Sari Peltoniemen kirjoittaman nuortenromaanin päähenkilö on yhdeksäsluokkalainen Jouni, kunnon poika, joka pärjää koulussa, vaikkei pahemmin pänttääkään läksyjään toisin kuin siskonsa Saara. Nuoret ovat kasvaneet isänsä kanssa, heidän kolttasaamelainen äitinsä jätti heidät ja katosi Jounin ollessa kaksivuotias. Äidin katoamiseen liittyy jotain salaperäistä, eikä hänestä ole koskaan puhuttu kotona.
Isä, Saara ja Jouni ovat taas kerran vaeltamassa Lapissa, kun Jouni kohtaa yöllä autiotuvan pihalla pelottavan, liehuvahiuksisen naishahmon, joka halailee puuta. Myöhemmin kaupunkiin palattuaan ja koulun taas alettua Jouni näkee saman naisen puistossa. Suunnaton kauhu valtaa pojan, hän pelkää henkinaisen vievän hänet. Onneksi hänellä on kotona turvapaikka sekä hyvä pitkäaikainen ystävä ja lisäksi lämmin suhde entiseen alakoulun opettajaansa, joka on järkevä, mutta ymmärtää myös mystisiä asioita.
Rinnan tavallisen kouluarjen ja oman bändin perustamishaaveiden kanssa Jounin elämään on tullut pelottava fantasiatodellisuus. Hän yrittää selvittää, mikä häntä oikein uhkaa ja miksi tämä Lapin nainen on lähestynyt juuri häntä. Jouni etsii ja löytää kotikaupungissaan asuvia saamelaisia ja kuulee heiltä asioita äidistään ja tämän katoamisesta. Pelottavan naisen ja tämän käskyläisten, vahvojen puumiesten, uhka kuitenkin kasvaa. Saavatko he Jounin mukaansa ja viedyksi piiloon metsänpeittoon?
Luen lasten ja nuorten kirjoja kohtuullisen säännöllisesti. Omassa repertuaarissani Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon osoittautuu raikkaalla tavalla erilaiseksi. Sen päähenkilö on yläkouluikäinen poika, kun yleensä olen viihtynyt melko perinteisten tyttökirjojen ja kuvakirjojen seurassa. Lisäksi kirjassa on tavallisen reaalimaailman vastapainona fantasiaa ja outoutta, mikä sekään ei kuulu tavanomaiseen luettavaani.
Peltoniemi kirjoittaa hyvin. Juoni on vauhdikas ja mukaansa tempaava, ja vauhti kiihtyy loppua kohden melkoisen hurjaksi. Pidin tavasta, jolla kirjailija tuo ihan tavallisen nuoren arkielämän kirjaan, ystävyyden, ensi-ihastuksen ujouksineen ja tunteineen. Reaalimaailmaan kuuluu myös välähdykset kolttasaamelaisten historiasta ja mytologiasta. Arki ja historia kietoutuvat fantasiaan ja sen kummiin, kauhua synnyttäviin olentoihin.
Kirja oli ehdolla Topelius-palkinnon saajaksi vuonna 2012. Se valikoitui luettavakseni, kun etsin sopivaa kotimaista kirjaa Helmet-lukuhaasteen fantasiakirjan kohtaan.
Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon, 153 s.
Kustantaja: Tammi 2011
Kansi: Ea Söderberg
KIRJA on kirjastosta.
MUUALLA: Kirjakaapin avain, Kirjaston kummitus, Risingshadow, Taikakirjaimet,
HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (31. Fantasiakirja), 100 suomalaista kirjaa (no 72).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!