Suomen etelärannikon pieni kaupunki herää syyskuiseen aamuun. Pikkupoikkien leikki keskeytyy, kun he löytävät nuoren lukiolaistytön vatsallaan ojasta, kasvot vedessä. Samana aamuna paikallisen lehtitalon toimiston ala-aulasta löytyy nuori vartija hengettömänä, ilmeisesti toisen kerroksen kaiteen yli pudonneena - tai työnnettynä. Kumpikin tapaus osoittautuu henkirikokseksi, ja pikkukaupungin poliisilla on kädet täynnä työtä. Henkirikoksia ei tule eteen kovin usein, onneksi, ja nyt niitä on kaksi samaan aikaan.
Tapani Bagge aloittaa Pikku enkeli -kirjalla Elviira Noir -sarjan. Kaupungin nimi romaanissa on tosiaankin Elviira, se on Porvoon naapurikaupunki, ja nimelle annetaan - kieli poskessa - historiallinen selitys. Anna, ojaan hukkunut, oli edellisenä iltana lähtenyt lentopallojoukkueen treeneistä eikä palannut koskaan kotiin. Poliisi puhuttaa vanhempia, koulu- ja lentiskavereita, valmentajaa, koulun rehtoria, löytöpaikan lähellä asuvaa itsensäpaljastajaa. Poliisilla riittää työtä. Annan kynsien alta löytyy ihoa, joten yhden jos toisenkin käsivarsia tutkitaan, kun etsitään naarmuja.
Lehtitalon vartijan kuolema on arvoituksellinen sekin. Miksi vartija oli hälytetty paikalle aamuyön tunteina? Kuka muu oli paikalla ja miksi? Kun poliisin rikospaikkatutkimus keskeytyy pommiuhan takia, asia muuttuu vain mutkikkaammaksi. Onko asialla joku muutama vuosi aikaisemmin erotettu ja siksi katkeroitunut työntekijä? Ja oliko joku toimittajista erotettu siksi, että oli erehtynyt kirjoittamaan johtoportaalle liian kiusallisista asioista, jotka viittaavat talousrikoksiin.
Pikku enkelin rikostapaukset ratkaistaan peruspoliisityöllä. Kirja ei äidy kovin jännittäväksi, mutta kyllä lukijakin saa pähkäillä, poliisien kanssa, mahdollisia tekijöitä ja heidän motiivejaan. Rikospoliisin työryhmä, rikoskomisario Sundman ja hänen konstaapelinsa, on hitsautunut yhteistyöhön vuosien varrella, sillä jotkut heistä ovat tutustuneet toisiinsa jo poliisikoulussa vuosikymmeniä sitten. Heidän keskinäinen sanailunsa on mukavan rentoa ja humoristista, ja jokaisen siviilielämäänkin päästään kurkistamaan hieman. Kovin syvällisesti ei heihin perehdytä eikä kukaan ryhmästä tule kovin lähelle lukijaa.
Pikku enkeli on kepeä ja nopealukuinen dekkarivälipala. Elviira Noir -sarjan seuraavat kirjat ovat Pirunsaari (2017) ja Pitkä kosto (2019). Tämä on ensimmäinen lukemani Tapani Baggen kirja, vaikka mies on kirjoittanut yli sata teosta. Oli siis jo aika tehdä tuttavuutta.
Tapani Bagge: Pikku enkeli, 213 s.
Kustantaja: Crime Time 2016
Kansi: Jussi Kaakinen
KIRJA tuli minulle Bookcrossing-kierrätyskirjana.
MUUALLA: Kirsin kirjanurkka, luetut.net, Tuijata
Helmet-haasteessa kirja käy esimerkiksi kohtiin 7. Kirjassa rikotaan lakia, 24. Kirjailija on kirjoittanut yli 20 kirjaa, 38. Kirjan kannessa on puu.
Lehtitalon vartijan kuolema on arvoituksellinen sekin. Miksi vartija oli hälytetty paikalle aamuyön tunteina? Kuka muu oli paikalla ja miksi? Kun poliisin rikospaikkatutkimus keskeytyy pommiuhan takia, asia muuttuu vain mutkikkaammaksi. Onko asialla joku muutama vuosi aikaisemmin erotettu ja siksi katkeroitunut työntekijä? Ja oliko joku toimittajista erotettu siksi, että oli erehtynyt kirjoittamaan johtoportaalle liian kiusallisista asioista, jotka viittaavat talousrikoksiin.
Pikku enkelin rikostapaukset ratkaistaan peruspoliisityöllä. Kirja ei äidy kovin jännittäväksi, mutta kyllä lukijakin saa pähkäillä, poliisien kanssa, mahdollisia tekijöitä ja heidän motiivejaan. Rikospoliisin työryhmä, rikoskomisario Sundman ja hänen konstaapelinsa, on hitsautunut yhteistyöhön vuosien varrella, sillä jotkut heistä ovat tutustuneet toisiinsa jo poliisikoulussa vuosikymmeniä sitten. Heidän keskinäinen sanailunsa on mukavan rentoa ja humoristista, ja jokaisen siviilielämäänkin päästään kurkistamaan hieman. Kovin syvällisesti ei heihin perehdytä eikä kukaan ryhmästä tule kovin lähelle lukijaa.
Pikku enkeli on kepeä ja nopealukuinen dekkarivälipala. Elviira Noir -sarjan seuraavat kirjat ovat Pirunsaari (2017) ja Pitkä kosto (2019). Tämä on ensimmäinen lukemani Tapani Baggen kirja, vaikka mies on kirjoittanut yli sata teosta. Oli siis jo aika tehdä tuttavuutta.
Tapani Bagge: Pikku enkeli, 213 s.
Kustantaja: Crime Time 2016
Kansi: Jussi Kaakinen
KIRJA tuli minulle Bookcrossing-kierrätyskirjana.
MUUALLA: Kirsin kirjanurkka, luetut.net, Tuijata
Helmet-haasteessa kirja käy esimerkiksi kohtiin 7. Kirjassa rikotaan lakia, 24. Kirjailija on kirjoittanut yli 20 kirjaa, 38. Kirjan kannessa on puu.
Kannen perusteella tätä voisi luulla lasten- ja nuortenkirjaksi, mutta ei taida ihan kuitenkaan olla.
VastaaPoistaNuo punaiset tennarit tosiaan tuovat lastenkirjat mieleen, mutta ei, ei tämä ole lasten- tai nuortenkirja. Ihan sellainen perusdekkari, jossa suomalaiset poliisit ratkovat murhatapauksia.
PoistaMinäkin olen tämän joskus lukenut ja aivan kelpo dekkarivälipalahan tämä oli!
VastaaPoistaNiinpä, ihan kelpo luettava.Ja mukavasti humoristinen.
PoistaIhan on uusi tuttavuus minulle. Uudet dekkarivinkit ovat aina tervetulleita! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaMinullekin Bagge oli uusi tuttavuus, vaikka hän on ollut jo vuosikymmeniä tosi tuottelias kirjailija. Ihan kiinnostaa jatkaa Elviiran poliisiryhmän tapausten seuraamista.
PoistaIhana juttu, että olet saanut kirjan kierrätyskirjana. Minun kirjoistani suurin osa taitaa nykyisin olla kierrätettyjä.
VastaaPoistaKiitos vinkistä.
Bookcrossing on oiva tapa löytää/saada luettavaa nyt, kun kirjastot ovat kiinni. Tosin omasta hyllystäkin löytyy kyllä lukemattomia lukemattomia kirjoja...
PoistaNo mutta, onpa Tapani Bagge kirjoittanut paljon, enkä minäkään ole lukenut häneltä mitään. Tämä kirja kuulostaa kiinnostavalta, harmi vain jos ei ole kovin jännittävä. Pitää joka tapauksessa harkita tutustumista Elviiraan :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Kun kirjoitin, ettei Pikku enkeli ollut kovin jännittävä, se ei oikeastaan ollut suurikaan vika, ainakaan minulle. Olen nimittäin enemmän arvoitus- ja kotoisten dekkarien ystävä. Jos kaipaa kirjalta piinaavaa jännitystä tai väkivaltaa tihkuvia kohtauksia, silloin en suosittele Pikku enkeliä, mutta rennommasta jännityksestä pitävälle voi olla ihan paikallaan. Kannattaa kokeilla!
PoistaPitää kyllä munki tutustua Baggeen ja tää sarja vaikuttaa mielenkiintoselta.
VastaaPoistaBaggeen kannattaa tutustua, luvassa on perusdekkarimeininkiä ja letkeää sanailua. Minulla heräsi kiinnostus Elviira-sarjan muihinkin kirjoihin.
Poista