Siina Tiuraniemen esikoinen ei ole kovin tavanomainen valinta lukupinoihini. Pääosassa on Miska, opiskelijapoika, joka tosin ei harrasta opiskelutoimintaa juuri lainkaan Kukkia Birgitalle -kirjassa. Hänen päivänsä tuntuvat valuvan jonnekin, hän ajautuu asiasta toiseen, käyttää päihteitä, riitelee lapsuudenystävänsä ja nykyisen kämppiksensä Villen kanssa. Sitten on kirjan nimihenkilö Birgitta, joka asuu Aurinkoinen hoitokoti -nimisessä vanhusten laitoksessa jalat amputoituna. Birgitta on Miskan äidin serkku, ja äiti pyytää Miskaa viemään tälle kukkia.
Kirjan tarina on mielikuvituksellinen! Vai mitä sanotte alkoholisoituneesta Birgitasta, joka hoitokotiin jouduttuaan suree ainoastaan, ettei siellä saa viinaa. Ja pyytää Miskaa tuomaan sitä. Miska ei tuo, mutta antaa Birgitalle kuitenkin säälistä taskussaan olevan marisätkän. Ja seuraavalla kerralla toisen ja sitä seuraavalla ... Hän hankkii Heikille, toiselle hoitokodissa asuvalle, tämän himoitsemaa lauantaimakkaraa, jonka hoitokoti on ankarasti kieltänyt terveysriskinä.
Yhteistä Miskalle ja Birgitalle on se, että he ovat yksinäisiä ja uskovat, ettei kukaan pidä heistä. Miskan jatkaessa käyntejään Aurinkoisessa hoitokodissa hänen ja Birgitan välille syntyy vähitellen lämpenevä ihmissuhde siitä huolimatta, että heidän keskinäinen sanailunsa on alussa töksäyttelevän suoraa ja lähes loukkaavaa. Vähitellen kumpikin huomaa yllätyksekseen pitävänsä toisesta. Tämä epätodennäköinen, mutta silti vähitellen kasvava lämpö on yksi kirjan viehätyksiä.
Toinen viehätys on eloisa kieli. Ehkä parasta kuitenkin on kirjan huumori, joka tulee esiin kielessä ja tapahtumien hulvattomissa käänteissä.
Kirjan kertoo suunnilleen viikon tai parin mittaisesta jaksosta Miskan elämässä, jolloin hänen vanhempansa ovat lomalla Torremolinoksessa ja sitten palaavat sieltä. Birgitan ja Miskan aikaisempaa historiaa näytetään takautumissa, joita kirjan henkilöt kertovat mainioina tarinoina heistä. Pitkään kirja vaikuttaa melkein juonettomalta, mutta loppuosan yllättävät käänteet tekevät siitä kuitenkin yhtenäisen kokonaisuuden.
KIRJAN lainasin naapurikunnan kirjastosta, josta olen viime aikoina löytänyt uudempia kirjoja mukavasti jonottamatta. Kirjaa on luettu paljon blogeissa, ja linkit arvioihin on lueteltu kirjan omalla sivulla Siina Tiuranimen blogissa Ihminen välissä. Kirjailijan blogin kirjoituksissa on samaa huumoria kuin romaanissakin.
Haaste: Lukuiloa kukkien keskellä.
Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle, 256 s.
Kustantaja: Minerva 2013
Kansikuva ja graafinen asu: Taittopalvelu Yliveto.
Kukkia Birgitalle oli kyllä todella hauska ja virkistävä lukukokemus juuri rohkeasti käytetyn mielikuvituksen ansiosta. Kirjan lopulta odotin ehkä jotain suurempaa mutta mainion hauska kirja kokonaisuudessaan.
VastaaPoistaHauska oli ja hulvaton! En kovin usein lue huumorikirjoja, niin tämä ei ollut se tavanomaisin valintani, mutta nauraa hykertelin kyllä lukiessani.
VastaaPoistaTämä on vain niin hauska kirja, vaikka todellisuudessa hauskan alla on tumma totuuden virta siitä, millaisia me ihmiset oikeasti olemme. Esikoinen tuli muutamaksi päiväksi ja nyt hän lukee tätä kirjaa ihan intona;) Minä en ole huumorikirjojen ystävä, mutta kerran vuodessa joku minut aina yllättää;) Tiuraniemi hallitsee lajin eikä tarivitse yhtään myötähävetä kuten minulle usein käy ns. hauskojen kirjojen kohdalla.
VastaaPoista<3
Niin totta, Leena Lumi, Tiuraniemi hallitsee hauskan, jossa on tumma pohjavire. Hänen elämänmakuista blogiaan on mukava lukea. Kiva, että esikoinen tykkäsi.
Poista