Kirjoja kirjojen maailmasta, mikäs sen mukavampaa. Juuri kuuntelemassani viihteellisessä romaanissa päähenkilö Matleena Riikonen työskentelee kirjastotoimenjohtajana. Hän on palannut töihin äitiysloman jälkeen, aviomies Tero on puolestaan jäänyt hoitovapaalle ja viettää päivänsä kotona kahden pienen lapsen kanssa.
Sopivasti sekaisin on Veera Vaahteran kirjoittamaa chick littiä, mutta ei ihan perinteistä sellaista, sitä jossa sankaritar on napakka ja sanavalmis sinkkuneito, jonka suosiosta useampi miehenpuoli kilpailee, tai joka vaihtoehtoisesti on pettynyt rakkaudessa ja vannoo ei edes katsovansa miessukupuoleen päin, mutta kuitenkin ajautuu yhden jos toisenkin miekkosen matkaan, kunnes yksi heistä osoittautuu Siksi Oikeaksi.
Sopivasti sekaisin ei ole sinkku-chick littiä. Matleena Riikonen on perheellinen, uraa luova nainen, joka rakastaa perhettään, mutta on innoissaan päästessään perhevapailta takaisin töihin. Vaikka kirja on viihdettä, siinä on myös vakavampi puolensa: miten yhdistää ura ja perhe. Kotona Tero hoitaa lapset mallikkaasi ja mielellään, mutta pitkän lastenhoitopäivän jälkeen luikahtaa urheiluharrastuksiin ja jättää luontevasti siivouksen, pyykkäyksen ja muut kotityöt Matleenalle, koska - no, kotityöt jaetaan. Työpaikalla taas Matleena ei pääse näyttämään kynsiään isoissa asioissa, kun hänet kutsutaan sivukirjastoon selvittämään työntekijöiden kiihtyneitä välejä tai miettimään säästöleikkurille kohdetta.
Jossain vaiheessa kiltin ja muille aina mieliksi olevan naisen mitta tulee täyteen, ja seurauksena on lukijalle hulvattomia ja hauskoja sattumuksia. Kääntöpuolella Matleena kohtaa ehkä ensimmäistä kertaa elämässään sen , mitä hän itse oikein elämässä haluaa. Sekään ei itse asiassa ole tuntematon teema niissä sinkku-chick liteissäkään. Kepeää, mutta ei ihan höttöistä kuunneltavaa viihteellisen lukutuulen (tai kuuntelutuulen) iskiessä.
Aikaisemmin olen lukenut Veera Vaahteran kirjan Onnellisesti eksyksissä sekä kirjailijan alter egon Pauliina Vanhatalon romaanin Pitkä valotusaika.
Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2017 (paperiteos 2017)
Lukija: Anni Kajos, 6 CD-levyä, kesto 6 t 52 min
ÄÄNIKIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Kieltenopen kotiblogi, Kirjakaapin avain, Kirjojen kauneudesta, Sinisen linnan kirjasto
HAASTEET: 100 suomalaista kirjaa (no 79)
Tarukirjan alkamassa aakkoshaasteessa olen päässyt S-kirjaimeen. Tarkoitus on etsiä "... naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella. Kysymyksiä on kolme."
1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
Kumpikin lukemani Sirpa Kähkösen historiallinen romaani on ollut kovasti mieleeni. Ensin luin Mustat morsiamet 20-luvun Kuopiosta, sitten Graniittimiehen 20- ja 30-lukujen Petrogradista/Leningradista. Kumpikin kertoo saman suvun jäsenistä. Tarkoitus on lukea koko Kuopio-sarja.
2. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Susanna Mälkki on vuoden kapellimestari 2017. Siis ihan totta! Musical America -lehti valitsi suomalaisen naisen kaikista maailman kapellimestareista vuoden 2017 kapellimestariksi joskus viime vuoden lopulla. Melkoinen saavutus alalla, jolla on hirveän vähän naisia. Ihailuni Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarille, joka on onnistunut luomaan kansainvälisen menestyksekkään uran.
3. Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? tai Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille (myös muut kulttuurin alat käyvät)?
Anni Swan! Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen lukenut lapsuuden kirjasuosikkeja, joista kirjailija Anni Swanin nuortenromaanit ovat jääneet erityisellä tavalla mieleeni. Eritoten Iris rukka.
Kuvituskuvasarjan on piirtänyt Kate Greenaway (1846-1901) vuonna 1886. Hän oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja. Lisää kuvan tietoja löytyy tästä.
Aakkoset tähän asti:
A Apple Pie K Knelt for It
B Bit It L Longed for It
C Cut It M Mourned for It
D Dealt It N Nodded for It
Marrasjännitysviikolle mahtuu yksi vanhempikin dekkari, jonka pahaenteisyys kiihtyy lokakuun vaihtuessa marraskuuksi, aurinkoisten päivien kadotessa harmaaseen sadeusvaan ja öiden pimennettyä mustiksi. Väistämätön murha tapahtuu kuitenkin vasta joulukuun pakkasilla eikä rikos selviä ennen koulun kuusijuhlaa.
Eeva Tenhusen murhamysteeri Nuku hyvin, Punahilkka sijoittuu koulumaailmaan. Ulla on saanut opettajan paikan itäsuomalaisesta rajapitäjästä ja saapuu paikkakunnalle juuri ennen syyslukukauden alkua. Asunnon hän saa opettaja-asuntolasta koulun läheltä, ja vähitellen opettajakunta tulee tutuksi, samoin oppilaat. Ulla viihtyy hyvin, eikä vähiten Tuomaan takia, ihanteellisen papin ja koulun rehtorin, joka aina ottaa uudet naistulokkaat hyvään suojelevaan huomaansa ja saa osakseen heidän varauksettoman palvontansa, suorastaan rakastumisensa. Tuomaan vaikutukselle ei Ullakaan ole immuuni.
Ulla on tyytyväinen työhönsä, hän saa ystäviä ja on onnellinen. Tenhusen kirja kuvaa kouluyhteisöä ja opettajainhuoneen mikromaailmaa tarkkanäköisesti ja paikoin herkullisesti, olihan kirjailija ammatiltaan opettaja ja koulu hänelle tuttu ympäristö. Aika oli toinen, nykylukijaa ihmetyttää, kun lähes koko opettajakunta tupakoi ja välitunneilla savukkeet käryävät opettajainhuoneessa.
Sitten hiipii rauhalliseen kyläelämään uhkaava paha. Paljastuu, että Ullan verhottoman ikkunan takana liikkuu iltaisin tirkistelijä. Koulussa kielikello-Marketta kirjoittaa aineessaan paljastavansa tirkistelijän, eikä aikaakaan, kun tyttöä kohtaa onnettomuus. Opettajakunnasta surmataan yksi, ja kaikki opettajat ovat vuorollaan epäilyksenalaisia. Lippusiima kiristyy heidän ympärillään kuin sudenmetsästyksessä ikään, ja viimein oikea syyllinen syöksyy siiman läpi ja paljastaa itsensä.
Keskusrikospoliisi tekee kuulusteluja, mutta mikään perinteinen poliisiromaani Nuku hyvin, Punahilkka ei ole. Syyllistä selvittävät amatööririkoksenratkaisijat Ulla ja Sauli apunaan eräät muut koulun opettajat. Kenellä oli tilaisuus surmaan, kenellä motiivi, kenellä sopivan häikäilemätön luonne? Motiivi pääsee yllättämään ja tuntuu aika rohkealtakin 70-luvun alussa julkaistussa kirjassa. Hidastempoisessa maalaismiljöössä kirja koukuttaa jännittävyydellään. Eeva Tenhunen osasi rakentaa askarruttavan ja vähitellen tihentyvän juonen.
Eeva Tenhunen kirjoitti kaikkiaan 9 teosta, joista Nuku hyvin, Punahilkka oli kolmas. Kirjailija kuoli Kiteellä tämän vuoden kesäkuussa 80-vuotiaana.
Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka, 281 s.
Kustantaja: WSOY 1973
KIRJA on laina kirjaston varastosta.
MUUALLA: Lumiomena
HAASTEET: Marrasjännitystä, jonka koonti löytyy täältä, 100 suomalaista kirjaa (no 78)
Riku Mäki on suomalainen huippukokki, joka kutsutaan osallistumaan erittäin arvostettuun kokkikisaan Japanissa. Kutsun takana on tokiolainen Kenta, johon Riku tutustui heidän opiskellessaan samaan aikaan kokkikoulussa Yhdysvalloissa. Kenta työskentelee sukunsa ravintolayrityksessä, joka on sen verran tunnettu, että Kenta on voinut ehdottaa ystävänsä kutsumista kisaan, kun järjestäjät ovat halunneet ulkomaalaisten kokkien sarjaan osallistujan myös Pohjoismaista.
Kokkikisa alkaa dramaattisesti. Kaikki kaksitoista kilpailijaa valmistavat aterian yleisön ja televisiokameroiden edessä. Riku on ensimmäisenä valmis ja vie alkupalat tuomariston maisteltavaksi. Hänen jälkeensä on vuorossa brittikokki. Sen pidemmälle ei kilpailussa päästäkään, sillä suora televisiolähetys näyttää, miten tuomarit saavat yksi toisensa jälkeen sairauskohtauksen. Kaksi heistä kuolee, ja syyksi paljastuu myrkytys. Pallokala, joka oikein valmistettuna on haluttua, joskin vaarallista herkkua, mutta jonka tietyissä sisäelimissä on erittäin voimakasta ja tappavaa myrkkyä.
Rikua epäillään murhaajaksi, tarjosihan hän alkupalat tuomareille ensimmäisenä. Hänen ystäväänsä Kentaa ja tämän hankkimaa asianajajaa on kiittäminen siitä, että kuulustelujen jälkeen hänen pidätyksensä jää yhteen selliyöhön. Epäilyksistä vapaa hän ei silti ole. Sellistä päästyään Riku joutuu yakuzan, Japanin mafian, takaa-ajamaksi, ja kirjassa on vinhan jännittävä pakokuvaus.
Heikki Valkaman Pallokalaa mainitaan gastrodekkariksi, ruoka ylipäätään ja japanilainen ruoka erityisesti on siinä pääosassa, melkein suuremmassa kuin rikoksen ratkaiseminen. Kun asiaa ajattelen, aika monissa rikoskirjoissa ruoalla on tärkeä asema, niissä saatetaan kertoa yksityiskohtaisesti aterioiden valmistamisesta ja ne saattavat sisältää jopa ruokareseptejä sivuillaan. Pallokala ei tee poikkeusta. Ruokareseptejä siinä ei ole, mutta muuten kyllä kuvauksia ravintoloiden keittiöistä, kalatorista, syömisestä sekä kokkaamisesta, sen raaka-aineista ja välineistä. Rikosta ratkaisee sympaattisenoloinen japanilainen ylikomisario Daisuke Matsuzaka, mutta kuten sanottu, hän on kirjassa sivuroolissa.
Pallokala on sujuvasti ja hyvin kirjoitettu jännityskirja, asialla on kirjoittamisen ammattilainen, vaikka kirja onkin tekijänsä esikoisdekkari. Teos avaa mainiosti myös japanilaista kulttuuria ja elämänmenoa, mikä tekee siitä erityisen kiinnostavan. Valkama on itse asunut ison osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Japanissa, ja sillä varmasti selittyy aidontuntuinen miljöön ja tunnelmien kuvaus.
Kirjn lopussa Riku Mäki joutuu jäämään joksikin aikaa Japaniin, ja Kenta järjestää hänelle työpaikan ravintolaan. Se saa ounastelemaan kirjalle jatkoa, mikä ei ole ihan turhaan ounasteltu, sillä Hämeen Sanomien haastattelussa kirjailija kertoo alkaneensa kirjoittaa toista osaa. Sitä odotellessa.
Päivitys 28.2.2018: Pallokala voitti Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan 2018. Onnittelut Heikki Valkamalle! Kirjailijan uusi dekkari Laserjuuri ilmestyy syyskuussa 2018, ja sen tapahtumat sijoittuvat osin Japaniin ja osin Kreikkaan.
Heikki Valkama: Pallokala, 270 s
Kustantaja: Tammi 2017
Kannen suunnittelu: Markko Taina
KIRJA on arvostelukappale. Kiitos kustantajalle!
MUUALLA: Kirjabrunssi, Kirsin kirjanurkka
HAASTEET: Marrasjännitystä 1.-7.11.2017, 100 suomalaista kirjaa (no 77)
Ponku on ponteva koira, Peetu hänen kaverinsa, jonka sängyn jalkopäässä Ponku makoilee, vaikka hänellä on mukava oma petikin Peetun huoneen lattialla. Kumpikin käy koulua, Peetu oppilaana ja Ponku töissä lukukoirana. Silloin he kulkevat koulu- ja työmatkat yhdessä koulutaksilla.
"Ai, niin! Yksi asia meinasi ihan unohtua. Olen myös lukukoira. Käyn töissä Peetun koulussa. Homma menee niin, että oppilaat lukevat meikäläiselle ääneen. Kaikki tietävät, että meikät ovat hyviä kuuntelijoita. Ei pahemmin haukuta, jos joku sana menee hiukka pieleen."
Ponku on etsivätoimisto Jelpin pomo, Peetu sen toinen etsivä. Heidän tapauksistaan on ilmestynyt kaksi kirjaa, joista luin juuri jälkimmäisen, tänä vuonna ilmestyneen Ponku, Peetu ja rikotun repun keissi. Siinä etsiväkaksikko ottaa selvittääkseen naapurin Tinjan rikotun repun arvoituksen. Tinja käy samaa koulua kuin Peetu, ja eräänä päivänä Ponku ja Peetu huomaavat, että Tinjan uuden repun tasku on tahallaan rikottu ja että Tinja on hiljainen ja itkuinen.
Etsivätoimisto Jelppi ryhtyy puuhaan ja selvittää Tinjan rikotun repun keissin. Ponku pääsee syyllisistä perille ensiksi ja antaa heille HA-JU-KOO-DI-NI-MET Puklu ja Juusto. Ihmisnimet selviävät ennen pitkää, kun repunrikkojien henkilöllisyys paljastuu. Hauskalla alakouluikäisille kirjoitetulla etsivätarinalla on vakava puolensa, Tinjaa kiusataan. Peetu ja Ponku vakuuttavat, että asiasta täytyy kertoa opettajalle, ja kun se tapahtuu, koulu ja lasten vanhemmat ottavat asian tosissaan. Kaiken ikävän jälkeen asiat ovat hyvällä tolalla, ja Tinjan kaksi salaisuusvihkoon kirjoittamaa toivettakin toteutuu.
Aira Savisaaren ja Mimmu Tihisen teksti on käypäistä vielä epävarmallekin lukijalle. Varsinkin etsivä- ja lukukoira Ponkun kerronta koostuu yksinkertaisista ja valtaosaltaan lyhyistä lauseista sekä humoristisen koiramaisista heitoista. Koira etsivänä on lystikäs ja kiinnostava hahmo. En osaa sanoa, onko tarina jännittävä alakoulun alaluokkalaiselle. Ponkun ja Peetun tapauksia on ilmestynyt tätä ennen teoksessa Ponku, Peetu ja helppo nakki (2016), mutta sitä en ole lukenut.
Aira Savisaari & Mimmu Tihinen: Ponku, Peetu ja rikotun repun keissi, 96 s
Kustantaja: Karisto 2017
Kansi ja kirjan kuvitus: Lotta Kauppi
KIRJA on lainattu Ellibs-verkkokirjastosta.
MUUALLA: Jonnan lukunurkkaus, Kirjasampo
HAASTEET: Marrasjännitystä 1.-7.11.2017; 100 suomalaista kirjaa (no 76).
"Siistejä surmia." Näin otsikoi Helsingin kirjamessut Dekkarilauantain tilaisuutta, jossa Metropoliitta Panteleimon oli yhtenä haastateltavana. Ei, en päässyt lauantaina messuilemaan, mutta näin ohjelmasta otsikon ja ajattelin, että taitaa viitata samaan dekkarityyppiin kuin kodikkaat dekkarit, cozy mysteries.
Metropoliitta Panteleimonin dekkareissa rikoksia ratkaisee eläkeikäinen rouva Elisabet Urhonen. Pari aiempaa teosta sijoittuvat fiktiiviseen Koskijärven kylään, joka muistuttaa kirjailijan synnyinseutua Pohjois-Savossa ja jossa Aulis Urhonen toimii poliisikonstaapelina. Ennen nyt lukemani Murha kirjapiirissä -kirjan tapahtumia Urhoset ovat muuttaneet läheiseen kaupunkiin viettämään eläkepäiviä. Pian muuton jälkeen Aulis Urhonen on kuollut ja Elisabet jäänyt leskeksi.
Kaupungissa kokoontuu kirjapiiri, johon Elisabet liittyy niin ikään Koskijärveltä muuttaneen ystävänsä Impin kanssa. Erään kerran piiri järkyttyy, kun illalla yhteiskoululle tullessaan he näkevätkin piirin vetäjän, äidinkielen lehtori Inga Tyynelän, verissään lattialla. Myöhemmin tämä kuolee sairaalassa vammoihinsa, ja murhatutkinta alkaa. Poliisin toiminta vaikuttaa lukijastakin tehottomalta, joten ei ihme, että oman konstaapelinsa toimintaa läheltä seurannut Elisabet Urhonen selvittelee omin päin - ja vähän nuoren poliisi Nenosenkin avustuksella - rikosta. Äidillinen ja lämmin leskirouva kyläilee kirjapiiriläisten luona, juttelee kaupunkilaisten kanssa ja melkein hairahtuu tunneasioissa pahemman kerran. Mutta rikoksen hän selvittää ja parin piiriläisen yksityisasiat siinä sivussa.
Murha kirjapiirissä viehättää kirjanystävää viittauksillaan kirjallisuuden klassikkoteoksiin. Se on myös vahva puheenvuoro lasten ja nuorten puolesta ja kaikenlaista kiusaamista ja lannistamista vastaan. Iso plussa siitä. Muuten romaani etenee rauhallisen verkkaisesti, kuten eläkeläis(amatööri)salapoliisille sopiikin, eikä meno äidy kovin jännittäväksi missään vaiheessa.
Aikaisemmin olen lukenut Metropoliitta Panteleimonin kirjoittamat Murha kirkonkylässä (2011) ja Murha näyttämöllä (2013).
Metropoliitta Panteleimon: Murha kirjapiirissä, 181 s.
Kustantaja: Myllylahti 2016
KIRJAN lainasin kirjastosta.
HAASTEET:
Tänään alkavat Kirjakekrit Tuijatan blogissa. Marraskuun alussa blogataan jännitysjutuista.
Helmet 2017 -lukuhaaste (11. Muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja), 100 suomalaista kirjaa (no 75).
