Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema

En tiedä, miten Karin Fossum tekee sen, mutta hän kirjoittaa kirjoja, jotka ovat mahdottoman koukuttavia, vaikka niissä on toimintaa varsin vähän ja rikoksen syyllinenkin selviää varhaisessa vaiheessa. Jännittäviäkin ne ovat olematta lainkaan pelottavia. Rikokset niissä ovat puistattavia, mutta rikolliset herättävät pikemminkin sääliä ja surua kuin kauhistusta.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että vaikka olen lukenut useimmat Fossumin suomennetuista dekkareista, varhaisimmista on sen verran aikaa, etten muista, pitääkö tuo kirjoittamani paikkansa hänen kaikista teoksistaan, mutta ainakin pari viimeksi lukemaani sopii kuvaukseen. 

Carmen Zita on 19-vuotias äiti, jonka esikoispoika kuolee vähän yli vuoden vanhana. Pikkuperheen koti sijaitsee lammen rannalta, ja lammesta pikku-Tommy löytyy hukkuneena. Isän ja pelastushenkilöstön elvytysyritykset eivät auta - Tommy on kokonaan poissa.

Sympaattisen komisarion Kondrad Seierin nuorempi kollega Jacob Skarre saapuu paikalle, eikä kaikki ole niin kuin sen olla tulisi. Seier ja Skarre kuulustelevat Carmen Zitaa ja hänen yhtä nuorta aviomiestään Nicolai Brandtia useaan kertaan. Viimein asia menee oikeuden ratkottavaksi: onko kyseessä onnettomuus vai tieten tahtoen aiheutettu kuolema?

Lukija seuraa Seierin intuitioita ja päättelyä siitä, mitä kaikkea tapahtuman taakse saattaa kätkeytyä; pääsee auton takapenkille kuuntelemaan Seierin ja Skarren pohdintaa lapsen menetyksestä ja kuolemasta, uskosta ja kuolemanjälkeisestä elämästä; istuu mukana kuulusteluissa ja keskusteluissa; ja kirjan jälkipuoliskolla saa luettavakseen Carmen Zitan päiväkirjan, jota tämä alkaa pitää Tommyn hautajaisten jälkeen.

Kondrad Seier luottaa intuitioonsa, mutta se ei riitä, sillä oikeussalissa täytyy olla todisteita, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu. Oikeuskäsittely on määrätty juhannusaatoksi. Onneksi Seierin koira Frank on kova poika etsimään aarteita kävelylenkkiensä varrelta, ja tällä kertaa se auttaa isäntäänsä saamaan intuitiolleen tarvittavan vahvistuksen. 

Rikos on aina tragedia niin rikoksen uhrille kuin tekijälle ja kummankin lähipiirille. Karin Fossum menee pinnan alle ja toiminnan ja vauhdin sijaan pureutuu ihmisten mieleen ja sen pimeään puoleen. Carmen Zita ja kuolema -kirjassa syitä ei seulota niinkään yhteiskunnallisista oloista vaan yksilön mielestä ja sen kasvun vaurioista.

Karin Fossum on ehdottomasti yksi suurimpia dekkaristisuosikkejani.


Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema, 216 s.
Kustantaja: Johnny Kniga 2014 
Alkuperäinen: Carmen Zita og døden (2013), suomentaja Tarja Teva
Kansi: Jussi Karjalainen

KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Lukuneuvojan mielestä tavallisten ihmisten tarina, Marjatan kirjaelämyksissä kirjaa pidetään tutkielmana narsistisesta ihmisestä, Kirjat ja kannet toteaa, että kirjailija osaa jännityksen pidättelytaidon, P.S. Rakastan kirjoja kuvaa tarinaa koskettavaksi, vaikkei ole parasta Fossumia.
HAASTEET: Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa