On tullut aika silmäillä taaksepäin ja kertailla, mitä kaikkea tuli luetuksi. Syyskuun alussa tein lukusuunnitelmia loppuvuodeksi. Kesän paletista oli jäänyt lukematta kirjoja, ja lisäksi listasin kymmenen uutta aikomusta.
Lopputulema on, että ne kesän lukemattomat kirjat ovat edelleenkin lukupinossa. Joskus vielä... Sen sijaan syksyn tuoreemmat suunnitelmat osuivat paremmin kohdalleen, sillä kymmenestä kirjasta luin kuusi. Joukkoon kuuluivat kotimaiset vuoden uutuuskirjat Tua Harnon Ne jotka jäävät ja Kjell Westön Kangastus 38. Lisäksi luin lähes kokonaan Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, jonka sain loppuun vuodenvaihteen jälkeen (ja jonka linkitän tänne myöhemmin). Kotimaisista klassikoista luin toisen eli Juhani Ahon Papin tyttären, ulkomaisista romaaneista taas turkkilaisen Serdar Özkanin esikoisen Kadonnut ruusu ja yhdysvaltalaisen Gillian Flynnin kirjan Kiltti tyttö. Muusta lukemastani saa kohtuullisen hyvän kuvan maakuntahaasteen koosteesta.
Lukematta kympistä jäivät Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joka piti palauttaa kirjastoon. Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on parhaillaan kesken. Ahon Papin rouva ja jokin venäläinen tulevat uskoakseni luetuiksi lähiaikoina.
@@@@@@@@@@@@@@
Aloitin kirjabloggaamisen vasta tämän vuoden toukokuussa, mutta laskeskelin juuri, että olen lukenut vuoden aikana 65 kirjaa ja blogannut suurimmasta osasta, myös niistä, jotka luin alkuvuoden aikana. Luettujen joukossa oli monia helmiä: Jää, Nälkävuosi, Kangastus 38, Papin tytär, Taivaslaulu ja dekkareiden joukosta Kellari.
Luetuista dekkareita ja jännitystä oli 15 ja kauhua 1, lasten ja nuorten kirjoja 13, sarjakuvia 1 ja tietokirjoja 1. Loput olivat romaaneja. Tietokirjoja toki luin enemmän, mutta useimmiten pätkittäin ja sopivin osin, joten niistä ei ollut blogiin asti. Sarjakuvakirja oli minulle uusi genrevaltaus.
Luin vain yhden kirjan englanniksi, Antoine Saint-Exuperyn The Little Prince, se oli osa lukumaratonia enkä blogannut siitä erikseen. Muut kirjat luin suomeksi. Kotimaisten kirjojen osuus oli varsin huomattava, peräti 56/65, ja osittain se johtui parista lukuhaasteesta, joissa luin 13 kirjaa entuudestaan kokemattomilta kotimaisilta kirjailijoilta ja sitten lisää Suomen maakunnista. Oikeastaan löysin kotimaiset kirjat ja hullaannuin niistä tänä vuonna. Se sallittakoon, sillä opiskeluajan luin lähes yksinomaan englanninkielistä kirjallisuutta, englanti kun oli pääaineeni. Myöhemmin asuin parikymmentä vuotta ulkomailla, jolloin suomalaisia kirjoja ei ollut tarjollakaan, joten tänä vuonna olen ottanut reilusti takaisin, mitä olen menettänyt!
Suurimman osan kirjoista luin ihan perinteisinä paperikirjoina, kaikkiaan 56/65. Äänikirjoina kuuntelin kahdeksan ja yhden luin e-kirjana puhelimella. Parista kirjasta kirjoitin toisessa eli sukuharrastusblogissani: Aki Ollikaisen Nälkävuosi puhutteli ehkä juuri siksi, että se auttoi eläytymään yhden perheen kohtaloon omassa suvussa. Toivo Lyytikäisen romaani Kiertävät suutarit taas oli oiva kuvaus suutarin työstä entisaikaan ja valaisi omien suutarisukulaisten elämää.
@@@@@@@@@@@@@@
Entäpä sitten vuonna 2014? Nyt ei tunnu ollenkaan siltä, että tekisi mieli asettaa itselleen määrällisiä lukutavoitteita kevääksi tai edes nimetä kirjoja etukäteen. Luettavien joukossa tulee varmasti olemaan historiallisia romaaneja ja dekkareita, ja tänä vuonna aion lukea muidenkin maiden kuin Suomen kirjallisuutta. Ehkä jossain vaiheessa kevättä pidän pohjoismaisten dekkarien viikon tai kuukauden ja luen yhden itselleni tuntemattoman dekkaristin kirjan jokaisesta viidesta Pohjoismaasta.
Näitä aikeita aion taas koota erilaisiin haasteisiin, jotka sopivat omiin lukuhaaveisiin. Historiallisia ja sukuharrastusta ruokkivia kirjoja kirjaan Suketuksen Ihminen sodassa -haasteeseen, ulkomaista kirjallisuutta luen mm. Venäjältä ja Ranskasta (Jaanan Venäjää valloittamaan ja Annamin Vive la France! -haasteet). Tove Jansson tulee olemaan paljon esillä juhlavuotensa takia, joten häneltä haluan lukea jotain Opuscolon Janssonin kirjakiusaus -haasteeseen. Lisäksi Jokke heitti tänään pahan, 14 nobelistin 14-haasteen. Sieltäkin löytyy kirjoja, joita olen pitkään halunnut lukea, Herman Hesse, Orhan Pamuk, Sillanpää, ...
Antoisaa lukuvuotta jokaiselle kirjaihmiselle!
14 nobelista on tosiaan paha haaste, hyvässä mielessä. :) Saa nähdä, miten se koukuttaa... alkutavoitteeni on puolenkymmentä nobelistia, mutta nobelistien listalla on niin paljon lukemattomia kirjailijoita, että tulee ahmittua enemmänkin. :)
VastaaPoistaMinulla on samansuuntaiset ajatukset. Jospa 5-6 nobelistia tulisi luetuksi, niin olisin tyytyväinen. Mutta saattaahan olla, että innostun enempäänkin.
VastaaPoistaHei Paula, blogissani on jotain sinulle :)
VastaaPoistaAah, pitääpä käydä katsomassa...
VastaaPoista