Markus Ahonen: Jäljet

Helsinkiläisessä elokuvateatterissa surmataan mies kesken toimintaelokuvan. Kukaan ei huomaa mitään, ennen kuin näytös päättyy ja teatterin työntekijät näkevät yhden katsojan jääneen paikalleen istumaan. Yksi isku takaapäin, katsomon tuolin läpi, on osunut suoraan uhrin sydämeen. Tekijä on haihtunut kuin tuhka tuuleen, itsestään merkkiä jättämättä. Tai ei aivan. Kadulta löytyy erikoinen kengän jälki, jossa on enkelin kuva ja pudonnutta verta.

Näillä tapahtumilla alkaa Markus Ahosen murhamysteeri Jäljet, jossa ensimmäistä terävällä veitsellä surmattua uhria seuraa toinen, sitä kolmas ... Surmat tapahtuvat aivan Helsingin keskustassa, hyvin julkisilla paikoilla, eikä tekijästä silti saada kummoisiakaan tuntomerkkejä. Hänet nähnyt rouva kuolee sydänpysähdykseen Meilahden sairaalassa.

Surmia tutkii rikosylikonstaapeli Markku Isaksson työtovereineen. Tämä on Ahosen kolmas Isaksson-kirja, mutta ei haitannut yhtään, vaikken ollut aikaisempia osia lukenutkaan. Isaksson on kokenut rikostutkija, ja lukija pääsee kurkistamaan hänen työ- ja päättelytapoihinsa. Yksityiselämässään ylikonstaapeli elää onnellisen herkässä rakkaussuhteessa avovaimonsa kanssa, joka on poliisi hänkin, tosin nyt sairaslomalla. Heillä on yhteinen suru lapsettomuudesta.

Kirjan luvuissa vuorottelevat niin Isakssonin ja tutkinnan näkökulmat kuin surmatöiden tekijänkin ajatukset. Näin lukija alkaa aavistella, minkälaisesta tekijästä on kysymys ja mitkä saattaisivat olla motiivit, vaikka ne selviävät täysin vasta aivan lopussa niin lukijalle kuin poliiseillekin. Kirjan loppu yllätti minut täysin, ja päällimmäinen tunne mielessä oli lähinnä sääli. Muutenkin tunnemaailma teoksessa oli monipuolisempi kuin monissa muissa poliisiromaaneissa.

Jäljet koukutti lukemaan. Se ei mässäillyt raakuuksilla, vaan ennemminkin etsi tekojen syitä lapsuuden kokemuksista ja koetuista epäoikeudenmukaisuuksista. Ripaus mystiikkaa sai realistiset selitykset, enimmäkseen, eikä hengellisyyttäkään oltu täysin unohdettu. Joitain painovirheitä oli jäänyt tekstiin, ja ajoittain lauseitten monimutkainen rakenne pakotti kertaamaan juuri luetun pätkän, mikä ei dekkarin jännityksen kannalta ollut kovin mukavaa. Juoni oli kuitenkin varsin houkuttava ja Markku Isaksson oikein sympaattinen sankari sarjalle. 

Minusta on mukava lukea romaaneja, jotka sijoittuvat tuttuihin paikkoihin. Käyn harvoin elokuvissa, mutta aikaisemmin tässä kuussa menin Helsingissä koulutuspäivän päätteeksi katsomaan filmiä elokuvateatteri Maximiin, jossa olin ensimmäistä kertaa. Sali oli vanhanaikaisen oloinen ja viehättävä, seinällä komeilikin vuosiluku 1909. Ihan tuon elokuvissa käynnin takia Jäljet imaisi mukaansa heti alusta asti, sillä kirjan ensimmäinen rikos tapahtui juuri Maximissa Kluuvikadulla.

KIRJA on tarjottu arvostelukappale, kiitokset! Luin sen e-kirjana eli pdf-tiedostona tietokoneellani. Haasteosallistus: Rikoksen jäljillä.


Markus Ahonen: Jäljet, 158 s
Kustantaja: Smashwords 2014, E-kirja, PDF-tiedosto
Kannen suunnittelu: Tatiana Vila
Kannen Helsinki-kuva: Markus Ahonen