maanantai 10. toukokuuta 2021

Maikki Harjanne: Ilmaiset monot


Kun 
Maikki Harjanteella tuli kolmekymmentä vuotta täyteen taiteilijana, hän kirjoitti näköisensä omaelämäkerran. Minttu-kirjojen tekijän Ilmaiset monot on hauskaa ja nostalgista luettavaa. Hauskan siitä tekee kirjailijan viljelemä huumori, nostalgisen taas hänen lapsuusvuosiensa ja opiskeluaikojensa ajankuva.

Maikki Harjanne syntyi Maija-Liisa Saksmanina joulukuussa 1944. Isä oli astunut miinaan edellisenä kesänä, vaikka muutaman vuoden ikäisenä Maikki ei ymmärräkään, miten isä sillä lailla kaatui ja miksei Mannerheim auttanut häntä pystyyn. Pienen sotaorvon alkutaival ei ole helppo: isä on kuollut ja äiti joutuu tytön syntymän jälkeen hoitoon, sillä suru miehen kuolemasta, lapsen syntymä ja kahden lapsen yksinhuoltajuus on liikaa. Onneksi on isoisä, jonka kotona Maikki saa kodin, kunnes äiti toipuu ja palaa kotiin.

Lastenkirjojen tekijä tavoittaa hienosti lapsen puheen ja ymmärryksen lapsuusepisodeissa, ja kun tyttö kasvaa, myös hänen tapansa puhua muuttuu. Kun sotaorpo saa koululaisena ilmaiset monot avustuksesta, ne näyttävät köyhyyden häpeän kaikille ja saavat kyytiä. Opiskeluaikana kämppäkaverukset maalaavat koko asunnon mustavalkoiseksi - ja tarjoavat  tupaantulijaisissa lakritsia ja maitoa. Haaveesta tulee totta: hän menee naimisiin parrakkaan taiteilijan kanssa, ensin kirjailija Hannu Mäkelän ja myöhemmin elokuvaohjaaja Mikko Harjanteen kanssa.


Pieniä, eloisia välähdyksiä koko elämän matkalta siihen asti, että kirjoja on kertynyt  kahdeksankymmentä. Maikki Harjanne on tuottelias kirjailija-taiteilija ja on kirjoittanut sekä lapsille että aikuisille. Kirja ei ole pituudella pilattu, siinä on vain 119 sivua, ja melkein jokaisella aukeamalla on ainakin yksi piirroskuva, usein koko sivun kokoisena. 

Pidin kirjasta kovasti. Harjanne on kertonut elämäntarinansa veikeästi, itselleen olennaisiin asioihin ja sattumuksiin keskittyen. Lahjakas taiteilija osaa käyttää taitavasti niin sanaa kuin kynää ja pensseliäkin.

          Maikki Harjanne: Ilmaiset monot, 119 s.
          Kustantaja: Otava 2008
          Kuvitus: Maikki Harjanne

Helmet-haaste: 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa.

4 kommenttia:

  1. Miten erilaisia elämäkerrat voivatkaan olla!
    Haluan lukea tämän.
    Muistan lukeneeni noista monoista jostain haastattelusta, ehkä meidän paikallislehdestä. Maikki Harjannehan asui lapsuutensa Inkeroisissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kirjan lukemista, ja sinulle lapsuuden ja kouluvuosien paikatkin ovat tutumpia kuin minulle. Oli hauskaa, miten pieni Maikki Harjanne ymmärsi sen, kun aikuiset hehkuttivat hänen kotitalonsa olevan jonkun Alvar-sedän suunnittelema!

      Tosi on, että elämäkerrat ovat erilaisia. Tässä pidin sen episodimaisuudesta. Tärkeimmistä kerrottiin pieninä tarinoina.

      Poista
  2. Tämä kuulostaa oivallisen kiintoisalta ajankuvansa takia. Täytyypä pitää mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajankuva oli tässä kyllä plussaa, mutta muutenkin tämä oli hauska luettava, jossa kirjailija keskittyi itselleen merkityksellisiin tapahtumiin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!