Emiliä ja viihtyy hänen kanssaan, mutta pelkää olevansa sukunsa lapsi. Jo kolmessa sukupolvessa ennen häntä miehet ovat lähteneet, kun perheeseen on tullut lapsia. Isoisän isä sulkeutui tutkijankammioonsa, isoisä Poju muutti Amerikkaan ja Raimo, Fridan isä, kaatui sisäänpäin, omaan mieleensä. Frida ei tiedä, onko hänkin niitä, jotka lähtevät. Nyt hän on tullut Ranskaan, Montpellieriin, miettimään heitä Emilin kanssa ja itseään. Juuri täällä hän vuosia aikaisemmin etsi ja löysi oman tiensä: hän jätti oikeustieteen ja päätti pyrkiä Teatterikorkeakouluun.

Kirjassa lähtemisen ja jäämisen teemoihin kietoutuvat myös unelmat ja kiltteys. Ne jotka lähtivät olivat lapsina ja nuorina kilttejä ja hautasivat oman tahtonsa ja omat 
unelmansa ollakseen muille kaikkea, mitä nämä suinkin toivoivat ja tarvitsivat. Jossain vaiheessa se on liikaa, ja he yksinkertaisesti lähtevät. Frida kyselee mielessään, olisiko hänen isänsä tilanne ollut toinen, jos hän olisi omistautunut unelmilleen eli musiikille ja runoille.

Kirjassa eri sukupolvien tarinat lomittuvat toisiinsa. Alkuun kertomus polveilee ja henkilöitä on paljon, mutta lopussa kaikki muodostaa kuitenkin yhtenäisen kokonaisuuden. Itse luin kirjan alkua useassa pätkässä kiireitteni takia, ja jouduin aina vähän hakemaan lukujen alussa, kenen tarina nyt jatkuikaan ja mihin asti oltiin päästy aikaisemmin. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen aloin päästä sisälle kertomukseen. Kirja on taitavasti kirjoitettu, ja pidin siitä. Sen käsikirjoitus voitti Otavan Pentti Saarikoski -kilpailun vuonna 2012.

KIRJAN lainasin kirjastosta. Sen päätapahtumapaikkana on Helsinki, vaikka väliilä ollaan Amerikassa ja hieman muissakin maanosissa. Merkitsen kirjan kuitenkin suoritukseksi Oi maamme Suomi! -haasteeseen, Uudellemaalle.

Tua harno: Ne jotka jäävät, 269 s.

Kustantaja: Otava 2013

Kannen suunnittelu: Timo Numminen