Paula Havaste: Tuulen vihat

Hyvää huomista naistenpäivää meille naisille!

Kertte sopii naistenpäivän aaton arjen sankariksi, sillä hänen elämänsä on arkista ja tavallista ja samalla hänen tarinansa puoleensavetävä ja rohkeudessaan innoittava. Kertte on Paula Havasteen viime vuonna ilmestyneen, Suomen keskiaikaan sijoittuvan romaanin Tuulen vihat päähenkilö. 

Kertte eli ja kasvoi tytöstä naiseksi ja äidiksi keskiajalla jossain päin Suomea. Kirjasta itsestään voi päätellä, että Kertten perhe asui syrjäisessä pirtissä muutaman päivän kävelymatkan päässä mereltä. Kirjan kustantajan Gummeruksen sivulla sen kerrotaan aloittavan 1100-luvulle sijoittuvan sarjan. Kirjan keskivaiheilla tuli kutkuttava tunne, että hei, voisiko tässä olla yhteys ihan historiallisiin tapahtumiin ja mitähän kirjan lopussa tapahtuu. Tuo tapaus ankkuroi kirjan Lounais-Suomeen.

Kertten äiti oli kuollut tuulen vihoihin tytön ollessa vielä pieni, ja hän kasvaa isänsä ja vanhemman, sairaalloisen, veljensä kanssa. Apuna pirtissä on myös rokonarpinen Uvanta , joka hoitaa karjan, säilöö ruokatarpeet ihmisille ja eläimille talven varalle, keittää ruuan, tekee ja pesee vaatteet. Ja ennen kaikkea opettaa Kerttelle naisten työt sekä tarpeelliset lääkintätaidot, loitsut ja taiat, joilla varmistetaan luonnonhaltijoiden suosio, terveys sekä varjelus taudeilta ja metsän pedoilta.

Isää Kertte kasvaa pelkäämään ja vihaamaan, sillä tämän käsi läpsäisee kipeasti ja joskus nyrkki huitaisee, ihan vain siksi, että pirtin isännällä on se oikeus pirttinsä väkeen. Elämä on työteliästä ja ankaraa, lyhyen kesän aikana on täytettävä aitta suolalihatiinuilla, kuivatuilla kapakaloilla, karjan kerpuilla, viljavakoilla, nauriskoreilla ja yrttikimpuilla. Näin talvi onnistutaan selättämään kerta toisensa jälkeen, vaikka usein kevään korvalla väki ja karja on nälän heikentämää siitä huolimatta, että Paimion pirtti on sen ajan mittapuun mukaan varsin varakas. 

Kertte kasvaa varsin oma-aloitteiseksi ja rohkeaksi nuoreksi naiseksi, joka ei voi alistua siihen, ettei tyttöjä pidetä kykenevinä moniin pojille ja miehille kuuluviin asioihin. Hän opettelee ampumaan jalkajousella, kun miehet lähtevät metsälle ja pirtti tarvitsee puolustajaa. Ensimmäiselle markkinamatkalle hän pääsee isän mukana vähän ennen kuin hänestä tulee nainen, sillä hänet esitellään puhemiehelle ja naimaikäisten poikien isille. Seuraavalla markkinamatkalla sovittu puhemies on tehtävästään laistanut eikä ole ketään muutakaan asiaa hoitamassa, joten Kertten on itse löydettävä itselleen mies ja pirttiin vävy, josta aikanaan tulee isäntä, sillä ainoasta veljestä ei siihen työhön ole. Ja hyvän, taitavan isännän Kertte pirttiin tuokin.

Tuulen vihat on sujuvasti ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu kirja, jonka maailmaan on helppo solahtaa. Minua viehätti tavattomasti keskiaikaisen elämän ja selviytymisen kuvaus ja sen ajan ihmisten maailmankuva jumalineen ja haltioineen, joita piti milloin kiitellä, milloin kunnioittaa tai lepytellä erilaisin loitsuin ja taioin. Kerttellä oli myös yksi muista ihmisistä poikkeava kyky: hän saattoi nähdä ja kuulla pirtissä aikaisemmin asuneita vainajia, jotka henkinä liikkuivat arkiaskareissaan.

Kirja muistuttaa melkoisesti Paula Havasteen esikoiskirjaa Kymmenen onnen Anna, josta myös pidin paljon ja jonka toin blogiini sen alkumetreillä. Kummassakin on paljon kansanperinnettä ja -uskoa, ja Tuulen vihojen loppuun koottu aiheenmukainen luettelo uskomuksista ja perinteistä oli tervetullut. Satuin lukemaan sen ennen kuin aloin itse tarinaa, ja minulle se toimi hyvin niin päin, koska muuten olisivat osa enteistä ja merkeistä ehkä jääneet selitystä vaille. Siinä, missä esikoinen kertoi Annan koko elämänkulun, Kertten elämä jää selvästi vaiheeseen, mutta niinhän täytyy ollakin, kun luvassa kerran on sarja. Kertten perheen elämä risteää historiallisen tapahtuman kanssa kiinnostavalla tavalla. Jään innolla odottamaan sarjan seuraavaa osaa.

Paula Havaste: Tuulen vihat, 383 s.
Kustantaja: Gummerus 2014 
Kansi: Eevaliina Rusanen

KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Amman lukuhetkessä mietittiin, oliko tämä syksyn paras kirja, Vinttikamarissa kirja hotkaistiin miltei yhdeltä istumalta, Hiidenuhman mietteitä -blogissa päätettiin kokeilla yhtä kirjassa valmistetuista ruokalajeista, Hyllytontun höpinöitä odottelee jo malttamattomana kirjalle jatkoa, ja  Ullan Luetut kirjat kiinnostui tästä aikakautensa takia ja listaa muita kirjasta bloganneita.
HAASTEET: Kirjassa kuvataan runsaasti elannon hankkimista maasta, metsästä ja vesistä, joten tämä sopii Marilen aloittamaan Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.