Marrasjännitysviikolle mahtuu yksi vanhempikin dekkari, jonka pahaenteisyys kiihtyy lokakuun vaihtuessa marraskuuksi, aurinkoisten päivien kadotessa harmaaseen sadeusvaan ja öiden pimennettyä mustiksi. Väistämätön murha tapahtuu kuitenkin vasta joulukuun pakkasilla eikä rikos selviä ennen koulun kuusijuhlaa.
Eeva Tenhusen murhamysteeri Nuku hyvin, Punahilkka sijoittuu koulumaailmaan. Ulla on saanut opettajan paikan itäsuomalaisesta rajapitäjästä ja saapuu paikkakunnalle juuri ennen syyslukukauden alkua. Asunnon hän saa opettaja-asuntolasta koulun läheltä, ja vähitellen opettajakunta tulee tutuksi, samoin oppilaat. Ulla viihtyy hyvin, eikä vähiten Tuomaan takia, ihanteellisen papin ja koulun rehtorin, joka aina ottaa uudet naistulokkaat hyvään suojelevaan huomaansa ja saa osakseen heidän varauksettoman palvontansa, suorastaan rakastumisensa. Tuomaan vaikutukselle ei Ullakaan ole immuuni.
Ulla on tyytyväinen työhönsä, hän saa ystäviä ja on onnellinen. Tenhusen kirja kuvaa kouluyhteisöä ja opettajainhuoneen mikromaailmaa tarkkanäköisesti ja paikoin herkullisesti, olihan kirjailija ammatiltaan opettaja ja koulu hänelle tuttu ympäristö. Aika oli toinen, nykylukijaa ihmetyttää, kun lähes koko opettajakunta tupakoi ja välitunneilla savukkeet käryävät opettajainhuoneessa.
Sitten hiipii rauhalliseen kyläelämään uhkaava paha. Paljastuu, että Ullan verhottoman ikkunan takana liikkuu iltaisin tirkistelijä. Koulussa kielikello-Marketta kirjoittaa aineessaan paljastavansa tirkistelijän, eikä aikaakaan, kun tyttöä kohtaa onnettomuus. Opettajakunnasta surmataan yksi, ja kaikki opettajat ovat vuorollaan epäilyksenalaisia. Lippusiima kiristyy heidän ympärillään kuin sudenmetsästyksessä ikään, ja viimein oikea syyllinen syöksyy siiman läpi ja paljastaa itsensä.
Keskusrikospoliisi tekee kuulusteluja, mutta mikään perinteinen poliisiromaani Nuku hyvin, Punahilkka ei ole. Syyllistä selvittävät amatööririkoksenratkaisijat Ulla ja Sauli apunaan eräät muut koulun opettajat. Kenellä oli tilaisuus surmaan, kenellä motiivi, kenellä sopivan häikäilemätön luonne? Motiivi pääsee yllättämään ja tuntuu aika rohkealtakin 70-luvun alussa julkaistussa kirjassa. Hidastempoisessa maalaismiljöössä kirja koukuttaa jännittävyydellään. Eeva Tenhunen osasi rakentaa askarruttavan ja vähitellen tihentyvän juonen.
Eeva Tenhunen kirjoitti kaikkiaan 9 teosta, joista Nuku hyvin, Punahilkka oli kolmas. Kirjailija kuoli Kiteellä tämän vuoden kesäkuussa 80-vuotiaana.
Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka, 281 s.
Kustantaja: WSOY 1973
KIRJA on laina kirjaston varastosta.
MUUALLA: Lumiomena
HAASTEET: Marrasjännitystä, jonka koonti löytyy täältä, 100 suomalaista kirjaa (no 78)
Eeva Tenhusen murhamysteeri Nuku hyvin, Punahilkka sijoittuu koulumaailmaan. Ulla on saanut opettajan paikan itäsuomalaisesta rajapitäjästä ja saapuu paikkakunnalle juuri ennen syyslukukauden alkua. Asunnon hän saa opettaja-asuntolasta koulun läheltä, ja vähitellen opettajakunta tulee tutuksi, samoin oppilaat. Ulla viihtyy hyvin, eikä vähiten Tuomaan takia, ihanteellisen papin ja koulun rehtorin, joka aina ottaa uudet naistulokkaat hyvään suojelevaan huomaansa ja saa osakseen heidän varauksettoman palvontansa, suorastaan rakastumisensa. Tuomaan vaikutukselle ei Ullakaan ole immuuni.
Ulla on tyytyväinen työhönsä, hän saa ystäviä ja on onnellinen. Tenhusen kirja kuvaa kouluyhteisöä ja opettajainhuoneen mikromaailmaa tarkkanäköisesti ja paikoin herkullisesti, olihan kirjailija ammatiltaan opettaja ja koulu hänelle tuttu ympäristö. Aika oli toinen, nykylukijaa ihmetyttää, kun lähes koko opettajakunta tupakoi ja välitunneilla savukkeet käryävät opettajainhuoneessa.
Sitten hiipii rauhalliseen kyläelämään uhkaava paha. Paljastuu, että Ullan verhottoman ikkunan takana liikkuu iltaisin tirkistelijä. Koulussa kielikello-Marketta kirjoittaa aineessaan paljastavansa tirkistelijän, eikä aikaakaan, kun tyttöä kohtaa onnettomuus. Opettajakunnasta surmataan yksi, ja kaikki opettajat ovat vuorollaan epäilyksenalaisia. Lippusiima kiristyy heidän ympärillään kuin sudenmetsästyksessä ikään, ja viimein oikea syyllinen syöksyy siiman läpi ja paljastaa itsensä.
Keskusrikospoliisi tekee kuulusteluja, mutta mikään perinteinen poliisiromaani Nuku hyvin, Punahilkka ei ole. Syyllistä selvittävät amatööririkoksenratkaisijat Ulla ja Sauli apunaan eräät muut koulun opettajat. Kenellä oli tilaisuus surmaan, kenellä motiivi, kenellä sopivan häikäilemätön luonne? Motiivi pääsee yllättämään ja tuntuu aika rohkealtakin 70-luvun alussa julkaistussa kirjassa. Hidastempoisessa maalaismiljöössä kirja koukuttaa jännittävyydellään. Eeva Tenhunen osasi rakentaa askarruttavan ja vähitellen tihentyvän juonen.
Eeva Tenhunen kirjoitti kaikkiaan 9 teosta, joista Nuku hyvin, Punahilkka oli kolmas. Kirjailija kuoli Kiteellä tämän vuoden kesäkuussa 80-vuotiaana.
Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka, 281 s.
Kustantaja: WSOY 1973
KIRJA on laina kirjaston varastosta.
MUUALLA: Lumiomena
HAASTEET: Marrasjännitystä, jonka koonti löytyy täältä, 100 suomalaista kirjaa (no 78)
Olen lukenut tämän pariinkin kertaan teinivuosina. Luin silloin paljon Tenhusen dekkareita, ja tämä oli yksi suosikeistani. Täytyykin uudistaa tuttavuus tässä joulun lähestyessä. Mahtaako kirja vain olla yhtä hyytävän jännitävä kuin muistelen?
VastaaPoistaOlisipa mielenkiintoista kuulla, miltä nykyinen lukukerta tuntuu, kun kirja on tuttu ja suosikki teinivuosilta. Minulle tämä oli uusi tuttavuus enkä sanoisi jännitystä hyytäväksi, mutta jotain pahaenteistä uhkaa kirjassa oli kaikkine ennakkoviitteineen: suden jäljet lumella, marraskuusssa kaikkiin iskenyt synkkä tunnelma ja mitä niitä nyt oli.
Poista