perjantai 30. syyskuuta 2016

Hanna Weselius: Alma!


Alma! on sirpaleinen kirja naisista, rihmastomaiseksi sitä väittää kirjan takakansiteksti. Alma! väläyttää prisman lailla valokiilan hetkeksi haluamaansa kohteeseen ja siirtyy sitten seuraavaan. Valoon joutuvat naiset ovat erillisiä, mutta yhdessä heistä muodostuu kuva naiseuden kipukohdista.

Useimmin prisma valaisee Alman ja Ainon elämää. Alma on Alma Mahler, itävaltalaisen säveltäjän Gustav Mahlerin puoliso, joka itsekin sävelsi nuorempana. Almaa ja Alman elämää tarkkailee salaperäinen kertoja, joka ei ole vaikuttunut siitä, miten Alma naisen elämäänsä elää. Prisma valaisee Almaa, mutta onko kuva todenmukainen vai kertojan näkemys naistaiiteilijasta, jonka olisi pitänyt toimia toisin? Kirjan lopussa kertojan henkilöllisyys selviää. 

Aino on suomalainen yksinhuoltajaäiti, kuvataiteilija, jonka elämä on aika lailla hukassa. Perusväritykseltään Aino on harmaa, mutta välillä hän hehkuu punaisena. Masennus ja ilo vuorottelevat, pienet tyttäret pitävät arjessa kiinni, mutta saako hän pitää tyttärensä? Välillä prisma heijastaa valon Nigeriassa siepattuihin koulutyttöihin tai merellä keikkuvassa laivassa synnyttävään pakolaisäitiin. Kirjassa syntyy vain tyttövauvoja. 

Kirja kertoo naisista, jotka eivät tunnu minusta järin miellyttäviltä tai joiden elämä on ankeaa ja ahdistavaa. Tekstissä on silti runsaasti kauneutta ja vahvuutta, rosoa, se on täynnä visuaalisia kuvia, kuten sopiikin kirjailijalle, joka opettaa valokuvataidetta.
"... Aino nielee parkua, kakoo kurkkuaan. Miksi minä en voi vain silittää keveästi pehmeällä kämmenellä tuota ihoa, tuota valoa, tätä huonetta ja tätä maailmaa, miksi en osaa antaa sen riittää. Keveys, keveys! Miksi minä en voi vain ottaa maailmaa käsiini kuin hiekkaa tai kuin meren hiomaa lämmintä kiveä. Miksi minun pitää yrittää sanoa jotain uutta, aina jotain, jokaisesta hiuksesta, mustikanvarvusta ja hiekanjyvästä pitää yrittää tiristää joku kommentti, joku näkemys..."
Hanna Weselius voitti tällä esikoisromaanillaan Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskipailun, ja siitä käytettiin sanoja "omaääninen", "lyyrinen", "moniaistinen". Kirja on palkintonsa ansainnut, vaikka sen sirpalemaisuus toimi minulle jossain määrin etäännyttävästi.

Päivitys 16.11.2016: Tänään Alma! voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon.

KIRJA on kirjastolaina.

MUUALLA sen ovat lukeneet Kirjatimpuri, Omppu, Tuijata

HAASTE: Tällä osallistun Satun kirjojen minihaasteeseen 1/16 - I niin kuin... jossa luetaan kirja, jolla on jotain tekemistä jonkin I-kirjaimella alkavan maan kanssa. Alma Mahler asui kirjassa mm. Wienissä Itävallassa.

     Hanna WeseniusAlma!, 210 s.
     Kustantaja: WSOY 2016
     Kansi: Martti Ruokonen


4 kommenttia:

  1. Pitääkin muistaa tämä kirja. Minäkin lähdin tuohon minihaasteeseen. Olen saanut muutaman osuman ihan tahattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä Itävalta-osuma tuli tahattomasti, sillä Alma! tuli lukuun ihan haastetta ajattelematta. Mukava idea tuossa minihaasteessa - yhden sopivan kirjan nyt aina ehtii 2 kk:ssa lukea joko tahallaan tai tahattomasti.

      Poista
  2. Weselius osaa kirjoittaa, tykästyin kovasti hänen tyylinsä! Toivottavasti hän jatkaa kirjoittamistaan! Nappaan tästä linkin..

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja linkityksestä.
      Kävin blogissasi ja huomasin paneutuvasta kirjoituksestasi, että Alma! herätti sinussa monenlaista pohdintaa. Olisi (On futuurissa) mielenkiintoista lukea, millaisen kirjan Weselius seuraavaksi kirjoittaa, tämä on sen verran vahvaa tekstiä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!