Kaarlo Vatanen on toimittaja, joka on kerta kaikkiaan kyllästynyt elämäänsä. Viimeinen pisara putoaa, kun hän on kuvaajan kanssa palaamassa työmatkalta ja heidän autonsa törmää tiellä pieneen jäniksenpoikaseen. Vatanen nousee autosta ja etsii metsään paenneen otuksen. Hän lastoittaa eläimen poikki menneen takajalan ja istuu ojanpientareella, kun odottamiseen väsynyt kuvaaja kaasuttaa tiehensä.
Vatanen miettii, mitä tehdä. Hänen pitäisi kai hankkiutua tien varteen ja pyytää kyytiä johonkin autoon, joka veisi hänet Heinolaan tai Helsinkiin asti. Ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Sen sijaan, että kävelisi tielle, hän suuntaa metsään jäniksenpoika pikkutakkinsa taskussa.
Näin alkaa toimittaja Vatasen vuosi jäniksen kanssa. Hän ei palaa kotiin vaimonsa luo, ei liioin työpaikalleen tai edes kaupunkiin, vaan lähtee reissuun kesyyntyvän lemmikin kanssa. Luvassa on hulvattomia matkoja ja seikkailuja eri puolilla Suomea. Nilsiässä hän joutuu putkaan, ja poliisit paimentavat jänistä ja etsivät sille ruokaa pihanurmikolta. Myöhemmin Vatanen joutuu evakuoimaan ihmisiä ja karjaa suuren metsäpalon alta. Yksi lehmistä poikii matkalla ja vajoaa myöhemmin suohon. Ei hätää, Vatanen keksii keinot ja rakentaa vinssin, jolla vetää emälehmä suosta.
Kevättalvella Vatanen päätyy Sodankylään Sompioon hakkaamaan poroaitapuita. Lähistöllä karhu on herännyt talviunestaan ja tulee tutkimaan kämppää ja siellä majailevaa Vatasta. Kun kontio puraisee toimittaja-puunhakkaajaa vatsaan, saa mies tarpeekseen ja lähtee karhunhiihtoon jäniksensä kanssa. Päiväkausia hän hiihtää karhun perässä, kunnes lumituiskussa päätyy Neuvostoliiton puolelle ja Vienanmeren jäälle, josta puna-armeijan sotilaat hänet pidättävät.
Jäniksen vuosi on seikkailu, jossa sattuu ja tapahtuu. Se on road trip -kirja, jossa matkaa tehdään milloin linja-autolla tai taksilla, milloin junalla, ilmavoimien helikopterilla ja suksilla. Samalla se on puheenvuoro vapauden puolesta ja takaisin luontoon -romaani, jossa päähenkilö valitsee luonnonläheisen elämäntavan urbaanin oravanpyörässä juoksemisen sijaan.
Jäniksen vuosi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1975, yli viisikymmentä vuotta sitten. Se on ensimmäinen lukemani Arto Paasilinnan teos. Olen ollut näemmä ennakkoluuloinen humorististen kirjojen suhteen. Ihan turhaan. Tämä oli aivan mainio kevyempään lukuvälipalan tarpeeseen. Paasilinnan sanasto on rikasta, eteen tuli monta itselleni uutta sanaa, joiden merkitystä sain arvailla.
Kun etsin tietoa Arto Paasilinnasta (1942-2018), hämmästyin hänen tuotteliaisuudestaan ja kansainvälisestä suosiostaan. WSOY:n mukaan Paasilinna kirjoitti 35 romaania ja lukuisia muita teoksia. 36. romaani julkaistiin postuumisti, kun kirjailijan aikaisemmin julkaisematon esikoisteos Laki vaatii vainajia julkaistiin vuonna 2019. Paasilinnan kirjoja on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty yhteensä yli kahdeksan miljoonaa kappaletta.
Jäniksen vuosi on yksi harvoista suomalaisista kirjoista, jotka on valittu kansainväliselle listalle 1001 Books You Must Read Before You Die.
Aikaisemmin olen osallistunut klassikkohaasteisiin näillä kirjoilla:
Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus
Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri
Klassikkohaaste 7: Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen
Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin Hyvä maa
Klassikkohaaste 9: Anne Brontën Agnes kotiopettajatar
Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!