Tiina ei tule toimeen ruotsin opettajan kanssa eikä onnistu parantamaan opettajan käsitystä itsestään. Tavallisesti Tiina selvittää asiat tinkimättömällä rehellisyydellään, mutta nyt ei mikään auta. Lukijana en pitänyt opettajaa kovin oikeudenmukaisena, mutta varmaan tunnen Tiinan ruotsinopettajaa paremmin! Lopputulos on, että
Tiina saa ruotsin ehdot, mikä tuntuu olleen hävettävää ja lisäksi ehdottoman harmillista, koska se tiesi koulutöitä kesäloman aikana.
Tiina sairastaa tuhkarokon, jonka hän saa luokkakaveriltaan Matilta. Tauti on ilmeisen huolestuttava, sen verran vakavaksi äiti menee, kun kuulee, että joku Tiinan luokkalaisista on sairastunut.
Tiina pääsee konserttiin, elämänsä ensimmäiseen melukonserttiin, kuten äiti sitä luonnehtii, ja Tiina kuvaa elämystään isälle:
"Minä en tiedä mitä varten minun oikein täytyi huutaa siellä, mutta kun kaikki toisetkin huusivat, niin minun vain täytyi. Ja sitten minä huomasin että huutaminen olikin kauhean kivaa ja että ihmisen täytyy saada joskus huutaa, ainakin minun ikäiseni ihmisen. Muuten sisälle jää jotain aivankuin puristamaan." (s. 59)
Tiina ja pihan muut lapset pääsevät Jallun, Ollen ja Ninan perheen kesämökille keskellä talvea. Siellä koetellaan jokaisen selviytymistaitoja, mutta vaikka Tiinan varustautuminen herättää hilpeyttä, perillä se osoittautuu erinomaisen järkeväksi ja lämpimäksi asuksi.
Tiina on reipas ja pirtsakka, ja Anni Polva on kirjoittanut sarjaansa paljon huumoria. Jokaiseen kirjaan mahtuu muutama erityisempi tapahtuma, ja niiden välissä on siteenä tuttua elämää kotona, koulussa ja pihalla muiden lasten kanssa."Kun Tiina oli vetänyt seitsenpenikulmaiset huopatossut jalkaansa, pujottanut Veljen loppuunkuluneen villapaidan päälleen ja painanut isän karvalakin korvilleen, hän oli sellainen näky, että isältä valuivat naurunkyyneleet pitkin poskia, Elvi kikatti tikahtuakseen ja äiti etsi tuolin alleen." (s. 87-88)
Heinäkuun Tiina laahustaa tuhkarokkoisena blogiin vasta elokuussa! Edellinen kirja oli Tiinan uusi ystävä.
KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA se on luettu Oksan hyllyltä ja Saran kirjat -blogeissa.
Anni Polva: Tiina saa ehdot, 154 s.
Kustantaja: Karisto 1987, 9. painos (1. painos 1966)
Kansikuva: Maija Karma
Kiitos, tämä oli aika riemastuttava -- tuntuu, että nykyään koululaiset saavat ylen harvoin ehtoja mistään aineista! Enkä muista lukeneeni tällaista Tiinaa, mielikuvissani on vain se ylen kiltti pieni alakoululainen.
VastaaPoistaKuulun siihen sukupolveen, joka vielä pääsääntöisesti sairasti tuhkarokon (n kuusivuotiaana), mutta mitä aikuisempi sairastaja, sen vakavampi sairaus. Sen vuoksihan nykylapset rokotetaan, paitsi ne, joiden vanhemmat vastustavat rokottamista.
Ehtoja tosiaan saadaan nykyään vähän. Luin juuri, että jonkin verran jätetään luokalle, jotta lapsi ehtii kehittyä vuoden lisää.
PoistaMinäkin olen sairastanut tuhkarokon ja muutkin rokot (tuli, vesi, vihuri). Se oli tavallista siihen aikaan, eikä silloin ajatellut, että se olisi vaarallista.
Kuten yllä, tämä on riemastuttava sarja, olen muutaman lukenut ja mukava, että tässä pääsee seuraamaan, miten koet sarjan.
VastaaPoistaTuhkarokkohan on pääosin "voitettu", mutta uusia tapauksia on kuulemma kuitenkin ilmaantunut. Minusta vesirokkokin on ikävä (kokemusta on).
Tiinat ovat hauskoja hyvänmielenkirjoja, joissa 50-60 -luvun lapsuus nousee esiin.
PoistaLapsuudessani ei tuhkarokkoa vastaan rokotettu, joten monet kavereista sairastivat sen kuten itsekin. Mutta on hienoa, että rokotuksin se on lähes voitettu. Sukututkimusta tehdessä olen törmännyt perheisiin, joissa saattoi kuolla pari lasta hinkuyskään, kolmas tulirokkoon ja neljäs tuhkarokkoon.