Klassikkohaaste on taas täällä: luin siihen kirjallisuuden nobelistimme Frans Emil Sillanpään kirjoittaman romaanin Hurskas kurjuus. Se on ollut lukuaikeissa siitä asti, kun luin sen rinnakkaiskirjan Hiltu ja Ragnar. Nyt selvisi, miten ne ovat rinnakkaisia: Hurskas kurjuus kertoo Hiltun elämän alkuvaiheista ja kotoa lähdöstä sekä isälle tulleen kirjeen, jossa Hiltun kohtalo selviää. Hiltu ja Ragnar kuvaa, mitä Hiltulle tapahtui siinä välissä.
Hurskas kurjuus on kirja Hiltun isästä Jussista, se on oikeastaan fiktiivinen elämäkerta. Jussi syntyi talollisen poikana joskus ennen vuotta 1860. Pahaksi onneksi isä ei hallinnut talonpitoa eikä äiti sen paremmin, ja kun isä nälkävuonna kuoli, jouduttiin Nikkilän talo myymään hänen velkojensa maksuksi. Nikkilän Jussista tuli Tuorilan Jussi, kun hän sijoittui sukulaistaloon toiselle paikkakunnalle. Toivolan Jussiksi miestä kutsuttiin, kun hän akottui ja sai metsäkulmalta töllin perheensä asuttavaksi.
Elämä oli puutteenalaista, huonona vuotena nälkääkin nähtiin, ja taksvärkit oli tehtävä Pirjolaan, jonka mailla Toivolan torppa sijaitsi. Metsätöistä Jussi sai lisäansiota ja onnistui Jussi hankkimaan hevosen ja lehmänkin. Olojen parantuessa Jussista tuli ensin Juha ja sitten Janne. Samalla tavalla Jannesta tuli taas Juha ja viimeksi Jussi. Hienosti, pienin vivahteinkin, Sillanpää ilmaisee Jussin elintason vaiheita ja elämän kurjuuden tilaa. Jokainen perheenjäsenen kuolemakin vähentää kurjuuden taakkaa, kun on yksi suu taas vähemmän ruokittavana.
Jossain vaiheessa Jussin ja Riinan jo omilleen lähtenyt poika alkaa tilata Jussille Kansan lehteä, ja siitä Jussi saa aiheen paasata temokraatti-aatetta, milloin lähtee kylälle käymään. Aatteen kanssa on vähän niin ja näin, vaikka köyhälistön sorron Jussi on omassa nahassaan saanut tuntea, mutta vaimon kuoltua elämä korvessa on yksinäistä, ja kaartissa on seuraa ja mukava paasata.
Paitsi torpparielämän huono-osaisuutta Sillanpää kuvaa taidolla mökinmiehen ajatuksia ja väsymistä. Sotaan joutuminen on kovasti sattumanvaraista ja motivaatio siihen on mitä on. Ei Jussi kenellekään pahaa tehnyt, mutta etsi seuraa sieltä ja sattui sellaiselle paikalle ja sellaiseen tilanteeseen, mitä rikollisena pidettiin. Jussin elämä päättyi teloitukseen.
Hurskas kurjuus on vaikuttava romaani sisällissodan syttymisestä ja siihen johtaneista tekijöistä maaseutuyhteisössä, mutta ennen kaikkea kuvaus yhden ihmisen sattumanvaraisesta tempautumisesta sen rattaisiin. Niin kuin muissakin teoksissaan Sillanpää on vertaansa vailla tavallisten maaseudun eläjien ajatusten sanoittajana ja heidän olosuhteidensa kuvaajana.
F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus. Teoksessa F.E. Sillanpään Kootut teokset 2 :
Hurskas kurjuus ja kansalaissodan kirjoitukset, s. 39-215.
Kustantaja: Otava 1988 (romaanin julkaisuvuosi 1919)
Kansi ja kuvat: Ulla Rantanen
KIRJA on laina kirjastosta.
MUUALLA kirjasta Anna, Jokke, Ylen 101 kirjaa (vuoden 1919 kirja), jossa on myös linkki e-kirjaan.
HAASTEET:
Klassikkohaaste 5, jota isännöi Tuomas Tekstiluola-blogissa. Haasteen koosteeseen pääsee tästä linkistä.
Aikaisemmin luettuja klassikkoja:
Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
100 suomalaista kirjaa (no 51); Helmet 2017 -lukuhaaste (43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään); 1918-haaste
Hurskas kurjuus on kirja Hiltun isästä Jussista, se on oikeastaan fiktiivinen elämäkerta. Jussi syntyi talollisen poikana joskus ennen vuotta 1860. Pahaksi onneksi isä ei hallinnut talonpitoa eikä äiti sen paremmin, ja kun isä nälkävuonna kuoli, jouduttiin Nikkilän talo myymään hänen velkojensa maksuksi. Nikkilän Jussista tuli Tuorilan Jussi, kun hän sijoittui sukulaistaloon toiselle paikkakunnalle. Toivolan Jussiksi miestä kutsuttiin, kun hän akottui ja sai metsäkulmalta töllin perheensä asuttavaksi.
Elämä oli puutteenalaista, huonona vuotena nälkääkin nähtiin, ja taksvärkit oli tehtävä Pirjolaan, jonka mailla Toivolan torppa sijaitsi. Metsätöistä Jussi sai lisäansiota ja onnistui Jussi hankkimaan hevosen ja lehmänkin. Olojen parantuessa Jussista tuli ensin Juha ja sitten Janne. Samalla tavalla Jannesta tuli taas Juha ja viimeksi Jussi. Hienosti, pienin vivahteinkin, Sillanpää ilmaisee Jussin elintason vaiheita ja elämän kurjuuden tilaa. Jokainen perheenjäsenen kuolemakin vähentää kurjuuden taakkaa, kun on yksi suu taas vähemmän ruokittavana.
Jossain vaiheessa Jussin ja Riinan jo omilleen lähtenyt poika alkaa tilata Jussille Kansan lehteä, ja siitä Jussi saa aiheen paasata temokraatti-aatetta, milloin lähtee kylälle käymään. Aatteen kanssa on vähän niin ja näin, vaikka köyhälistön sorron Jussi on omassa nahassaan saanut tuntea, mutta vaimon kuoltua elämä korvessa on yksinäistä, ja kaartissa on seuraa ja mukava paasata.
Paitsi torpparielämän huono-osaisuutta Sillanpää kuvaa taidolla mökinmiehen ajatuksia ja väsymistä. Sotaan joutuminen on kovasti sattumanvaraista ja motivaatio siihen on mitä on. Ei Jussi kenellekään pahaa tehnyt, mutta etsi seuraa sieltä ja sattui sellaiselle paikalle ja sellaiseen tilanteeseen, mitä rikollisena pidettiin. Jussin elämä päättyi teloitukseen.
Hurskas kurjuus on vaikuttava romaani sisällissodan syttymisestä ja siihen johtaneista tekijöistä maaseutuyhteisössä, mutta ennen kaikkea kuvaus yhden ihmisen sattumanvaraisesta tempautumisesta sen rattaisiin. Niin kuin muissakin teoksissaan Sillanpää on vertaansa vailla tavallisten maaseudun eläjien ajatusten sanoittajana ja heidän olosuhteidensa kuvaajana.
F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus. Teoksessa F.E. Sillanpään Kootut teokset 2 :
Hurskas kurjuus ja kansalaissodan kirjoitukset, s. 39-215.
Kustantaja: Otava 1988 (romaanin julkaisuvuosi 1919)
Kansi ja kuvat: Ulla Rantanen
KIRJA on laina kirjastosta.
MUUALLA kirjasta Anna, Jokke, Ylen 101 kirjaa (vuoden 1919 kirja), jossa on myös linkki e-kirjaan.
HAASTEET:
Aikaisemmin luettuja klassikkoja:
Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
100 suomalaista kirjaa (no 51); Helmet 2017 -lukuhaaste (43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään); 1918-haaste
Mukavaa, että bloggasit tästä. Sattumanvaraisuus on hyvin kuvattu. Itseä on nämä paasaajat eniten harmittaneet.
VastaaPoistaKirjan julkaisuaikaan 1919 ei ehkä ollut mahdollista ottaa sisällissodan mielettömyyteen muuta kantaa kuin kuvata sen sattumanvaraisuutta yksinkertaisen mökin miehen kannalta.
PoistaKiinnostava kirja, olen nimittäin lukenut Hiltun ja Ragnarin. Muutennkin haluaisin lukea Sillanpään kirjoja lisää, sillä niistä voi lukea aitoja aikalaiskuvauksia.
VastaaPoistaJotenkin Hiltu ja Ragnar sai lisää syvyyttä tämän kirjan kautta. Hiltu oli isänsä mielessä niin kauan kuin tämä eli. Sillanpää sopii Suomi 100 -vuoden luettavaksi hyvin, niin suomalaista.
PoistaHieno valinta klassikkopäivän kirjaksi. Enpä ole lukenut Sillanpäätä vuosiin... joskus vuosia sitten, opiskeluaikojen alussa taisin jotain häneltä lukea eikä siitä nyt mitään traumoja jäänyt. :) Eli ehkä olisi aika uudistaa tuttavuus ainoan kirjallisuuden nobelistimme kanssa.
VastaaPoistaSillanpään kirjoissa on ihan oma tunnelmansa, sillanpääläinen, suomalainen, maalainen. Luonto ja ihmiset yhdessä. Minä taidan lukea vielä tänä vuonna hänen novellejaan kokoelman Rakas isänmaani, joka löytyy tästä samasta Koottujen teosten osasta 2.
PoistaSelailin alkuvuodesta Hiltua ja Ragnaria työn puolesta, ja pidin kirjan tunnelmasta jo selailuni perusteella. En ollut ennen tajunnut, että siinä ja Hurskaassa kurjuudessa puhutaan samoista henkilöistäkin. Olen ajatellut lukea tämän itsekin vielä tänä vuonna, kun on Kirjojen Suomen e-kirjana saatavilla niin helposti.
VastaaPoistaTämä sopii mainiosti tämän vuoden luettaviin. Uskoisin, että Hurskaan kurjuuden jälkeen alkaa kutkutella, mitä sille Hiltulle oikein tapahtui, ja tulee tuo toinenkin luettua.
PoistaHurskas kurjuus on hieno ja koskettava kirja, ja kirjoitettu yllättävän pian vuoden 1917 tapahtumien jälkeen. Hiltua ja Ragnaria en ole lukenut. Voisinkin ottaa sen lukuun.
VastaaPoistaHiltu ja Ragnar on nopea luettava, kirja on lyhyt. Minuakin ihmetyttää, miten nopeasti sodan jälkeen Sillanpää kirjoitti Hurskaan kurjuuden, mutta hän osasi valita formaatin ja henkilöt, joiden kautta kuvasi kaiken mielettömyyttä kummankin, mutta erityisesti hävinneen osapuolen, kokemuksista.
Poista