Tiinaa tarvitaan on Anni Polvan 17. Tiina-kirja, ja hyväsydämistä, uskaliasta ja moneen ehtivää tyttöä tarvitaan tällä kertaa
Tiina myös polttaa ensimmäistä kertaa tupakkaa ystävänsä Ninan houkutuksesta ja pienestä painostuksestakin, mutta saa siitä sellaisen opetuksen, että lupaa, ettei ikinä enää koske tupakkaan. Tupakan vaaroista tiesivät koululaiset jo silloin. Lisäksi he huolehtivat ympäristön saastumisesta ja käyvät lapsille tarkoitetun ensiapukurssin.
Tunnepuolesta pitävät huolen erinäiset mustasukkaisuuskohtaukset, joita sekä Tiina että Juha kokevat. Elvi puolestaan ihastuu päätä pahkaa pitkään jalkapalloilijapoikaan.
Naistenviikolla mietin Tiina-kirjojen aikuisia naisia ja millaisina kirjailija heidät esittää. Tiinan asuintalossa useampikin nainen on kova pitämään järjestystä ja kuria. Tiinan äiti on yksi heistä, vaikka tässä kirjassa tulee aikaisempaa vahvemmin esiin äidin pehmeämpi puoli, jota hän ei helposti näytä muille. Kallen talonmiehen tehtäviä hoitava äiti ajaa lapsia pois vintin rappusilta likaamasta ja komentaa Kallea töihin. Elvin äiti laittaa tyttönsä katsomaan kaksosia tai tekemään muita töitä, niin että Elvi ei juuri pääse muiden lasten kanssa minnekään. Sitten on toisenlaisia naisia kuten Tiinan mummo, joka on lämmin ja ymmärtäväinen, kuunteleva, salliva ja huumorintajuinen. Tässä kirjassa enon taloudenhoitaja tuntuu olevan mummon kanssa samaa maata.
Ihan perustiina tämäkin. Sarjan edellinen kirja oli Tiinan ampiaiskesä.
Anni Polva: Tiinaa tarvitaan, 167 s.
Kustantaja: Karisto 1987, 8. painos (1. painos 1972)
Kansikuva: Satu-Sisko Sintonen
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA Jokke juuri bloggasi tästä ja parista muusta Tiina-kirjasta.
HAASTE: Tiinan päivää vietetään 24.7. Osallistun Naistenviikko kirjablogeissa -haasteeseen, jonka aloitus oli Tuijatan blogissa.
Viikon koonti löytyy täältä.
- Juhan kaveriksi maalle hänen enolleen, joka pyytää Juhaa tulemaan viikoksi seurakseen ja tuomaan jonkun kaverin tullessaan.
- hälventämään enon epä- ja ennakkoluuloja hameväkeä kohtaan, sillä tätä ennen ei eno ole hyväksynyt naisia taloonsa taloudenhoitajaa lukuunottamatta. Reipasotteinen ja suorapuheinen Tiina voittaa enon luottamuksen puolelleen.
- pelastamaan enon koiranpentu, joka joutuu lähimetsässä ruosteisiin ansarautoihin (suden? karhun? ketunrautoihin?). Silloin viimeistään sekä pentu että eno ovat täysin myytyjä.
Tiina myös polttaa ensimmäistä kertaa tupakkaa ystävänsä Ninan houkutuksesta ja pienestä painostuksestakin, mutta saa siitä sellaisen opetuksen, että lupaa, ettei ikinä enää koske tupakkaan. Tupakan vaaroista tiesivät koululaiset jo silloin. Lisäksi he huolehtivat ympäristön saastumisesta ja käyvät lapsille tarkoitetun ensiapukurssin.
Tunnepuolesta pitävät huolen erinäiset mustasukkaisuuskohtaukset, joita sekä Tiina että Juha kokevat. Elvi puolestaan ihastuu päätä pahkaa pitkään jalkapalloilijapoikaan.
Naistenviikolla mietin Tiina-kirjojen aikuisia naisia ja millaisina kirjailija heidät esittää. Tiinan asuintalossa useampikin nainen on kova pitämään järjestystä ja kuria. Tiinan äiti on yksi heistä, vaikka tässä kirjassa tulee aikaisempaa vahvemmin esiin äidin pehmeämpi puoli, jota hän ei helposti näytä muille. Kallen talonmiehen tehtäviä hoitava äiti ajaa lapsia pois vintin rappusilta likaamasta ja komentaa Kallea töihin. Elvin äiti laittaa tyttönsä katsomaan kaksosia tai tekemään muita töitä, niin että Elvi ei juuri pääse muiden lasten kanssa minnekään. Sitten on toisenlaisia naisia kuten Tiinan mummo, joka on lämmin ja ymmärtäväinen, kuunteleva, salliva ja huumorintajuinen. Tässä kirjassa enon taloudenhoitaja tuntuu olevan mummon kanssa samaa maata.
Ihan perustiina tämäkin. Sarjan edellinen kirja oli Tiinan ampiaiskesä.
Anni Polva: Tiinaa tarvitaan, 167 s.
Kustantaja: Karisto 1987, 8. painos (1. painos 1972)
Kansikuva: Satu-Sisko Sintonen
MUUALLA Jokke juuri bloggasi tästä ja parista muusta Tiina-kirjasta.
HAASTE: Tiinan päivää vietetään 24.7. Osallistun Naistenviikko kirjablogeissa -haasteeseen, jonka aloitus oli Tuijatan blogissa.
Viikon koonti löytyy täältä.
Minäkin luin naistenviikon päätteeksi Tiinaa. Tiinan matkassa on kuljettu lapsuus ja nuoruus. Tiina-kirjoihin liityy paljon mukavia muistoja ja lämpimiä kesäpäiviä.
VastaaPoistaMukavaa, että sattui sama sankaritar naistenviikolle. Tiinat taisivat tosiaan olla kesälukemista, eipä ihme, että niissä niin usein Tiinalla oli kesäloma koulusta.
PoistaHauskaa, että luet näitä Tiinoja. Itse taisin lukea niin monta, että enää ei kiinnosta edes suositella ;)
VastaaPoistaItse luin lapsena vain osan tiinoista enkä lainkaan sarja loppupäätä. Ymmärrän kyllä, jos et suosittele niitä. Luulen, että minullekin riittää tämä yksi koko sarjan lukukerta.
Poista