Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi

"Siitä, mihin totuus loppui, alkoi tarina."

Albert Edelfeltin arkkitehti-isä kuoli varhain, ja äidin kertoma versio isän kuolemasta oli lapsille ja muulle maailmalle totuus. Vasta aikuisena Albert ymmärsi, että asiat olivat saattaneet mennä toisinkin: totuuden päättyssä alkoi tarinankerronta.

Tuo lainaus sopisi vaikka koko Venla Hiidensalon uutuuskirjan Sinun tähtesi  kuvaukseksi. Se on romaani taiteilija Albert Edelfeltin (1854-1905) elämästä. Mutta niin kuin aina, kun on kyseessä teos, joka yhdistelee tosiasioita ja mielikuvitusta, lukeminen on sekä hämmentävää että kutkuttavaa. Haluttaisi niin kovasti tietää, mikä on totta, mikä tarinaa. Hiidensalo laittaa sivullisen lähteitään näkyviin kirjan loppuun, mistä löytyykin hyviä lukuvinkkejä, mutta minulle tämä on ensitutustuminen taiteilijaan, joten toden ja tarun erottaminen toisistaan on mahdotonta.

Venla Hiidensalo kirjoittaa Albert Edelfeltin ja koko hänen perheensä tarinan melkoisen synkin sävyin. Iloinen ja huoleton lapsuus Kiialan sukukartanossa Porvoon lähellä päättyi, kun isä kuoli Albertin ollessa 14-vuotias. Isä jätti valtavat velat jälkeensä, ja Albert ymmärsi, että hänen tehtävänsä perheen ainoana miehenä oli pitää huolta äidistä ja nuoremmista sisarista, joista nuorin syntyi muutama päivä isän kuoleman jälkeen, sekä maksaa isän velat.

Albert opiskeli yliopistossa klassisia kieliä ja historiaa vuoden, mutta viihtyi paljon paremmin yliopiston piirustussalissa. Lahjakas nuori mies sai apurahan taideopintoihin Antwerpenin taideakatemiaan, josta hän siirtyi Pariisiin jatkamaan opintojaan. Pariisista tuli Edelfeltin pääasiallinen kotikaupunki vuosikymmeniksi. Tavallisesti hän vietti talvet Ranskassa ja palasi kesiksi Haikkoon Porvoon lähelle maalaamaan. Hän solmi Suomessa avioliiton, mutta vaimo ei viihtynyt pitkään Pariisissa, vaan jäi heidän kaupunkikotiinsa Helsinkiin heidän poikansa kanssa.

Venla Hiidensalon Albert Edelfelt on lahjakas ja jo elinaikanaan kansallistaiteilijaksi nimetty mies, joka on sisäisesti ristiriitainen, usein synkkä ja ahdistunut. Asuminen Pariisissa merkitsee hänelle vapautta maalata Suomen ahdasmielisen ja vanhoillisen taideyhteisön ulkopuolella, vapautta sitovasta äidistä ja myöhemmin onnettomasta avioliitosta, vapautta rakastua yhä uudelleen malleihinsa, ja vihdoin myös vapautta ansaita tarpeeksi rahaa elämiseensä, sisartensa koulutukseen ja vähitellen myös isänsä velkojen maksuun. 

Taiteilija on työteliäs, häneltä syntyy monia teoksia, joita ylistetään Pariisin taidepiireissä. Hän käy kuitenkaan jatkuvaa sisäistä painia siitä, onko hänestä mihinkään ja onka kaikella mitään merkitystä. Hän kaipaa perhettään, mutta samalla hänen täytyy yhä uudestaan tuntea intohimoa malleihinsa voidakseen maalata. Rahaa ansaitakseen hän joutuu maalaamaan loputtomasti muotokuvia ja muodissa olevia kansanihmisiä  - kumpaakin hän inhoaa.

Venla Hiidensalo kirjoittaa hienoa kieltä, sujuvaa nykyproosaa. Hieman minua paikoin häiritsi muutama toistuvasti käytetty sana, jotka mielessäni kuuluvat niin nykyaikaan, että oli vaikea kuvitella niitä käytetyn 1800-luvun loppupuolella. Hiidensalo kuvaa erityisen hienosti taiteilijan sisäistä maailmaa ja tavoittaa sanoilla upeasti maalaamisen maailman, värien ja viivojen näkemisen.

Romaani kuvaa fiktiiviseti useiden Edelfeltin tunnettujen töiden luomisvaiheita, taiteilijan ajatuksia ja töiden malleja. Näitä ovat muunmuassa Kristus ja Mataleena, jonka malli kirjassa on haikkolainen palvelijatar, Kuningatar Blanka, joka herätti huomiota Pariisissa sekä Laulajatar Aino Acktén muotokuva. Taiteilija ja laulatar tutustuivat ja ystävystyivät asuessaan kumpikin Pariisissa. Linkit vievät Kansallisgallerian sivuille.

Helmikuisessa Kirja vieköön -illassa Venla Hiidensalo kertoi motivaatiostaan kirjoittaa Edelfeltin elämästä. Sukutarinan mukaan taiteilija oli kirjailijan isoisän isoisä. Romaanissa vilahtaakin haikkolainen pyykkäri ja tämän pojan syntymä. Pojasta, Aarnesta, kasvaa isätön, katkeroitunut mies, joka osallistuu sisällissotaan reilu vuosikymmen Edelfeltin kuoleman jälkeen.

Niin, seuraava eli maaliskuun Kirja vieköön -ilta on reilun viikon kuluttua 15.3. Savoy-teatterissa Helsingissä. Siellä on jälleen vieraina melkoisen nimekäs joukko, vai mitä sanotte sellaisista nimistä kuin Katja Kallio, Birgitta Ulfsson, Nasima Razmyar, Sinikka Mönkäre, Lenita Airisto, Taisto Oksanen, Elina Knihtilä ja Minttu Mustakallio? Täällä on Riitan kirjoitus tulevasta illasta. Ehtisiköhän lukea jotain Katja Kalliolta ennen sitä?

      Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi, 480 s
       Kustantaja: Otava 2017

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA kirja on luettu blogeissa Kirjakaapn kummitus, Lillin kirjataivas, Lukutoukan kulttuuriblogi, Tekstiluola


HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja), 100 suomalaista kirjaa (no 15), Muuttoliikkeessä (Kohti parempaa)