keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä. Blogistaniassa vuotta vieteään monin lukutempauksin, ja kannanpa korteni kekoon ja juhlistan vuotta lukemalla sankarin kirjoja ja osallistumalla lukuhaasteisiin.


Kuva juhlavuoden Tove 100 -sivustolta.

Ensimmäiseksi tänä vuonna lukemakseni Tove Janssonin kirjaksi valitsin kuvakirjan Muumit ja suuri tuhotulva. Muumit eivät millään lailla kuuluneet lapsuuteeni, ja muumibuumin aikaan joskus 80-90-luvuilla (?) olin ulkomailla, missä muumeista ei mitään tiedetty. Valkoisen kirahvin ja Elinan blogeista luin, että Muumit ja suuri tuhotulva oli ensimmäinen Tove Janssonin muumikirja, joten päätin aloittaa lukemiseni juuri siitä. Kirja julkaistiin jo vuonna 1945, vaikka se ilmestyi suomenkielisenä käännöksenä vasta 1991.

Muumit ja suuri tuhotulva sopi Tove 100 -vuoden aloitukseksi erinomaisesti. Muumikirjoja silmäillessäni minua on aina vähän hämännyt Nipsut, Hemulit, Hattivatit ja muut olennot, enkä ole koskaan ollut varma, pysynkö heidän perässään vai sekoitanko heidät keskenään. Tässä ensimmäisessä kirjassa ei ollut ollenkaan sitä ongelmaa. Ensinnäkin henkilöt, siis peikot ja muut olennot, esitellään rauhallista tahtia ja taustoittaen. Toiseksi kirjailija on itse kuvittanut kirjan, joten jokainen uusi henkilö näytetään lukijoille niin sanoin kuin kuvinkin. Lisäksi tutustuttavia on varsin maltillinen määrä, ja mukana pysyy uudempikin muumimaailmaan kurkistaja.


Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva.
WSOY 1991. Suom. Jaakko Anhava
Alkuperäinen: Småtrollen och den stora
översvämningen
. 1945.

Ensimmäinen muumikirja toi mieleeni Pikku Prinssin, sillä molemmissa matkataan paikasta toiseen ja etsitään jotain ja kysellään matkalla kohdatuilta erilaisilta hahmoilta apua. 

Muumipeikon isä on lähtenyt hattivattien, pikku vaeltajien, matkaan, koska "hän halusi aina muuttaa, kaakeliuunista toiseen. Hän ei viihtynyt missään." Muumipeikko ja hänen äitinsä Muumimamma etsivät aurinkoista paikkaa, jonne rakentaa talo. Lisäksi he etsivät isää, Muumipappaa. Nipsu liittyy heidän seuraansa kaikesta epäröinnistään ja varovaisuudestaan huolimatta. 
Muumit ja suuri tuhotulva on viehättävä satu, jossa muumiperhe esittäytyy ja lähtee etsintämatkalle. Matkalla joudutaan monenmoisiin vaaroihin ja jännittäviin seikkailuihin, joissa aina kuitenkin päästään pälkähästä yllättävin tavoin, kohdataan enemmän ja vähemmän ystävällisiä kanssamatkaajia. Sekaan on ripoteltu opetuksia käytöstapojen oppimisen tärkeydestä erilaisuuden arvostamiseen.

KIRJAN lainasin kirjaston lasten- ja nuortenkirjojen osastolta.



Kirjablogimaailmassa on alkanut kaksikin lukuhaastetta Tove 100 -vuoden innoittamana. Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogissa on oma Vuosi Toven matkassa -teemasivusto. Lisäksi siellä emännöidään Janssonin kirjakiusaus -lukuhaastetta, joka kestää aina Toven nimipäivään 12.12.2014 asti. Osallistun siihen Homssuna eli keräilen vuoden vaikutelmia sieltä sun täältä alkaen tästä ensimmäisestä kuvakirjasta. Vaikutelmat luetteloin Haasteet 2014 -välilehdelle.

Toisen haasteen aloitti Reeta les! lue! -blogissaan. Siinäkin olen mukana.

4 kommenttia:

  1. Ja minullakin on sinulle haaste blogissani: Käy vilkaisemassa!

    VastaaPoista
  2. Kiitokset! pistäydynkin blogissasi heti.

    VastaaPoista
  3. Kiitos linkityksistä!

    Mukavasti kirjoitit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lisää toven kirjoja on vielä tulossa blogiin ennen Toven päivää...

      Poista

Kiitos kommentistasi!