Rikoskierros Pohjoismaissa on saapunut viimeiseen etappiinsa, jossa luin vetävän poliisiromaanin Nimimerkki Prinsessa. Se on tanskalaisen Sara Blædelin kirjoittama ja ensimmäinen, jossa rikoksia ratkoo kööpenhaminalainen etsivä Louise Rick.
Kirja alkaa rikoksesta, joka ei ole kaunis. Susanne, yksin asuva kolmekymppinen nainen, raiskataan raa'asti ja jätetään asuntoonsa sidottuna ja runnottuna. Lukija tietää, miten rikos on tapahtunut, mutta tekijästä hän ei tiedä enempää kuin tapausta tutkivat poliisit, sillä Susanne ei muista hänestä muuta kuin tumman tukan. Hän oli tavannut kohteliaan ja ritarillisen miehen nettipalstalla, kirjoitellut hänen kanssaan, käynyt kahvilassa ja viimeisellä tapaamiskerralla päätynyt kodissaan rikoksen uhriksi. Hän saa kriisiapua psykologilta, ja osoittautuu, että raiskauksen ohella häntä vammauttaa suhde omistushaluiseen ja dominoivaan äitiin, joka nyt pilkkaa tytärtään siitä, että tämä on joutunut etsimään miestä netistä.
Kun poliisi muistaa samantapaisen selvittämättömän tapauksen parin vuoden takaa ja kun seuraava uhri löytyy kuolleena asunnostaan, tekijän etsimiseen lisätään kierroksia. Heillä on tarpeeksi teknisiä todisteita, mutta itse miehestä heillä ei ole aavistustakaan, sillä ainoat johtolangat ovat deittipalstan nimimerkki ja profiili sekä internetkahviloiden koneilta kirjoitetut viestit. Louisa Rickin hyvä ystävä, toimittaja Camilla Lind, kärkkyy juttua, ja saakin Susannen haastattelun lehtensä etusivulle. Rikokset alkavat selvitä kuitenkin vasta, kun Louise päätyy surffailemaan deittipalstoilla ja saa yhteyden tekijään käyttäen nimimerkkiä Prinsessa.
Nimimerkki Prinsessa oli koukuttavasti kirjoitettu dekkari, jota oli vaikea laskea käsistään, kun lukemisen vauhtiin pääsi. Jokainen uusi rikos kuvattiin lyhyesti uhrien kokemina ensin, eivätkä ne olleet erityisen mukavia luettavia. Rikostutkinnassa oli kuitenkin naisuhreja ymmärtävä näkökulma. Louise Rick perehtyi nettideittailuun sekä luotasi deittipalstoilla pyörivien psykologisia motiiveja ja persoonallisuuksia. Ajankohtainen aihe siis. Raiskauksen uhrien lannistunut epävarmuus siitä, olivatko he itse syypäitä tilaansa, ja kriisiavun psykologilta saatavan tuen tarve oli hyvin kuvattu. Kaiken keskellä etsivä Louise Rick kokee oman kriisinsä henkilökohtaisessa elämässään.
Alkuperäinen kirja ilmestyi jo viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta suomalainen käännös vasta viime vuonna. Tänä vuonna on jo ehtinyt tulla painosta toinen Louise Rick -dekkari, Vain yksi elämä, mitä en kylläkään ole vielä lukenut. Kustantajan sivulta nappasin tiedon siitä, että Sara Blædel on Tanskan myydyin kirjailija. Tämän kirjan perusteella arvioin, että ajankohtainen aihe, ripaus psykologiaa, sympaattinen rikosetsivä ja toiminta koukuttavat lukijat sarjaan. Itsekin tykkäsin.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Haasteosallistus: Rikoksen jäjillä -lukuhaaste.
Muualla sitä on luettu ainakin blogeissa Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä, Luen ja kirjoitan ja Rakkaudesta kirjoihin.
Jännitystä Pohjolassa huhti-toukokuussa 2014 Kirjan pauloissa:
Arnaldur Indriðason: Räme - Islanti
Maria Lang: Pimeä elokuun yö - Ruotsi
Antti Tuomainen: Parantaja - Suomi
Kjell Ola Dahl: Pieni kultainen sormus - Norja
Sara Blædel: Nimimerkki Prinsessa - Tanska
Sara Blædel: Nimimerkki prinsessa, 369 s.
Kustantaja: Karisto 2013
Alkuperäinen: Kald mig Prinsesse, 2005; suomentaja Elina Uotila
Tätä voisin kokeilla! Olen ollut hieman tympiintynyt jännityskirjallisuuteen, mutta luin juuri Agatha Christietä pitkästä aikaa ja vaikutuin taas. Aion lukea dekkarikuningatarta lisää kesän iloksi, mutta toisaalta haluaisin myös jotain modernia ja vähän raaempaakin... Joten tämä vaikuttaa hyvältä siihen tarkoitukseen.
VastaaPoistaTässä oli kyllä moderni aihepiiri, nettideittailu ja virtuaalimaailmassa eläminen ylipäätään. Naisnäkökulma oli vahvasti läsnä, pohdinta siitä, mikä on raiskaus ja mikä ei. Sekin oli erilaista perinteisiin dekkareihin verraten, ettei alussa ollut mitään murhaa, vaan rikostutkinta keskittyi raiskaajan löytämiseen. Kuvauksissa rikoksista oli raakuutta, mutta ne olivat (minulle onneksi) lyhyitä, parin sivun mittaisia.
VastaaPoistaTörmäsin Blædelin nimeen, kun etsin lukuvinkkejä haasteeseeni. Hän vaikutti oikein kiinnostavalta, joten olipa mukava lukea arviosi. En ole lukenut mitään häneltä (eikä tule mieleen muistakaan tanskalaisdekkaristeja, joita olisin hiljan lukenut), mutta vaikuttaa tutustumisen arvoiselta. Aihe tuntuu olevan kovasti ajankohtainen.
VastaaPoistaValitessani tanskalaista dekkaria puntaroin Blædelin ja Jussi Adler-Olsenin välillä, mutta näin sitten päätin tällä kertaa. Ihan tyytyväinen valintaani, ja tietysti Adler-Olsen vielä lukupinossa. :-)
Poista