Luontokirjojen lukemisesta ja katselemisesta tulee virvoittunut olo, ainakin, jos käteen sattuu yhtä viehkeä teos kuin Marjaliisa Pitkärannan Lasten oma metsäkirja ja jos aiheena on suomalainen metsä.
Pitkärannan joulukorteista tuttu kuvitustyyli on samaan aikaan veikeä ja informatiivinen. Joka aukeama on runsaasti kuvitettu. Milloin koko sivun kuva esittää kohtauksen sadusta, milloin kirjailija taas marssittaa aukeamalle Suomen lehtipuut, ja kunkin puun vieressä on suurennos lehdestä ja kukista tai marjoista. Puiden lisäksi kirjassa tulevat tutuiksi eri sammalet, heinät, marjat, isot ja pienet eläimet, perhoset ja linnut. Suomen metsäluonto.
Marjaliisa Pitkäranta on kirjoittanut kuvien kumppaneiksi tekstit, jotka esittelevät eri lajit ja niiden elinympäristöt. Lisäksi kirjaan on otettu kansansatuja, runoja ja sanalaskuja. Teoksen lopussa on tietoa metsässä liikkuvalle, luettelo jokamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä askarteluohjeita, joissa hyödynnetään luontoretkeltä löytyviä aineksia. Niiden neuvojen mukaan valmistuu kaarnalaiva, tuohilippi ja pikkumetsä.
Kirja sopii monenikäiselle. Pienimmät lukijat tutkivat kuvia ja niiden yksityiskohtia ja kuuntelevat loruja ja satuja, isommat taas voivat lukea kirjaa itse, ja yhdessä aikuisten kanssa voi etsiä metsän ihmeitä kirjan kuvien ja selitysten opastuksella. Esimerkiksi sammalten kuvat olivat niin selkeitä, että minäkin mielelläni etsisin ja tunnistaisin eri sammallajit kirjan kuvien avulla.
Lasten oma metsäkirja on julkaistu jo 18 vuotta sitten, ja siitä on sen jälkeen otettu useita painoksia. Oma kappaleeni on parin vuoden takaa.
 |
| Marjaliisa Pitkäranta: Lasten oma metsäkirja, 72 s. Karisto 2015 (17. painos; 1. painos 1999) Kansi ja kuvitus: Marjaliisa Pitkäranta |
KIRJA on omasta hyllystä.
HAASTEET: Oksan hyllyltä -blogin Lumoava luonto -luontokirjahaaste 22.3.2017,
Helmet-lukuhaaste 2017 (5. Kirjassa liikutaan luonnossa), 100 suomalaista kirjaa (no 20).
Onpa mukavaa, että tällä kirjalla on näin pitkä elinkaari eli uusille painokselle on edelleen ollut kysyntää. Kirja vaikuttaa todella viehättävältä. Runojen ja muiden kirjallisuusnäytteiden yhdistäminen luontokirjaan on mukavaa, sillä meillähän on paljon luonnonläheistä materiaalia esim. sananlaskuissa ja sanonnoissa.
VastaaPoistaJuuri noita sanalaskuja ja sanontoja kirjasta löytyy. Ja ihan tuttuja runoja Aleksis Kiveltä (Makeasti oravainen) ja muilta. Kirja on ajaton.
PoistaMinä niin tykkään Pitkärannan kirjoista ja kuvituksista :)
VastaaPoistaMinulle Pitkäranta on ollut tuttu lähinnä postikorteista, mutta hyvin hänen kuvituksensa luontuvat kirjaformaattiinkin.
PoistaNuo askarteluohjeet ovat kiva lisä. Minusta on aina positiivista, jos lastenkirja kutsuu pientä lukijaa myös puuhailemaan kaikkea sen teemaan sopivaa. Ja voi, miten innoissaan lapset keräävät luonnosta aarteita ja kantavat niitä sitten kotiin. Yhden jos toisenkin kiven ja kepin olen jo tänäkin keväänä vienyt vaivihkaa takaisin ulos... ;)
VastaaPoistaOvat tosiaan kiva lisä ja tekevät kirjasta monikäyttöisen. Ja hienoa, jos nykyajankin lapset saavat ihan käsituntumaa luontoon.
Poista