Kuukauden Tiina - Anni Polva: Tiina ei pelkää. Ja vähän Polvasta itsestäänkin.

Viides Tiina-kirja, Tiina ei pelkää, on vallan jännittävä. Aikaisemmissakin osissa on riittänyt vauhtia, reippautta ja rohkeutta, mutta tämä osa on oikea salapoliisiromaani. Myös siinä tämä jakso on erilainen, että koko kirjan ajan Tiina ja hänen paras kaverinsa Juha ovat yhdessä juonessa mukana. Toki ennenkin Tiina on leikkinyt Juhan kanssa enemmän kuin pihan muiden lasten, mutta isoimmissa seikkailuissa ja lomamatkoilla Tiina on ollut pääasiassa ilman Juhaa. Muutenkin tämä taitaa olla ensimmäinen, jossa Juhassa heräilee hellempiä tunteita Tiinaa kohtaan.

Juha ja Tiina pyöräilevät Juhan Ingeborg-tädin luokse vierailulle. Heidän siellä ollessaan tädin kaulakoru varastetaan, ja täti epäilee siitä ensin apulaistaan, vammaisen Irjan mummoa, ja sitten Tiinaakin. Myöhemmin tädiltä varastetaan vielä korvakorut. Tiinalla ja Juhalla on omat epäilyksensä syyllisestä, mutta roiston kiinni saaminen on hankalaa, koska Ingeborg-täti ei halua sotkea asiaan poliiseja. Rosvo jatkaa kuitenkin rosvoiluaan, ja kaveruksille tulee vielä jännät paikat. Sen enempää en juonta paljasta, mutta Tiina ei olisi Tiina, jos hän ei kirjan päätteeksi auttaisi Irjaa pääsemään jalkaleikkaukseen.

Lueskelin Sara Kokkosen tuoretta kirjaa Rasavillejä ja romantikkoja, Rakkaat suomalaiset tyttökirjat (Avain 2013), josta bloggaan kunnolla tuonnempana, mutta nyt kiinnostuin erityisesti siitä, mitä teos kertoo Anni Polvasta:

Anni Polva syntyi Pietarissa 1915 Anni Kyllikki Heinosena, jonka vanhemmat asuivat Suomeen kuuluneessa Raivolassa ja isä oli työssä Pietarin Suomen asemalla. Kansalaissodan jälkeen perhe muutti Suomeen ja päätyi isän työn takia Tampereelle. Lapsuudessaan Anni tuntuu olleen hyvin tiinamainen, hänellä oli tapana karkailla ja viipottaa pitkin kylää, ja hän kuljeskeli yksi metsissä luomiensa satuolentojen seurassa. Isä opetti tytölle ehdotonta rehellisyyttä. Alakoulussa hän oppi antamaan pojille selkään, kun he haukkuivat häntä pikkuryssäksi hänen syntymäpaikkansa takia.

Avioiduttuaan Unto Polvianderin kanssa 23-vuotiaana Anni Polva luopui ansiotyöstään kirjakaupassa. Hän halusi ammatin, jota voisi tehdä kotona, ja ensimmäinen kirjan käsikirjoitus syntyi samoihin aikoihin toisen lapsen kanssa. Karisto julkaisi sen nimellä Rakasta minua hiukan vuonna 1945. Sen jälkeen kirjailija kirjoitti romanttisia ja humoristisia ajanvietekirjoja 40 vuoden ajan. Ensimmäisen tyttökirjansa, omaelämäkerrallisen Me tytöt opiskelimme, Anni Polva julkaisi jo 1946. Ensimmäinen Tiina syntyi, kun Polva halusi kirjoittaa jotain ahmimisikäisille nuorille, ja kaikkiaan sarjan kirjoja julkaistiin 29 osaa. Kirjailijahaastattelun mukaan Tiinoissa näkyvät omat kokemukset: "... se on mun kotini, mun vanhempani, se pihapiiri jossa mä elin, ...".

Aikuisille tarkoitettuja Polvan kirjoja en ole vielä lukenutkaan. Pitäisiköhän kokeilla?

KIRJAN lainasin kirjaston kirjavarastosta. Kuukauden Tiinat jäävät nyt (todennäköisesti) talvitauolle palatakseen lukupöydälle joskus myöhemmin. Ehkä sitten, kun kirjastossa on taas kirjavaraston aukiolopäivä...


Anni Polvan Tiina-sarja:
   1. Tiina, 1956
   2. Tiina aloittaa oppikoulun, 1957
   3. Tiina kesälaitumilla, 1958
   4. Tiina toimii, 1959
   5. Tiina ei pelkää, 1960


Anni Polva: Tiina ei pelkää, 149 s.
Kustantaja: Karisto 1985, 8. painos (1. painos 1960)
Kansikuva: Maija Karma