Luin suomalaisista tyttökirjoista kirjan, joka oli innostava kuin tyttökirjat itse. Se kertoi tytöistä, joista monet rakastuivat lukemiseen varhain ja alkoivat kertoa tai kirjoittaa satuja ja tarinoita nuorina. Jotkut heistä olivat vakavaraisista kodeista, ja kirjallinen maailma oli heidän lapsuuskotinsa perintöä. Toiset tulivat työläiskodeista ja joutuivat auttamaan perheen elannon hankkimisessa nuoresta pitäen; osa heistä ryhtyi kirjoittamaan saadakseen lisätuloja selviytyäkseen. Kaikista kirjan tytöistä tuli suosittuja suomalaisia tyttökirjailijoita.
Sara Kokkosen Rasavillejä ja romantikkoja : Rakkaat suomalaiset tyttökirjat oli varsin viehättävä kirja. Luin sitä hitaasti ja hartaasti, palan kerrallaan, pitäen taukoa ja taas palaten kirjan pariin. Sellaiseen lukemiseen kirjan rakenne taipui oikein hyvin, sillä pääosa kirjasta koostui kymmenen suositun tyttökirjailijan pienoiselämänkerrasta, heidän tuotantonsa esittelystä ja lukijoiden muistoista suosikeistaan. Ei haitannut, että tutustuin Anni Polvan elämään ja kirjailijaksi kasvamiseen monta kuukautta sitten, kun luin yhtä hänen Tiina-kirjaansa, ja sitten pitkän tauon jälkeen jatkoin Anni Swanin esittelystä.
Kirjailijaesittelyt oli mielenkiintoisesti ja sujuvasti kirjoitettuja ja toivat mieleeni, miten jossain vaiheessa luin runsaasti elämänkertoja. Niihin pitäisi tarttua taas useammin. Erityisherkkua oli löytää nuortenkirjailijoita, joista en ollut kuullutkaan, kuten Helga Nuorpuu ja Rebekka Räsänen. Teoksen lopussa esitellään lukuisia kirjailijoita, jotka eivät ole saaneet omaa elämänkertaansa kirjassa. Etsinpä yhden kirjan kirjastosta tuolta löytämäni lyhyen johdattelun perusteella, Aili Konttisen Inkeri palasi Ruotsista.
Kirjoittaja Sara Kokkonen tekee väitöstutkimusta suomalaisesta tyttökirjallisuudesta. Hän oli esittänyt kirjoituskutsun, jossa oli pyytänyt lukijoita kertomaan omista tyttökirjojen lukukokemuksistaan. Osa näin saadusta aineistosta päätyi Rasavillejä ja romantikkoja -kirjan sivuille. Oli kieltämättä mukavaa lueskella eri-ikäisten naisten - ja muutaman miehenkin - ajatuksia ikisuosikeista, mutta joissain kohdin olisin nipsaissut muutaman aineistolainauksen pois, sillä kokemukset samoista kirjoista alkoivat paikoin toistaa itseään. Minulle innostavinta kirjassa oli kuitenkin kirjailijoihin ja heidän kirjoittamiseensa tutustuminen. Ja sain kyllä aikamoisen kipinän etsiä käsiini useammankin tähän asti tuntemattomaksi jääneen tyttökirjan.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Kirjailijan omassa blogissa Saran kirjat on koottu blogistien arvioita teoksesta.
Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja : Rakkaat suomalaiset tyttökirjat, 261 s
Kustantaja: Avain 2013
Kannen kuva: Martta Wendelin
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen
Ihanaa, että pidit tästä. Tein itse töitä tämän kirjan parissa ja nautin niin sukelluksesta tyttökirjojen maailmaan. <3
VastaaPoistaPidin todellakin. Sukellus on hyvä sana, sillä sitä kirja tarjosi: upottautumisia menneisiin maailmoihin, joissa kaiken keskellä oli aina paljon toivoa.
VastaaPoistaTämä on aivan ihana kirja ja jotenkin niin 'Saran henkeen'.
VastaaPoista♥
Voi, tähän pitäisi tutustua! Tuskin muistankaan kaikkia lukemiani tyttökirjoja, joten kirja voisi toimia hyvänä 'muistojen herättelijänä'...
VastaaPoistaLeena ja Kaisa Reetta, oli tosiaan ihana kirja! Muistoja heräili ja teki mieli alkaa lukea Anni Swania ja Rauha S. Virtasta uudelleen vuosien jälkeen. Puhumattakaan joistain tosi kiinnostavalta kuulostavista, jotka olen onnistunut täysin sivuuttamaan ainakin tietoisessa muistissani.
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta kirjalta, menee ehdottomasti lukulistalle!
VastaaPoistaTilda,suosittelen, jos tyttökirjat vähänkään sykähdyttävät. Tai ovat joskus sykähdyttäneet.
PoistaTarkemmin ajatellen: myös silloin, jos ei ymmärrä, mikä niissä viehättää, ja haluaa päästä siitä perille. :-)