perjantai 31. heinäkuuta 2026

Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon (Klassikkohaaste 23)

On kulunut aikaa siitä, kun viimeksi tartuin Mika Waltarin tuotantoon. Nyt heinäkuussa luin hänen pienoisromaaninsa Vieras mies tuli taloon johonkin lukuhaasteeseen blogien ulkopuolella. Keksin, että tässäpä kirja Klassikkohaasteeseen.

Vieras mies tulee maalaistaloon erään kevättalvisen päivän illansuussa. Hän sanoo nimekseen Aaltonen, mutta kertoo myöhemmin, ettei se ole hänen oikea nimensä. Vieras mies tulee hakemaan töitä tilanhoitajana nähtyään ilmoituksen sanomalehdestä. Talon emäntä on siinä hakenut apua, sillä talo ja maat ovat pahasti rapistuneet ja työmiehen tarpeessa. Emännän lisäksi talossa on hänen aviomiehensä, "mies, joka kamarissa asuu", mutta hän ylenkatsoo fyysistä työtä ja sen tekijöitä ja on lisäksi sairas. 

Vanha Hermanni-isäntä asuu omassa kamarissaan. Hän on entinen isäntä, joka on ikääntyessään myynyt talon kaupunkilaispariskunnalle. Osana talokauppaa on tehty  eläkesopimus, joka takaa Hermannille asunnon ja ruoan talosta niin kauan kuin hän elää. Hän on nykyisen emännän miehelle kaukaista sukua ja on osallistunut talon töihin, mutta nyt eivät voimat enää riitä.



Näistä lähtökohdista Waltari alkaa tarinansa, joka tapahtuu 1930-luvun loppupuolella yhden kevään ja kesän aikana. Enempää en halua juonesta kertoa, etten turhaan spoilaa sellaiselta, joka ei ole vielä kirjaa lukenut tai nähnyt sen pohjalta tehtyä elokuvaa.

Omaan lukukokemukseeni vaikutti paljon se, että olin juuri ennen Waltarin kirjaa sattumoisin  lukenut F. E. Sillanpään esikoisromaanin Elämä ja aurinko (1916). Kummassakin mies tulee taloon/kylään, ja elämä muuttuu ratkaisevasti kaikille päähenkilöille. Kumpikin kirja aiheutti myös aikanaan kohua ja keskustelua uskallettuina pidettyjen sisältöjen vuoksi. Sillanpään esikoinen julkaistiin 110 vuotta sitten, Waltarin Vieras mies lähes 90 vuotta sitten, ja käsitykset siitä, mistä on sopivaa kirjoittaa, ovat kovasti muuttuneet ajan saatossa. Sekin on kirjoissa samaa, että niissä korostuu maan tärkeys ja maaseutu onnellisuuden ja rauhallisen elämän tyyssijana. Kumpikin kirjailija kuvaa ympärillä olevaa luontoa lähes lyyrisesti. Muutokset luonnonilmiöissä kuten leppeä iltarusko tai ukkonen saavat vastakaiun ihmisten tyytyväisyydessä tai peloissa.

Vieras mies tuli taloon rakentuu taitavasti kohti loppuratkaisua. Rauhallisen luonnon, ympäristön ja ihmisten kuvaamisen keskeen Waltari nostaa jonkin sanan tai eleen, joka lisää intensiteettiä lähes huomaamattomasti ja antaa lukijan uumoilla jotain väistämätöntä  tapahtuvaksi. Juuri tuo pinnan alla oleva ja vähitellen kasvava intensiteetti on minulle Waltarin kertojan taituruuden ydintä. Henkilöiden mielenmaiseman ja keskinäisten suhteiden muutokset välittyvät usein sanoitta ja silti lukijalle ymmärrettävästi.

Suuri Suomalainen Kirjakerho julkaisi kaksi Waltarin pienoisromaania yhtenä niteenä. Luin tähän haasteeseen vain toisen niistä, mutta luen myös Fine van Brooklynin lähiaikoina. Kukaties kirjoitan siitäkin tänne blogiin.


           Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon & Fine van Brooklyn, 201 s. (kaksoisnide)
             Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho 1978. (Vieras mies tuli taloon, 1. p. WSOY 1937)



Osallistun kirjalla Klassikko-haasteeseen 23, jonka järjestäjänä toimii Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogi. Linkistä pääsee koosteeseen, josta löytyy lista kaikista haasteeseen luetuista klassikoista.


Aikaisemmin olen osallistunut klassikkohaasteisiin näillä kirjoilla:

    Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
    Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
    Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
    Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
    Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus

    Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri
    Klassikkohaaste 7: Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen
    Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin Hyvä maa
    Klassikkohaaste 9: Anne Brontën Agnes kotiopettajatar
    Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista
    Klassikkohaaste 11: John Galsworthyn Omenapuu
    Klassikkohaaste 12: A. C. Doylen The Hound of the Baskervilles
    Klassikkohaaste 13: Anni Swanin Ollin oppivuodet
    Klassikkohaaste 14: V. S. Naipaulin The Mystic Masseur
    Klassikkohaaste 18: Anni Blomqvistin Tie Myrskyluodolle
    Klassikkohaaste 19: Karen Blixenin Talvisia tarinoita
    Klassikkohaaste 22: Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi 

lauantai 31. tammikuuta 2026

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi (Klassikkohaaste 22)

Kaarlo Vatanen on toimittaja, joka on kerta kaikkiaan kyllästynyt elämäänsä. Viimeinen pisara putoaa, kun hän on kuvaajan kanssa palaamassa työmatkalta ja heidän autonsa törmää tiellä pieneen jäniksenpoikaseen. Vatanen nousee autosta ja etsii metsään paenneen otuksen. Hän lastoittaa eläimen poikki menneen takajalan ja istuu ojanpientareella, kun odottamiseen väsynyt kuvaaja kaasuttaa tiehensä.

Vatanen miettii, mitä tehdä. Hänen pitäisi kai hankkiutua tien varteen ja pyytää kyytiä johonkin autoon, joka veisi hänet Heinolaan tai Helsinkiin asti. Ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Sen sijaan, että kävelisi tielle, hän suuntaa metsään jäniksenpoika pikkutakkinsa taskussa.


Näin alkaa toimittaja Vatasen vuosi jäniksen kanssa. Hän ei palaa kotiin vaimonsa luo, ei liioin työpaikalleen tai edes kaupunkiin, vaan lähtee reissuun kesyyntyvän lemmikin kanssa. Luvassa on hulvattomia matkoja ja seikkailuja eri puolilla Suomea. Nilsiässä hän joutuu putkaan, ja poliisit paimentavat jänistä ja etsivät sille ruokaa pihanurmikolta. Myöhemmin Vatanen joutuu evakuoimaan ihmisiä ja karjaa suuren metsäpalon alta. Yksi lehmistä poikii matkalla ja vajoaa myöhemmin suohon. Ei hätää, Vatanen keksii keinot ja rakentaa vinssin, jolla vetää emälehmä suosta. 

Kevättalvella Vatanen päätyy Sodankylään Sompioon hakkaamaan poroaitapuita. Lähistöllä karhu on herännyt talviunestaan ja tulee tutkimaan kämppää ja siellä majailevaa Vatasta. Kun kontio puraisee toimittaja-puunhakkaajaa vatsaan, saa mies tarpeekseen ja lähtee karhunhiihtoon jäniksensä kanssa. Päiväkausia hän hiihtää karhun perässä, kunnes lumituiskussa päätyy Neuvostoliiton puolelle ja Vienanmeren jäälle, josta puna-armeijan sotilaat hänet pidättävät.

Jäniksen vuosi on seikkailu, jossa sattuu ja tapahtuu. Se on road trip -kirja, jossa matkaa tehdään milloin linja-autolla tai taksilla, milloin junalla, ilmavoimien helikopterilla ja suksilla. Samalla se on puheenvuoro vapauden puolesta ja takaisin luontoon -romaani, jossa päähenkilö valitsee luonnonläheisen elämäntavan urbaanin oravanpyörässä juoksemisen sijaan.

Jäniksen vuosi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1975, yli viisikymmentä vuotta sitten. Se on ensimmäinen lukemani Arto Paasilinnan teos. Olen ollut näemmä ennakkoluuloinen humorististen kirjojen suhteen. Ihan turhaan. Tämä oli aivan mainio kevyemmän luettavan  tarpeeseen. Paasilinnan sanasto on rikasta, eteen tuli monta itselleni uutta sanaa, joiden merkitystä sain arvailla.

Kun etsin tietoa Arto Paasilinnasta (1942-2018), hämmästyin hänen tuotteliaisuudestaan ja kansainvälisestä suosiostaan. WSOY:n mukaan Paasilinna kirjoitti 35 romaania ja lukuisia muita teoksia. 36. romaani julkaistiin postuumisti, kun kirjailijan aikaisemmin julkaisematon esikoisteos Laki vaatii vainajia julkaistiin vuonna 2019. Paasilinnan kirjoja on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty yhteensä yli kahdeksan miljoonaa kappaletta.

Jäniksen vuosi on yksi harvoista suomalaisista kirjoista, jotka on valittu kansainväliselle listalle 1001 Books You Must Read Before You Die.

             Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi, 182 s.
              Kustantaja: Weilin & Göös 1986 (5. p., ensimmäinen painos 1975).
          


Osallistun kirjalla Klassikko-haasteeseen 22, jonka järjestäjänä toimii Kulttuuri kukoistaa -blogi. Linkistä pääsee koosteeseen, josta löytyvät kaikki haasteeseen luetut klassikot.


Aikaisemmin olen osallistunut klassikkohaasteisiin näillä kirjoilla:

    Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
    Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
    Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
    Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
    Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus

    Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri
    Klassikkohaaste 7: Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen
    Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin Hyvä maa
    Klassikkohaaste 9: Anne Brontën Agnes kotiopettajatar
    Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista
    Klassikkohaaste 11: John Galsworthyn Omenapuu
    Klassikkohaaste 12: A. C. Doylen The Hound of the Baskervilles
    Klassikkohaaste 13: Anni Swanin Ollin oppivuodet
    Klassikkohaaste 14: V. S. Naipaulin The Mystic Masseur
    Klassikkohaaste 18: Anni Blomqvistin Tie Myrskyluodolle
    Klassikkohaaste 19: Karen Blixenin Talvisia tarinoita