Hilja Valtonen: Nykyhetken tyttölapsi

Kesälomasta jäi pari viikkoa elokuun loppupuolella pidettäväksi, ja lomalla olen lukenut ja kuunnellut yhtä ja toista kevyttä ja hupaisaa. Siirryin muun muassa 1930-luvun kesänviettoon Hilja Valtosen Nykyhetken tyttölapsen malliin.

Nykyhetken tyttölapsi on Anja Utria, joka on reputtanut äidinkielen kokeen kevään ylioppilaskirjoituksissa. Sen tähden hänen on lähteminen Savoon kolmen tätinsä kanssa, he tapaavat viettää lomansa Saimaan saaressa Kärsäpäässä, ja siellä on mainio tilaisuus prepata syksyn kokeisiin tätien valvovien silmien alla. Asiassa on vain pikkuinen mutta. Saaren omistaa Kärsäpään tilan omistaja, poikamies Tuomas Ollikainen, joka on niin sydämistynyt naisiin, ettei salli yli 15- ja alle 35-vuotiaita nuoria naisia tulevaksi saarelleen. Augusta-täti keksii kuitenkin keinon: Anja tulee saarelle 15-vuotiaana, vaikka on jo parikymppinen. Sopivat vaatteet ylle, tukkaan lapsellinen nauha. Onneksi Anja on pieni ja siro kooltaan ja luonnoltaan sopivan leikkisä, joten suunnitelma toimii oikein hyvin. Onneksi Tuomas-setä pitää lapsista.

Ei ole vaikea arvata, miten Kärsäpäässä käy. Tuomas-setä kun on komea varreltaan ja kasvoiltaan ja vielä oikein mukavakin, niin eihän Anja sydämelleen mitään voi. Samaa liikehdintää tuntuu olevan Tuomaksenkin sydämessä, kun hän unohtuu viihtymään Anjan seurassa turhan usein, mutta hän saa tyytyä kertomaan itselleen ja Anjalle, että hänellä on ajatuksia Anjan tulevaisuudesta, jotka hän kertoo, kunhan kolme vuotta on kulunut.

Ennen kesän loppua Anjan salaisuus paljastuu, mutta siinä sivussa hän on saattanut Asta-tätinsä ja tämän nuoruuden kosijan yhteen, saanut naapurihuvilan 17-vuotiaan Jarmon rakastumaan itseensä ja omana 20-vuotiaana itsenään hurmannut Savonlinnan kasinolla Jarmon naisiin menevän isänkin, tosin vain häntäheikkiä näpäyttääkseen. Aikaa kuvaa sekin, että Ada-täti lähtee Petsamoon lomamatkalle.

Nykyhetken tyttölapsi on taattua ja raikasta Valtos-laatua kevyeksi kesäviihteeksi. Tai hömpäksi sitä kaiketi pitäisi sanoa, mikäli tämän kesän kirjallisuuskeskusteluja on uskominen. Hömppää tai ei, minua Valtosen kirjoissa miellyttää sen omatoimisten naishahmojen nokkela ja hyväntuulinen sanailu, jos kohta sivuhenkilöissä - tällä kertaa tädeissä ja naapurihuvilalaisissa - riittää melkoisesti stereotyyppisiä ominaisuuksia. Aikaisemmin olen blogissani kirjoittanut kirjailijan teoksista Nuoren opettajattaren varaventtiili, jonka lailla Nykyhetken tyttölapsikin on kirjoitettu päiväkirjaromaaniksi, ja Hätävara. Näistä kolmesta kirjailijan esikoinen, Nuoren opettajattaren varaventtiili, on suosikkini, vaikka tämän Nykyhetken tyttölapsenkin seurassa meni rattoisasti ja väliin naurahdellen muutama tovi.

      Hilja Valtonen: Nykyhetken tyttölapsi, 205 s.
      Kustantaja: Otava 2006 (1. painos 1937)
      Kannen kuva: Poika Vesanto

KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Kirjakaapin avain, Sallan lukupäiväkirja, Yksi pieni lukupäiväkirja
HAASTEET: 100 suomalaista kirjaa (no 58)