Kuukauden Tiina - Tiinalla on hyvä sydän

- Ole kiltti ja laske hameesi alas, rouva Johansson kehotti viileästi, ja tule sitten tervehtimään.  

- Minä toin teille pienen kissan lahjaksi, Tiina laski penikan maahan ja kohosi oikomaan hamettaan. - Se raukka olisi kuollut, jos te ette olisi ottanut sitä omaksenne. 

- Enhän minä ole sitä ottanut, rouva torjui tarjouksen. 

- Ette te vielä ehtinyt, kun te ette tuntenut sitä. Te saatte sen ihan omaksenne, eikä se maksa mitään. Se voi syödä hiiriä kellarista, ja kun tulee sade, se pureskelee ulkona ruohoja. --- (s. 138)

Tarpeetonta sanoakaan, että kissanpoika sai kodin rouva Johanssonin talosta, ja sen kahdelle sisarukselle Tiina puhui hyvät hoitajat muualta. Tiina oli yhtä hyväsydäminen ja kekseliäs kuin aina ja hänen kesälomansa täynnä tapahtumia.

Tällä kertaa Tiina suuntasi maalle kesälomansa alkajaisiksi. Kevätlukukauden viimeisinä päivinä kouluun tuli kirje, jossa eräs vanha nainen toivoi, että joku tyttöoppilaista lähetettäisiin hänen luokseen muutamaksi viikoksi. Opettaja oletti, että hän oli yksinäinen ja sairas ihminen, joka kaipasi apua ja seuraa. Tiina tarjoutui tehtävään, johon kukaan muu ei halunnut, ja saapui kylään, josta hän alkoi etsiskellä kirjeen lähettänyttä Minna-muoria. Sen nimistä vanhaa ja sairasta naista ei kylässä ollut, oli vain Miina-mummo, jonka Tiina päätteli olevan etsitty. Kirjeessä oli täytynyt olla kirjoitusvirhe. Niinpä Miina sai odottamatta avukseen reippaan tytön, jonka avustuksella hänen asiansa järjestyivät hyvin. Aikaa myöten selvisi, että Tiinan oli ollut tarkoitus mennä ihan muualle, ja kyllä hän sinnekin vielä ehti. 

Vuosi sitten luin Anni Polvan Tiina-sarjaa järjestyksessä ensimmäisestä kirjasta alkaen. Viidennen jälkeen tuli tarve tauolle, mutta nyt tekee mieli jatkaa taas. Aikoinaan kirjat ilmestyivät suurin piirtein vuoden välein, ja voin hyvin kuvitella, että innokkaat lukijat odottivat malttamatta seuraavaa teosta. Nopealla tahdilla ja aikuisiällä lukiessa kirjat tuntuvat mielestäni melko samanlaisilta keskenään: Sarjan ensimmäisessä (Tiina) hiihdettiin ja toisessa (Tiina aloittaa oppikoulun) käytiin oppikoulun ensimmäistä luokkaa siihen asti, kun satoi ensilumi, mutta sen jälkeisissä on aina ollut kesä ja kesäloma. Maallekin Tiina on matkustanut jo kahdesti aiemmin, ensin mummonsa (Tiina kesälaitumilla) ja sitten ystävänsä Juhan Ingeborg-tädin luokse (Tiina ei pelkää). 

KIRJAN lainasin kirjastosta. Olen varma, että tämän kirjan olen itsekin omistanut, mutta en tiedä, missä se nyt on tai onko sitä enää olemassa. Muistan, että siinä oli oranssi kansi.


Anni Polvan Tiina-sarja:
   1. Tiina, 1956
   2. Tiina aloittaa oppikoulun, 1957
   3. Tiina kesälaitumilla, 1958
   4. Tiina toimii, 1959
   5. Tiina ei pelkää, 1960
   6. Tiinalla on hyvä sydän, 1961


Anni Polva: Tiinalla on hyvä sydän, 146 s.
Kustantaja: Karisto 1995, 14. painos (1. painos 1961)
Kansikuva: Maija Karma