Maija Muinonen: Mustat paperit

Mustat paperit on kirjeromaani. Kaikki sen kirjeet kirjoittaa yksi henkilö, Ann Miel, mutta vastaanottajia on useita ja lukuaikojakin riittää vuosiksi eteenpäin. 

Maija Muinosen esikoiskirjassa Ann Miel sairastaa ja tietää kuolevansa. Sen varalta hän järjestelee asioitaan kuntoon kirjoittamalla kaikille elämänsä ihmisille yhden päivän aikana kymmeniä kirjeitä. Ensimmäisen kirjeen saa paperitehtaan johtaja, jolta Ann tilaa paljon kaunista valkoista paperia. Useimmat kirjeet saa Annin poika Luc, joka on niin pieni, ettei osaa edes lukea vielä, ja hänen hoitajansa Rosa, joka tulee näkemään pojan kasvavan, kun Annia ei enää ole.

Kirjeet ovat pinossa, kullekin vastaanottajalle oma pinonsa, ja ne tullaan lukemaan joskus pitkien aikojen päästä. Ann antaa ohjeita Lucin hoidosta, mutta suunnittelee myös tarkkaan, millaista työtä Luc tulee isona tekemään, minkä nimisen tytön kanssa hän menee naimisiin ja kuinka monta lasta saa ja mitkä heidän nimensä ja lempinimensä ovat. Kukaan ei tule koskaan rakastamaan Lucia niin kuin hän, kaikissa on aina puutteita, ja häntä, Annia, Luc tulee kaipaamaan elämänsä kaikissa tilanteissa.

Maija Muinonen käyttää sanoja taitavasti ja on tavoittanut hyvin Annin pakonomaisen tarpeen sanella poikansa ja tämän lähelle jäävien tai tulevien ihmisten elämää. Lukijaakin alkaa ahdistaa.

Lähdette levänneenä ja ruskettuneena kesäkauden viimeisellä laivalla. Laivanne menee, jää tyhjä kaupunki, jonka pian täyttää sade. Kesällä täällä aina vain paistaa. Ja meri täällä on aina kesällä vain kirkkaansininen, harmaa vasta kun sataakin. Kesällä kaupunki on aina ihmisiä täynnä, talventyhjillä kaduilla aina kulkee tuulta. Kesällä ja talvella laivoja tuijottaa mereltä. Talvella sumussa ne myös huutavat. 

En minä huiskuta satamassa valkoista nenäliinaa teidän jälkeenne. Enkä pääse illalliselle enkä viemään teitä kävelylle. Viestinne ei tavoita minua, sitä ei pystytä toimittamaan perille sillä minä olen kuollut. ... (s. 94)

Hienoa kirjassa on myös erilainen tapa käsitellä tekstiä. Kirjan kansilieve kertoo, että kirjailija on yksi T R E S -ryhmän perustajajäsenistä, jotka etsivät uusia tekstin tekemisen ja esittämisen tapoja. Mustat paperit sisältävät kertovia ja kuvailevia kirjeitä. Sivuja, jotka odottamatta jäävät kesken ennen alareunaa ja jatkuvat parin sanan verran seuraavalla sivulla. Ajatuksenvirtaa, jossa Ann Miel kirjoittaa jonkin ohjeen ja perään peruu sen, toistelee sanoja ja tavuja. Kirjakieltä ja kirjoitusta, mutta puheenomaisen rytmin löytäneenä.

Kirja jää mielen päälle surullisena ja ahdistavana, mutta yhtä kaikki hienona lukukokemuksena.

KIRJAN poimin kirjaston uutuuksien hyllyltä. YLE Uutiset kertoi sen saaneen Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon. Sitä on luettu paljon blogeissa: Ilselä, Hengityskeinu (sis. juonipaljastuksia), Kirjanurkkaus, P. S. Rakastan kirjoja, Morren maailma, ja niistä löytyy lisää linkkejä muihin blogeihin.

Maija Muinonen: Mustat paperit, 167 s.
Kustantaja:  Teos 2013
Graafinen suunnittelu: Jenni Saari