perjantai 29. huhtikuuta 2016

James Bowen: Katukatti Bob

Kirja katukatista ja hänen isännästään on samaan aikaan karhea ja hellyttävä. Hellyttävän siitä tekee kulkukissan ja katusoittajan spontaanisti alkanut ystävyys ja myöhemmin - työtoveruus. Karhean tarinasta tekee se, että löytäessään toisensa niin mies kuin kissakin ovat huonossa kunnossa ja kummankin elämä on ollut selviämistä kadulla päivästä toiseen.


James Bowen on lontoolainen katusoittaja, joka nuoruudessaan joutui huonoon seuraan, kuten sanonta kuuluu. Nyt hän on metadonihoidossa parantuakseen heroiiniriippuvuudesta. Eräänä päivänä hän löytää oranssin, huonokuntoisen kollin asuintalonsa alakerrasta, ja kun kissa on siellä seuraavinakin päivinä, hän kutsuu tämän asuntoonsa. Kissa asettuu sinne kuin kotiinsa, saa ruokaa ja eläinlääkärin hoitoa. 

Kun Bob - sillä sen nimen James kissalle antaa - on riittävän terve, se seuraa yhtenä päivänä Jamesia Lontoon keskustaan, kun mies menee tavanomaiselle soittopaikalleen kitaransa kanssa. Bob osoittautuukin varsin hyödylliseksi työtoveriksi. Turistit ja lontoolaiset pysähtyvät juttelemaan ja silittämään ystävällistä ja persoonallista kollikissaa ja samalla heittävät lanttinsa Jamesin hattuun. Kissa tuo lisääntyneitä tuloja, ja James saa vähän huokaista. Rahaa tulee tarpeeksi vuokran maksuun ja kummankin ruokaan, ja riittääpä sitä valjaisiin ja muihin kissan tykötarpeisiin. 

Jamesin ja Bobin kohtaamisella on suuri merkitys kummallekin. Bobin aikaisemmista vaiheista ei ole mitään tietoa, mutta kissoja tunteva James päättelee, että se on joskus elänyt ihmisten hoidossa ja sitten joutunut katukissaksi ja kokenut melkoisen kovia. Nyt Bobilla on oma koti ja kupissa ruokaa säännöllisesti. Jamesin elämälle Bob antaa uuden suunnan. James haluaa saada elämänsä raiteilleen, jotta pystyisi huolehtimaan Bobista. Sen tähden hän hakeutuu vieroitushoitoon päästäkseen irti metadonista.

James Bowenin omaelämäkerrallinen kirja Katukatti Bob : Kissa joka muutti elämäni on helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Hellyttävyydestään huolimatta se ei ole eläinsöpöstelyä, Jamesin elämä on sen verran karikkoista. Jopa työtoveri Bob tuo lisätuoton ohella ongelmia: kateelliset katutaitelijat ja lehdenmyyjät eivät katso hyvällä oranssinpunaista kehräävää ja karvaista kassamagneettia.

Jotain uutta opin. En nimittäin tiennyt, että Lontoon katutaiteilijoilla on kullakin juuri hänelle osoitettu alue, millä ammattiansa harjoittaa. Samoin brittilehti Big Issuen myyjillä. Jamesille Big Issue antoi mahdollisuuden ansaita elantonsa lehtiä myymällä, kun muun työn saanti oli hänen huumetaustansa takia mahdotonta. Suomessa vastaavan lehden nimi on Iso numero.

Kirjasta jäi mukava olo, ja Jamesin ja Bobin tulevaisuus vaikutti toiveikkaalta.


     James Bowen: Katukatti Bob : Kissa joka muutti elämäni, 268 s.
      Kustantaja: WSOY 2014
      Alkuperäinen: A Street Cat Named Bob, 2012, suom. Kimmo Paukku

KIRJAN lainasin kirjastosta.

Muualla Katukatti Bob on voittanut ystäviä kirjablogeissa Anna minun lukea enemmän, Kirjakaapin avainKirjasähkökäyrä, Ullan Luetut kirjat

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Naisten aakkoset: C


Naisten aakkosten kolmas kirjain, C. Aakkosten alkupäässä valinnat ovat voittopuolisesti ulkomaalaisia naisia kulttuurin eri aloilta, mutta löytyy joukkoon sentään suomalainenkin esiin nostettava. Hauskan aakkoshaasteen alkoi Tarukirja.

   1. Kuka on suosikkikirjailijasi?

Koska Charlotte Brontë oli valintani jo B-kirjaimen kohdalla, en voi valita häntä enää uudelleen. Luen mielelläni dekkareita, joten C-kirjaimen kohdalle sopii suosikiksi murhamamma Agatha Christie. Viimeksi luin häneltä Eikä yksikään pelastunut, mutta paljon on hänen laajasta tuotannostaan vielä kokonaan lukematta.

   2. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Ruotsalainen Carola Häggkvist on laulaja - poppia ja gospelia - jota on mukava kuunnella. 

   3. Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? tai Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille (myös muut kulttuurin alat käyvät)?

Haluaisin sekä nostaa esille suomalaisen taiteilijan Ragni Cawénin (1891-1981, o.s. Holmberg), joka on jäänyt tunnetumman miehensä Alvar Cawénin varjoon, että tutustua häneen paremmin. Omasta hyllystä löytyy kaksi Riitta Konttisen kirjaa, joista voisi tutustumisen alkaa: Modernistipareja (2010) ja Elämänvirrassa: Alvar ja Ragni Cawén (2015).

*** ***

Kuvituskuvan on piirtänyt Kate Greenaway (1846-1901) vuonna 1886. Hän oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja. Lisää kuvan tietoja löytyy tästä.

Aakkoset tähän asti: 
          A  Apple Pie
          B  Bit It
          C  Cut It

torstai 21. huhtikuuta 2016

Jane Eyre sarjakuvassa


Tänään tulee kuluneeksi 200 vuotta Charlotte Brontën syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi luen hänen ihanan Kotiopettajattaren romaaninsa kahtena eri versiona ja saatanpa katsoa sen elokuvanakin. Kirjoista kevyempi on englanninkielinen Jane Eyre, joka julkaistiin Classics Illustrated -sarjakuvakirjasarjassa. Sarjassa ilmestyi kaikkiaan 169 klassikkoa.

Sarjakuvakirja Jane Eyre kertoo orpotytön tarinan. Koska sarja on tarkoitettu eritoten nuoremmille lukijoille, siitä on jätetty kaikki järkyttävimmät ja ankeimmat juonenkäänteet pois. Onkin aluksi outoa siirtää katseensa ruudusta toiseen ja huomata, että juoni kyllä etenee, mutta koko hengästyttävä, sanoiksi puettu tunnemaailma, joka on kirjasta niin tuttu, putoaa ruutujen väliseen tyhjään rakoon. Näin on toki oltava, kun satoja sivuja tekstiä puristetaan 45 sivuun sarjakuvaruutuja.



Minulle sarjakuvaklassikkojen kuvamaailma tuntuu hieman vieraalta - mielikuvissani romaanin maailma on toisenlainen ja Jane Eyre toisennäköinen. Näen kuitenkin sarjakuvallisen kerronnan ansiot. Ne kertovat klassikkoteoksen juonen ja tapahtumat pääpiirteissään. Jos ne tuovat klassikot sellaisten ulottuville, jotka eivät syystä tai toisesta koskaan lukisi pitempiä kirjoja, ja jos ne saavat jonkun tarttumaan varsinaiseen kirjaan, kuten sarjakuvalehti loppusivuillaan kehottaa, ne ovat täyttäneet paikkansa hyvin.

Minulle sarjakuva-Jane Eyre oli mielenkiintoinen kokeilu. Jatkan juhlavuotta perinteisellä Kotiopettajattaren romaanilla.



SARJAKUVAN sain Sheferijm-blogin arvontavoittona ajat sitten. Kiitos, Aino!

Osallistun Ainon järjestämään Kaksisataa sanaa Charlotte Brontësta -haasteeseen.

Jane Eyre. Illustrated Classics Issue #12.
Published by Classic Comic Store Ltd

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Helakukkula : Bulgarialaista lyhytproosaa

Kun Suomessa haluaa tutustua jonkin pienemmän kielialueen kirjallisuuteen suomen kielellä, mahdollisuudet kutistuvat minimaalisiksi, jos kyse on hieman syrjäisemmästä, vaikkakin eurooppalaisesta, maasta. Tällaiseen johtopäätökseen tulin, kun viime vuonna etsin kaunokirjallisuutta, joka jotenkin liittyisi Bulgariaan ja erityisesti Varnan kaupunkiin tai Mustanmeren tienoille. Tähän etsintään minut sai Sheferijm-blogin Idän pikajuna -kirjallisuushaaste.

Löysin kuitenkin kirjastosta kokoelman bulgarialaisia novelleja, jotka julkaistiin jo 1980. Teos on saanut nimensä yhdestä siihen valitusta novellista: Helakukkula : Bulgarialaista lyhytproosaa. Kokoelman on toimittanut Kirsti Siraste. Kirjan alussa on lyhyt bulgarialaisen kirjallisuuden historia ja lopussa lyhyet kirjailijaelämäkerrat. Nämä olivat hyödyllisiä ja auttoivat sijoittamaan novellit kontekstiinsa.

Helakukkula-antologian kirjailijat kuuluvat kahteen aikakauteen. Kolme heistä - alla ensimmäisinä - eli ja kirjoitti aikana, joka alkoi Bulgarian vapauduttua ottomaanien vallasta 1878 ja päättyi toiseen maailmansotaan 1944. Muut kirjaiijat kuuluvat sosialistisen realismin kauteen, joka alkoi toisen maailmansodan jälkeen, jolloin kuningaskunnasta  tuli sosialistinen tasavalta.

Esittelen seuraavassa kokoelman novellit hyvin lyhyesti. Suurin osa sijoittuu maaseudulle ja kuvaa tavallisten, usein köyhien ihmisten elämää. Monissa on uskonnollisia tai taikauskoisia teemoja, jossain isänmaallisuutta ja Bulgarian historiaa.

     Ivan Vazov (1850-1921). Novelli Joko?
Kirjailijaa sanotaan Bulgarian kirjallisuuden patriarkaksi. Novellissa on lähes paatoksellisen isänmaallinen tunnelma. Kylän väki kokoontuu raitille katsomaan sotilaita, jotka ovat taistelleet Turkkia vastaan ja nyt marssivat sotaan Serbiaa vastaan. Yksi äideistä odottaa poikaansa palaavaksi. On vuosi 1885. 

      Elin Pelin ((1877-1949). Novellit Helakukkula sekä Andresko
Helakukkula antaa nimensä antologialle. Se on kukkula, jolle kiivetään helatorstaina, sinne viedään sairaat ja raajarikot, sillä silloin Jumala astuu aamuyöstä taivaastaan ja parantaa sairaat. Vanha Zahari-vaari kantaa kukkulalle orvon, sairaan Monka-pojan. Aamulla vaari herää katsomaan, mitä yö on saanut aikaan. Andresko on veitikkamainen hevosajuri, joka ajaa kotikyläänsä susiturkkista herraa. Matkalla käy ilmi, että ajettava on vouti, joka on tulossa ulosmittaamaan köyhän kyläläisen viljan. Andresko keksii juonen auttaakseen kylänmiestä öykkärimäistä viranomaista vastaan. Andresko ei ole ainoa kokoelman novelii, jossa köyhä kansa ja viranomaiset ovat vastakkain.

      Jordan Jovkov (1880-1937). Novellit Langalla sekä Albena
Langalla kertoo resuisesta ja köyhästä vuoristoperheestä, joka on lähtenyt etsimään ihmettä: valkoista pääskystä. Sen näkemisen he odottavat parantavan perheen ainoan lapsen, 20-vuotiaan tyttären. Albenan nimihenkilö on nuori, kaunis nainen, joka on naimisissa myllärin kanssa. Mies surmataan. Jovkov kuvaa erittäin taitavasti rymäajattelua; kyläläisten mielipiteet naisesta ja suhtautuminen häneen muuttuvat hetkestä toiseen sen mukaan, kenet he kulloinkin ajattelevat surmaan syylliseksi ja minkä motiiviksi. Jovkovin novellit kuuluvat mielestäni kokoelman parhaisiin.

      Nikolai Haitov (1919-2002). Novellit Pojanpojanpoika sekä Juureton puu
Pojanpojanpoika on kertomus Ramadanista, jonka isoisä naittaa alle 14-vuotiaana ja jonka nuori vaimo ryöstetään pian häitten jälkeen toisen miehen vaimoksi. Ukolle on tärkeää, että hänen siemenensä jatkuu ja taloon tulee pojanpojanpoika. Ramadan löytää uuden vaimon, mutta elämä heittelee. Mies, joka ryösti ensimmäisen vaimon, asuu naapurissa tämän kanssa. Vuosikymmenten kuluttua asiat saavat yllättävän käänteen. Juurettomassa puussa vanha mies asuu poikansa luona kaupungissa ja kaipaa maalle. Poika kehoittaa häntä lepäämään ja nauttimaan olostaan, mutta vanhuksella ei ole mitään ajankulua, toisin kuin kotikylässä. Haitov kuvaa eleettömästi ja samalla lähes riipaisevasti vanhojen miesten tuntoja kummassakin novellissa. Nämä jäivät mieleen kokoelman vaikuttavimpina.

      Pavel Vežinov (1914-1983). Novelli Viulupoika (esittelin sen täällä)

      Boris Aprilov (1921-1995). Novellit Kosketus sekä Syksyiset dyynit
Kumpikin Aprilovin novelleista vie meren rannalle. Kosketuksessa kapakassa istuvat kalastajat hiljenevät, kun pianistin soitto koskettaa. Syksyiset dyynit kertoo kalastajista ja dyynien hotellin turisteista. Turistien joukossa on Kultanainen. jota katseet seuraavat. 

      Jordan Raditškov (1929-2004). Novellit Leipä, Kivet sekä Miloiko
Kolme novellia muodostavat jatkumon, ovat kuin saman romaanin lukuja. Kussakin on pääosassa yksi kylän käsityöläinen, leipuri, kivenhakkaaja ja puunhakkaaja. Kiinteässä yhteisössä joku on ilmiantaja, joku saa surmansa, jonkun osa on epäillä ja toisen kantaa syyllisyyttä. Novelleissa on hieman maagisen realismin aineksia.

      Liljana Mihailova (1939-2010). Novellit Solisti sekä Muurahaisia
Liljana Mihailova on antologian ainoa naiskirjailija. Kumpikin hänen novelleistaan käsittelee unelmia ja pettymystä. Solistissa oopperan kuorolainen haaveilee solistin urasta. Hänestä tulee toisen alan taituri, ja kun häntä siitä kehutaan, hän on pettynyt. Muurahaisissa hammaslääkäri päättää toteuttaa unelmansa kesämökistä ja puutarhasta. Kieli on vähäeleistä, mutta novelleissa on vahva tunnelma, ja varsinkin Solistista pidin kovasti.

      Georgi Velitškov (1938-). Novellit Tuhkimosatu sekä Kilpailevat kaupungit
Tuhkimosadussa pääosassa on perheen tytär ja hänen äitipuolensa. Kilpailevat kaupungit on mainio satiiri kahdesta kaupungista, joiden välinen kateus saa naurettavaan kilpailuun siitä, kumpi on varhaisempi. Toinen niistä uskoo pystyvänsä osoittamaan, että Olympuksen jumalat liittyvät sen historiaan. 

*** *** *** *** ***

Kirja toimi hyvänä johdatuksena bulgarialaiseen kirjallisuuteen. Ne avasivat etenkin Bulgarian maaseudun ihmisten elämää, uskomuksia ja maan kulttuuria. Joukossa oli muutamia oikein mainioita novelleja, eivätkä ne muutkaan huonoja olleet. Opiskelijat ovat tehneet hyvän työn suomentaessaan antologiaan päässeet novellit.  

Helakukkula : Bulgarialaista lyhytproosaa (toim. Kirsti Siraste). 196 s.
Kustantaja: Kansankulttuuri 1980
Kansi: Marianna Lukjanov
Suomennokset: Kirsti Sirasteen johdolla pidetyn Helsingin yliopiston slaavilaisen 
      filologian bulgarialaisen kirjallisuuden käännösseminaarin osanottajat


KIRJAN lainasin kirjaston varastosta.

HAASTE: Tahattoman lueskelijan Leningrad - Ost-Berlin -lukuhaaste.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Ida Simons: Tyhmä neitsyt


Viime aikoina on julkaistu uusia vanhoja kirjoja. Sellaisia kuin Stoner, joka kirjoitettiin vuosikymmeniä sitten, mutta jäi aikoinaan ilman suurempaa huomiota, ja jonka uusi tuleminen nosti huippusuosituksi. Suomeksi Stoner saatiin vasta viime vuonna, uuden kansainvälisen suosion vanavedessä. Sitten on Harper Leen Kaikki taivaan linnut, jonka käsikirjoituksen kirjailija kirjoitti ilmeisesti 1950-luvulla ja joka oli sittemmin kadoksissa ja julkaistiin ensimmäisen kerran vasta viime vuonna, niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.

Stonerin kanssa samaan kategoriaan kuuluu Tyhmä neitsyt. Alankomaalaisen Ida Simonsin kirja julkaistiin 1959, ja jo silloin teos oli suosittu kirjailijan kotimaassa. Vähitellen se kuitenkin unohtui. Eräs kustantaja löysi sen äitinsä kirjahyllystä, päätti julkaista siitä uuden painoksen, ja kirjasta tuli kansainvälinen menestys. Suomeksi kirja ilmestyi aiemmin tänä vuonna.

Ida Simonsin teos Tyhmä neitsyt on nuoren tytön kehityskertomus 1920- ja 30-lukujen Länsi-Euroopassa. Gittel on 12-vuotias juutalaisperheen tyttö, joka syntyi Antwerpenissä Belgiassa, mutta jonka perhe joutui pakenemaan Alankomaihin ensimmäisen maailmansodan aikana tytön ollessa aivan pieni. Isä on liikemies,  ja vaikka hänen toimensa epäonnistuvat yksi toisensa jälkeen, perhe elää varsin keskiluokkaista elämää.

Gittelin elämän täyttävät perhe, koulu, parhaan ystävän Milin kanssa vietetty aika. Ja matkat isoäidin luo Antwerpeniin. Aina kun vanhemmat riitaantuvat pahasti, äiti pakkaa laukkunsa ja muuttaa Gittelin kanssa oman äitinsä luo. Siellä Gittel seuraa sukulaistensa elämää, juoruiluja ja toisten asioihin puuttumista. Juutalaisyheisö on tiivis, kaikki tietävät kaikkien asiat. Gittel myös ystävystyy naapurin tyttären, jo aikuisen naisen kanssa, ja tästä tulee hänelle hyvin tärkeä esikuva ja naisen malli. 

Tyhmä neitsyt kuvaa episodimaisesti nuoren tytön arkea, ajatuksia ja ystävyyssuhteita, siinä ei ole varsinaista juonta. Kirja tuntuu omaelämäkerralliselta, sillä Ida Simons itse syntyi 1911 saksalaiseen juutalaisperheeseen Antwerpenissä ja muutti pienenä Alankomaihin. Myöhemmin hän joutui keskitysleirille, mutta selvisi sieltä hengissä.

Minusta parasta kirjassa on sen kieli ja huumori. Ida Simonsin Gittel tarkkailee ympäristöään ja sukuaan terävänäköisesti ja kertoo havainnoistaan nokkelasti ja ironisesti. Kirjassa on vakavampikin puolensa, mutta kirjailija pukee sen humoristisuuden vaatteisiin. Viehättävä teos, joka ansaitsee saada uuden elämän ja uusia lukijoita.

     Ida Simons: Tyhmä neitsyt, 190 s.
      Kustantaja: Gummerus 2016
      Alkuperäinen: Een dwaze maagd, 2014 (1. p. 1959), suom. Sanna van Leeuwen


KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA kirja on luettu blogeissa 
Kaisa Reetta T, LukuneuvojaLumiomenaP.S. Rakastan kirjoja, Unelmien aika

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Sielun hymyjä


On pilvipoutainen lauantaipäivä, olohuoneen ikkunasta näkyy tuulessa liikehtivä Suomen lippu. Mikael Agricolan päivä ja suomen kielen päivä. Parvekkeen ovi on raollaan, kissa ulkona haistelemassa kevätilmaa, ja pikkunarsissit kukkivat laatikossaan vierellään talven vielä napakat kuusenoksat. Viikonloppu.

Tällaisena päivänä sieluni hymyilee, koska

  • on kevät. Uusi elämä työntyy mullasta, ruohosipuli nostaa vihreää. Linnut visertävät.
  • on vuodenajat. Kevät on ihanaa aikaa, mutta minut saa hymyilemään myös talven sininen hämärä ja pakkaslumi, kesän vehreys ja elämän vimma sekä syksyjen tuomat uudet alut ja ruskan värit.
  • on läheiset. Viime viikkoina on suvun kesken pääsiäiskyläilty, syöty rakettikakkua 2-vuotissynttäreillä, juotu tupaantuliaiskahvit. Ystävien kesken tehtiin retki Tampereelle teatteriin katsomaan Taivaslaulua.
  • on suomen kieli ja oli Mikael Agricola. Miten etuoikeutettua, että monta sataa vuotta sitten vaikutti mies, joka näki tärkeäksi luoda piskuisen kansan piskuisesta kielestä kirjakielen. Vieläkin se on etuoikeutettua, monella miljoonakansallakaan ei samaa etuoikeutta ole, vaan heidän lapsensa oppivat lukemaan kielellä, jota eivät kotona puhu.
  • on Suomen maa. Oma ja rakas. Sen historia ja nykypäivä, sen ihmiset ja kulttuuri. Maailman mittakaavassa ajatellen Suomi on valtavan hyvä paikka elää.
  • on luonto. Järvien rannat ja metsäpolut, pellonpientareet, luonnonpuistot, pitkospuut ja soitten suopursun tuoksu, talitiaisen kevätlaulu, joutsenpari työmatkan varrella. 
  • on kirjat. Lukemattomien tarinoiden vetovoima, hengähdyspaikat ajatuksille, kaiut tunteille.
  • on kirjastot. Ihanat hiljaiset paikat, aarresaaret, löytöretket.
  • on musiikki, 6-vuotiaana uutta kotia etsinyt ja nyt sohvalla köllöttelevä kissaystävä, sukuharrastus ...
  • on viikonloppu. Aikaa puuhastella kotona, lukea ja ulkoilla.


Blogeissa on kiertänyt Sielun hymyt -haaste. Kiitos haasteesta, Kaisa Reetta ja Jonna/Kirjaston kummitus.

Haaste on lähtenyt liikkeelle Pearl Cloverin Iltatähden syttyessä -blogista:
"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa – ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen – ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)"

Haastan mukaan kertomaan omista sielunne hymyistä
   Ainon (Sheferijm -Ajatuksia kirjoista!)
   Leilan (Pihin naisen elämää)
   Marilen (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
   Satun (Satun luetut)