Berliininpoppelit ja Trondheim

Loma alkoi mukavasti pienellä matkalla Trondheimiin Norjan länsirannikolle. Olisinko edes huomannut, että kaupungissa on poppeleita, ellen olisi sattumoisin tarttunut kirjaston hyllyllä esillä olleeseen Berliininpoppelit-kirjaan juuri matkan alla. Lainattavaksi se päätyi, kun takakansi kertoi tapahtumapaikaksi Trondheimin kaupungin "vanhoine kirkkoineen ja vuonomaisemineen". Poppeleista Neshovin tilan emäntä, äiti Anna, sanoi aina, että se mikä juurtuu, se kestää.

Anne B. Ragden kirja Berliininpoppelit on perhedraama, jossa kolme veljestä kohtaa toisensa äidin halvaannuttua ja jouduttua sairaalaan. On joulunaluspäivät, ja jossain Tronheimin lähiseudulla vanhaa Neshovin maatilaa pitävä, sikoja kasvattava Tor joutuu ilmoittamaan veljilleen äidin tilanteesta. Tor on jo reilusti yli viidenkymmenen ja asunut tilalla äidin kanssa. Isäkin on, tilalla, mutta hän on perheessä täysin irrallinen, henkilö, jota ei huomata ja jolle ei puhuta ja joka itse on lähes puhumaton. Nuorin veli Erlend on lähtenyt kotoa parikymmentä vuotta sitten ja asuu rakastettunsa kanssa Kööpenhaminassa, jossa hän työskentelee näyteikkunoiden somistajana. Hän ei ole käynyt kertaakaan lähtönsä jälkeen lapsuudenkodissaan. Keskimmäinen veli Margido, hautausurakoitsija, asuu lähellä, mutta seitsemän vuotta sitten hän riiteli äidin kanssa eikä ole puhunut tälle sen koommin. Kolmantena paikalle tulee Oslosta Torunn, Torin aikuinen tytär, jonka vanhemmat olivat tunteneet toisensa lyhyen aikaa, kun he olivat hyvin nuoria. Myös Erlendin kumppani Krumme liittyy joukkoon jouluksi.

Muutaman talvisen päivän aikana tapahtuu paljon. Tilalle kokoontuneet päätyvät viettämään joulun yhdessä vuosien jälkeen, joillekin tämä on ensimmäinen kerta suvussa. Paikat siivotaan, sikalan emakot ja pikkupossut hoidetaan, takkahuone koristellaan juhlaa varten ja herkullinen ateria kokataan. Aterian jälkeen kaikille selviää suvun salaisuus, minkä jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.

Berliininpoppelit alkaa ja päättyy takautumilla, joissa perheen äiti Anna on vielä nuori ja saksalaiset ovat vasta lähteneet Norjasta miehityksen jälkeen. Kirja rakentuu luvuista, joissa kukin kirjan päähenkilöistä kertoo tapahtumista ja ajatuksistaan omasta näkökulmastaan ja näin kuljettaa draamaa eteenpäin. Jokainen heistä on persoonallisuus, jonka työtä ja elämää kirjailija kuvaa ymmärtäen. Juoni sukeutuu varsin mielenkiintoiseksi arjen ja arkisen kuvaamisen keskellä, ja loppu oli ahmittava, jotta selviäisi, miksi suvun asiat ovat niin kuin ovat. Tulevaisuus jää avoimeksi, joten on hyvä tietää, että kirja on trilogian ensimmäinen. Seuraava osa on pakko etsiä käsiin, jotta näen, miten kukin suvun jäsenistä jatkaa elämäänsä.

Pidin kirjasta ja Anne B. Ragden kirjoitustyylistä, arkisesta ja samalla lämpimästä. Kukaan henkilöistä ei tuntunut erityisen läheiseltä ja samaistuttavalta, mutta silti heidän tarinansa vei mukanaan. Ehkä se oli kokonaisuus enemmän kuin yksittäiset ihmiset.

Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luetut, lukemattomat ja Lumiomena ja La petite lectrice ja P.S. Rakastan kirjoja. Jokaisen veljeksen työtä kuvataan varsin hyvin, ja valitsen heistä Torin ja sikafarmarin ammatin, jolla osallistun MiMiTuI -haasteeseen.

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit, 294 s.
Kustantaja: Tammi 2007

Alkuperäinen: Berlinerpoplene, 2004, suomentaja Tarja Teva

Kansi: Laura Lyytinen