torstai 9. huhtikuuta 2015

Aino Kallas: Sudenmorsian


Metsävahti Priidik näkee metsässä Aalon, sievän nuoren tytön, joka paimentaa lampaita. Se on menoa se. Aalo vie Priidikin sydämen, ja pian vietetään häitä. Ei aikaakaan, kun perheeseen syntyy pieni Piret.

Elämä Hiidenmaalla on kovaa 1600-luvulla. Työtä saa tehdä pitääkseen perheen ruokittuna ja vaatetettuna, ja silti nälkä ja taudit vierailevat kutsumatta ja odottamatta. Lisäksi metsän pedot vievät lampaita ja karjaa, ja kun niiden hyökkäykset lisääntyvät, syy pannaan ihmissusien niskoille. Onpa yksi emäntä viety käräjillä tutkittavaksikin syytettynä noituudesta ja ihmissudeksi ryhtymisestä.

Jotain tapahtuu Aalollekin väen kokoontuessa suureen sudenajoon. Hän näkee muita suuremman suden, joka pakenee metsästäjien ansasta, ja kuulee metsän koiran kutsun:
"Aalo, -- Aalo piikaiseni, -- tuletkos suden seuraan suolle?" (s. 24)
Aino Kallaksen Sudenmorsian : Hiidenmaalainen tarina houkuttelee maagisesti mukaansa. Kertomus alkaa kesäisen viehättävästi ja vie suuriin tunteisiin: on paljon rakkautta ja lempeää onnea; kaipausta ja ikävöintiä; intohimoa ja kuuman veren poltetta; pelkoa ja vihaa. Hiidenmaalainen kansantaru kertoo ihmissudesta, ihmisestä, jonka paholainen houkuttelee susien joukkoon ja joka esiintyy milloin ihmisenä, milloin sutena. Kertomus heijastelee myös aikansa ihmisten noituuteen kohdistuvia pelkoja ja noitakäräjiä. Sen voi nähdä symbolisena kuvauksena kielletystä rakkaudesta.

Suomalainen Aino Kallas (o.s. Krohn, 1878-1956) meni naimisiin virolaisen kansanrunouden tutkijan, myöhemmin diplomaatin, Oskar Kallaksen kanssa ja muutti Viroon. Hänestä tuli runoilija ja kirjailija, jota sekä suomalaiset että virolaiset pitävät omanaan. Sudenmorsiamen kieli on runollisen vanhahtavaa, melkein taianomaista, ja luin sitä ihaillen. Se sopii hyvin tarinan juoksutukseen ja tunnelman sekä aikakauden luomiseen. Luen melko vähän fantasiaa, mutta tämä oli kyllä lukunautinto tekstinsä, kansanperinteen ja symboliikkansa takia. Tässä vielä näyte kirjan seesteisemmästä osasta:
"Niin ehtoo joutui aikanansa, ja mettiäiset lepäsivät mesipuissa, kussa heidän kullainen kuormansakin. Ja kaikki nukkui niinkuin unessa, apuvaimo vuoteellansa, lapsi kehdossa, ja paimenpoika uunin pankolla, niin myös käsikivi, kangaspuut ja kalaverkot seipäissänsä, eikä edes avonaisesta kesäkodasta enää sauhua kohonnut." (s.30) 

Aino Kallas: Sudenmorsian : Hiidenmaalainen tarina. 96 s.
Kustantaja: Seven 2014, pokkari (alkuperäinen 1928)
Graafinen suunnittelu: 

KIRJAn lainasin kirjastosta.

MUUALLA kirjaa on luettu mm. täällä: Kirjojen kamari, Kujerruksia, Maailman ääreen, Yöpöydän kirjat, jossa lisää linkkejä aiempiin arvioihin.

HAASTE: Maalaismaisemia -lukuhaaste, koska keskeisen henkilön ammatti on metsänvahti ja kirjassa kuvataan lampaidenhoitoa ja muita maaseudun töitä.

6 kommenttia:

  1. Ihan kelpo kirja. Ei voi liian pitkäksi sanoa. Vertauskuvallisuutta minä siinä ainakin olin näkevinäni, ehkä voisi ajatella niinkin, että kyse olisi naisen suuntautumisesta muuhunkin kuin vain lasten ja kotitalouden hoitamiseen? Kun kirjailijattaresta on kyse, niin vaikkapa juuri intohimoiseen taiteen harjoittamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkäksi Sudenmorsianta ei tosiaankaan voi sanoa! Niin, saattoihin se olla intohimoa työhön ja taiteeseen, oman paikan löytämiseen myös kodin ulkopuolella. Sopisi kaiketi tuohon aikaan. Mainio huomio.

      Poista
  2. Sudenmorsian on kyllä aina vaan yhtä hieno tarina. Pitäisikin päivittää lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen keta Sudenmorsiamen parissa, mutta tämä on kyllä kirja, jonka voi ajatella lukevani uudelleen ja uudelleen.

      Poista
  3. Oi kyllä, tämä on niin niin hieno! Kallaksen kieli ja kerronta ovat vertaansa vailla ja tarina on mitä taianomaisin, kätkee itseensä monta syvää kerrosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä oli tosiaan kiehtovaa, että siinä oli monta kerrosta ja monta mahdollista tulkintaa. Ja sitten kieli... pitäisikin lukea jotain muuta Aino Kallakselta, niin näkisi, onko hänen kerrontansa niissä miten samanlaista.

      Poista

Kiitos kommentistasi!