Justin Go: Katoava aika

Tristan on 23-vuotias, vasta valmistunut amerikkalainen asianajaja, kun hän saa mykistävän tiedon Lontoosta. Sikäläinen asianajotoimisto on saanut käsiinsä asiakirjan, jonka mukaan Tristan perii huomattavan omaisuuden, jos hän pystyy osoittamaan, että hän on erään 80 vuotta sitten kuolleen englantilaisen vuorikiipeilijän rakastetun jälkeläinen. Tuo englantilainen, Ashley Walsingham, kuului Mount Everestin retkikuntaan ja katosi vuonna 1924 yrittäessään vuoren valloitusta.

Mutta mitä tekemistä Tristanilla ja Ashleyllä on toistensa kanssa? Käy ilmi, että Tristanin Charlotte-mummon äidillä, Eleanorilla, oli sisar Imogen Soames-Anderson. Juuri Imogen oli Ashleyn rakastettu, jolle mies testamenttasi enimmän osan suuresta omaisuudestaan. Sitä on hoidettu lähes 80 vuotta trustissa, eikä Imogen itse tai kukaan hänen mahdollisista jälkeläisistään ole ikinä ilmestynyt vaatimaan omaisuuttaan. Imogen on kadonnut, mutta onko Tristan hänen jälkeläisensä?

Tristan lähtee Lontooseen selvittämään asiaa, ja hänen sukunsa arvoitus vie hänet Ruotsiin, Ranskaan, Saksaan ja Islantiin. Ruotsiin, koska Eleanorin ja Imogenin isä oli ruotsalainen ja koska Charlotte syntyi 1917 Ruotsissa. Ranskaan, koska Ashley palveli Ranskassa brittiarmeijan luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa ja kirjoitteli kirjeitä Imogenille, johon oli ehtinyt tutustua viikon verran ennen sotaan lähtöään syyskesällä 1916. Saksaan, koska Ranskasta Tristan löytää viittauksia kirjeisiin, joita Ashley kirjoitti Everestiltä Imogenille Berliinin poste restanteen. Ja Islantiin, koska Berliinissä Tristan näkee samanlaisen korun, jonka hän on nähnyt isoäitinsä tavaroiden joukossa. Korun on valmistanut islantilainen korutaiteilija ja on enemmän kuin todennäköistä, että korun on ostanut joku Islannissa suoraan taiteilijalta, kaiverruttanut siihen isoäidin nimikirjaimet ja lahjoittanut tälle.

"Seikkailukertomus", sanoo Justin Gon kirjoittaman esikoiskirjan takakansi. Mutta Katoava aika on seikkailu, jonka kiihkeimmät käänteet Tristan kokee Euroopan eri maiden arkistoissa ja museoissa sekä vanhojen talojen ullakoilta löytyvien tomuisten ja puoliksi palaneiden kirjeiden sivuilla. Niiden päätyminen Tristanin käsiin on hänen asianajajan perusteellisuudella tekemänsä tutkimustyön ja silkkojen onnellisten sattumuksien yhteistulos.

"Voi olla, ettet pysty  löytämään todisteita siitä, että hän olisi tullut tänne, mutta vastaavasti et voi tietää, että hän ei olisi tullut. Rekistereitä on ihan liikaa. Jos ajatellaan, että tietäisit naisen nimen, asuinpaikan, ja -ajan, niin etsisit tietenkin syntymät, kuolemat ja avioliitot. Mutta sitten olisivat vielä väestölaskennat, kirkonkirjat, tuomioistuimet. vero- ja omaisuusrekisterit, sanomalehdet, sairaskertomukset, matkustajaluettelot --" (s. 476)

Katoava aika on rakkausromaani, jossa Ashleyn ja Imogenin tarina ja kaunis ja intohimoinen rakkaussuhde vuosikymmenten takaa vuorottelevat kerroksittain Tristanin nykyajassa tapahtuvan kiihkeän etsinnän kanssa. 

"Ja silti heidän rakkautensa oli ollut erilaista. yhdessä he olivat olleet enemmän kuin erilliset itsensä, ja heitä yhteen vetäneen voiman vahvuus oli antanut heille lainaksi jotain myyttistä, viikon, joka oli niin hehkuva ja elävä, että se teki heistä yksin osallisia maailman kätkettyihin ihmeisiin." (s. 373)

Kirja on arvoitusromaani, joka tempasi minut mukaansa jännittämään, mitä Tristan Euroopasta löytää, selviääkö hänen syntyperänsä ja saako hän perinnön. Osa kysymyksistä saa vastauksensa, osa jää ihanan kiusallisen avoimeksi. Lukijan mielikuvitukselle jätetään sopivasti tilaa niin menneisyyden tulkinnan kuin Tristanin tulevaisuudenkin osalta. Jäin pohtimaan eri vaihtoehtoja, mikä on aina hyvä merkki kirjan lukemisen jälkeen. 

Paikoin kuvaukset tuntuivat hieman pitkiltä, mutta niiden vastapainona romaanissa on hieno kerroksellinen rakenne, jossa sotakuvauksien lomassa kuvataan Tristanin pitkittyvää etsintää ja ajatuksia. Välillä lukija tietää enemmän kuin kirjan kertoja Tristan, paikoitellen lukija kuulee vasta Tristanin lukemista kirjeistä, mitä oli tapahtunut.

Justin Go on kirjoittanut hienon esikoisen. Mukana romanttisessa juonessa on ensimmäisen maailmansodan historiaa ja islantilaisia saagoja. Jotenkin ne kaikki löytävät oikean paikkansa. Kaiken kruunaa se tunne, joka Ashleyn ja Imogenin välillä kipinöi ja joka sekä liitti heidät toisiinsa että, niin uskon, erotti kaksi itsenäistä ja omansalaista elämää etsinyttä ihmistä toisistaan. Jussi Kaakisen kansi on upea ja sopii kirjan sisältöön valtavan hyvin.


Justin Go: Katoava aika, 558 s.
Kustantaja: Tammi 2015
Alkuperäinen: The Steady Running of the Hour (2014). 
Suomentaja Anna Lönnroth.
Päällys: Jussi Kaakinen

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA: Annelin lukuvinkit kertoo myös kirjailijan elämäkertatietoja, Kaisa Reetta T:n mielestä kirja kuuluu muhkeisiin, täyteläisesti kirjoitettuihin lukuromaaneihin ja on viehättävä lukukokemus, Lumiomenalle kirja ei toiminut ollenkaan, Ullan Luetut kirjat on harvoin lukenut yhtä hyvin kirjoitettua eri aikatasojen kirjaa.