Maria Lang: Murhaaja ei valehtele yksinään

Tapahtuvatkohan kaikki Maria Langin salapoliisiromaanit kesähelteillä ja lomalla järven rannalla, kaukana kaupungin tukahduttavasta kuumuudesta? Näin voisi päätellä, mikäli omaan, peräti kahden kirjan, lukukokemukseeni on luottamista! Tulkoon kuitenkin heti mainituksi, että 100 vuotta sitten syntynyt ruotsalaiskirjailija oli varsin tuottelias ja kirjoitti nelisenkymmentä dekkaria, joten on tietysti olemassa mahdollisuus, että jossakin niistä murhatapausta ratkotaan muuhun vuodenaikaan.

Murhaaja ei valehtele yksinään -kirjan kertoja ja yksi päähenkilöistä on Puck Ekstedt, upsalalaisen professorin tytär, joka valmistelee väitöskirjaa kirjallisuushistoriasta. Puck lähtee Upsalan yliopistosta tuttujen ihmisten kanssa lomailemaan Ruotsin maaseudulle, Uvlången-järven saareen. On heinäkuu ja tukahduttavan kuumaa. Myös tunteet käyvät kuumina tuoreen kirjallisuustieteen tohtorin Rutger Hammarin lomapaikassa Pikkulinnassa. Mukana on Rutgerin vaimo ja Einar Bure, johon Puck on vasta tutustunut ja josta hän on romanttisesti kiinnostunut, sekä muutamia muita. Yllättäen paikalle ilmestyy Marianne Wallman, kuvanveistäjä, jonka kanssa Rutger on aikaisemmin seurustellut.

Kun Puck etsiessään suojaa ukkossateelta törmää murhattuun seurueen jäseneen ja kun ruumis sitten mystisesti katoaa, on selvää, että yksi saarella oleskelevista on murhaaja. Onneksi Einar Buren tuttava, tukholmalainen komisario Krister Wijk, lomailee lähistöllä kotiseudullaan ja tulee selvittämään rikosta, sillä ilman sitä kadonneen ruumiin mysteeri olisi tuskin koskaan selvinnyt. Tapahtumiin tietysti vaikuttaa sekin, että murhia tulee toinen ja vielä yritys päälle.

Murhaaja ei valehtele yksinään on kirjailijan ensimmäinen salapoliisiromaani ja ilmestyi ruotsiksi 1949. Jostain syystä hänen kakkosensa, Vaarallista nautittavaksi, suomennettiin ensin. Esikoisdekkari on kepeän kesäinen whodunnit?-mysteeri, joka tapahtuu suljetussa tilassa saarella. Romantiikkaakin löytyy melkoisesti, siitä pitävät huolen ne moninaiset säikeet, jotka liittävät henkilöt toisiinsa ajoilta ennen heidän saareen ilmaantumistaan.

Jossain vaiheessa henkilöitten vaeltelu Pikkulinnan ympäristössä ja saaren metsissä sekä monien kellonaikojen selvittely öisten liikkeitten ajoittamiseksi alkoi kyllästyttää. Surmien tekijä ei ollut ihan täysi yllätys, mutta rikosten motivaatio selvisi vasta kirjan lopussa. En tiedä, olisinko tarttunut tämän perusteella Langen muihin kirjoihin, mutta luinkin ensimmäiseksi Pimeä elokuun yö -dekkarin, josta pidin enemmän. Ehkä se osoittaa vain, että esikoiskirjan jälkeen kirjailija oli kehittynyt ja löytänyt oman tyylinsä. 

Tyylistä puheen ollen: kirjaa lukiessa tuli mieleeni Hilja Valtosen humoristinen ja kepeä sanailu, mutta en osaa sanoa, johtuiko se enemmän 50-luvun suomennoksesta vai alkuperäisestä tekstistä. Suomennoksessa hauskuutti "desimetri"-sanan käyttö; en muista, milloin olisin kuullut tai lukenut jonkun sanovan "desimetri", kun tarkoitetaan 10 cm pituista pätkää.


KIRJAN lainasin kirjaston varastosta, josta löytyi vuonna 1952 ilmestynyt suomennos.

Maria Lang: Murhaaja ei valehtele yksinään, 238 s
Kustantaja: Gummerus 1952
Alkuperäinen: Mördaren ljuger inte ensam, 1949; suomentaja H. Sorjo-Smeds