lauantai 3. tammikuuta 2015

Syksyn luettuja ja vuosikatsaus


Menneelle syksylle en asettanut kovia lukutavoitteita. Arvelin kuitenkin lukevani 

  • Kultarinnan (odottaa vielä hyllyssä...)
  • kotimaisia uusia dekkareita (luin Hiekkapeltoa ja Vala on loppusivuilla)
  • muumikirjoja: sarjakuva-albumi jäi lukematta, mutta Taikatalvi ihastutti
  • jotain ranskalaista (luin Makinen ja vuodenvaihteessa Modianon)
  • jotain turkkilaista (Pamuk odottelee vielä)
  • kotimaista historiallista (luin useita)
  • oikean sotakirjan (luin Esa Sirénin Aunuksen terässade)

Ja sitten vuoden lukusaalista numeroina, suluissa vuoden 2013 lukemat:

  • luin 63 kirjaa, osa jäi bloggaamatta (65 kirjaa)
  • näistä oli rikoskirjoja tai dekkareita 18 (15)
  • lasten ja nuorten kirjoja 10 (13)
  • sarjakuvia 3 ja tietokirjoja 3 (1 + 1), loput romaaneja
  • englanninkielisiä 2 (1), loput suomenkielisiä
  • kotimaisia/ulkomaisia kirjoja 44/19  (56/9)
  • paperikirjoja 55, äänikirjoja 7, e-kirjoja 1 (56 + 8 + 1). 
Vuoden aikana lukemistani nostan kolme kirjaa omaan Top 3 -parhaimmistooni: Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables.

Huhti-toukokuussa haastoin itseni lukemaan dekkarin jokaisesta pohjoismaasta ennestään tuntemattomalta kirjailijalta. Muihinkin haasteisiin olen osallistunut - hmmm! - vähintään riittävästi: olen lukenut
venäläistä ja ranskalaista kirjallisuutta, kirjoja rikoksista, sodista ja vankiloista, olen huomioinut eri ammatteja kirjoissa ja maistellut makupaloja Tove Janssonin sekä nobelistien kirjoista. Hauska oli myös kesäinen kirjabingo, jota pelasin ensin yhden rivin ja sitten vielä toisenkin.

Tammikuussa aikomukseni on viimein lukea Kultarinta ja koko vuoden ajan pohjoismaisten kirjailijoiden kirjoja. Muita tavoitteita en aseta itselleni, mutta lukemistani kerrytän kirjoja jo liittymiini talven haasteisiin, joita ovat Ullan kirjablogin Talven lukuhaaste, MarikaOksan KKKK eli Kiekkokaupunkien kirjakierros ja Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa. Yritän rajoittaa haastehysteriaani ja olla viimevuotista maltillisempi niihin tarttumisessa. Kuinka monta haastetta kerrallaan on sopiva määrä?


8 kommenttia:

  1. Olen vannoutunut Pamuk-fani ja suosittelen lämpimästi tutustumista häneen. Olen myös Tuula Kojon fani, hänen käännöksensä suoraan turkista ovat erittäin nautittavaa lukemista minulle, joka muutoin vierastan käännöksiä ja mieluiten luen kirjoja vain alkuperäiskielillä. Turkkia osaan kuitenkin niin huonosti, etten kykene lukemaan Pamukia turkiksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta. Lainasin kirjastosta Pamukin Valkoisen linnan jokin aika sitten ja tuossa kääntelin sitä käsissäni, josko pitäisi palauttaa lukemattomana. Enpä sittenkään, vaan annan sille mahdollisuuden vielä. Pamukilla on monta paksua kirjaa, ja niitä en tahdo tätänykyä saada luetuiksi, joten siksi lainasin tuon pamukin ensimmäisen.

      Poista
  2. Minulle kertyi viime vuonna haasteita aika lailla. Aloitin omalla haasteella Lukuiloa Perhoslaaksossa, luin keltaisen kesän kirjoja ja osallistuin Janssonin kirjakiusaukseen, kesä/syksy meni Marikan dekkarihaasteen parissa, vuosi Jokken nobelistihaasteessa, runohaaste on vielä kesken, näihin lisättynä limerikki- ja Kirsi Kunnaksen runohaaste.

    Aloitin kirjallisen retken Pohjoismaissa, joten sillä jatkan. Ja Ullan talvihaaste on vielä kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mukava nähdä, että muutkin ovat innostuneita haasteista. Luen mieluusti toisten koosteita, ja niistä saa aina hyviä lukuvinkkejä.

      Noiden mainitsemieni lisäksi en voinut olla liittymättä Idän pikajuna -haasteeseen, kun viime vuoden viimeinen kirja sijoittui Pariisiin (bloggaus tänä vuonna) ja tämän vuoden ensimmäinen Istanbuliin.

      Poista
  3. Heh, haastehysteria on varsin kuvaava sana omille tuntemuksilleni joulukuussa, kun saattelin yhtä jos toista lukuhaastetta päätökseen. :) Mutta kauhean kivoja ne vaan on, en oikein usko että jaksan vastustaa lukuhaasteita tänäkään vuonna.

    Sinulla oli kiva dekkarikierros Pohjoismaissa. Itsekin koetan samaa Annamin haasteen kanssa, mutta toistaiseksi olen jumittunut ruotsalaisiin dekkareihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä osaa minäkään vastustaa haasteita, mutta mietin, että josko hysteriaa madaltaisi, jos valitsisi haasteet niin, että ne päättyvät kaikki lomittain eikä yhtä aikaa. tietty itse voi päättää, milloin lukee haastekirjat loppuun ja tekee koosteet. Hmmm!

      Luulen, että luen nytkin pohjoismaisia dekkareita, mutta varmasti jotain muutakin. Ehkä tuon Annamin haasteen kanssa voisi jatkaa nobelistihaastetta... Katsotaan.

      Poista
  4. Paula, olipa sinun kirjavuotesi monipuolnen!

    Minäkin suunnittelin vielä joulukuun alussa osallistuvani tänä vuonna ainakin kahteen lukuhaasteeseen, mutta nyt näyttää siltä, että Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa saa riittää (ellei jostain päin putkahda jokin aivan mielettömän ihana, kreisi haaste vastaan, johon on aivan pakko osallistua).

    Pelon Jokapäiväinen elämämme ja Kinnusen Neljäntienristeys kuuluvat minullakin niihin unohtumattomiin romaaneihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin liityin Annamin haasteeseen, tänä vuonna ohjelmassa siis pohjoismaisia kirjailijoita, ja toivon löytäväni uusia(kin) kirjailijoita reissun varrelta.

      Hienoa, että osaat valita haasteita itsellesi sopivasti. Minä innostun uusista haasteista vähän liiankin kanssa. Kreisit haasteet ovat kivoja!

      Poista

Kiitos kommentistasi!