Valasratsastajan on kirjoittanut Witi Ihimaera, uusiseelantilainen kirjailija, joka on etnisesti maori. Kirja onkin kiintoisa taru, jossa maorien alkuperäiskansan muinainen mytologia ja nykymaailma limittyvät ja paikoin törmäävät toisiinsa.
Vanhan uskomuksen mukaan Whangaran, Uuden-Seelannin itärannikon, asukkaat polveutuvat Paikeasta, joka oli valasratsastaja ja pystyi puhumaan valaiden, pyhien eläinten, kanssa. Hänen taidostaan ja rohkeudestaan kerrotaan sankaritarinoita, vieläkin ihmiset yrittävät kuunnella ison valaan haikean surullista laulua, kun se kutsuu vanhaa ihmisisäntäänsä.
Nykyajassa isoisä odottaa, että vanhimman pojan vanhin lapsi on poika, jolle siirtää suvun ja kansan perintö. Syntyy kuitenkin tyttö, jolle annetaan salavihkaa päällikön nimi.
Tyttöjen aseman lisäksi kirja nostaa esiin luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksen niin hyvässä kuin pahassa. Kun pyhien valaitten elämää häiritään, ne ajautuvat satojen laumoina rantahietikolle, mistä mikään ei pelasta niitä täydelliseltä tuholta. Senkin valaat aistivat, että niiden turvapaikassa, meren syvänteessä, on sinne kertynyttä myrkyllistä jätettä, joka uhkaa niiden terveyttä ja elämää. Merellä kuullaan haikean surumielinen valaan laulu. Kun vanha valas ui rantaan kuollakseen sinne, Kahua, valasratsastajaa, tarvitaan.
Witi Ihimaeran Valasratsastaja on kiehtova tarina, joka käsittelee perinteisen kertomuksen keinoin tärkeitä aiheita: tyttöjen ja naisten asemaa ja mahdollisuuksia elämässä, alkuperäiskansan tulevaisuutta ja puhtaan, monimuotoisen luonnon tulevaisuutta ihmisten pyrkiessä hyödyntämään sitä vaaraksi asti. Kirja on kirjoitettu englanniksi, mutta siinä on runsaasti maorinkielisiä sanoja ja sanontoja. Kirjan loppuun on koottu näiden sanojen sanasto suomennoksineen. Minusta maorin sanat toivat kirjaan autenttisuutta. Toisaalta oli vaivalloista vilkuilla sanastoa tarpeeksi usein.
Ihimaera on tuottelias kirjailija, hän on kirjoittanut sekä romaaneja että novellikokoelmia. Valasratsastaja taitaa olla ainoa suomennettu teos. Se on myös tunnetuin, ja siitä on tehty elokuva, jota en kylläkään ole nähnyt.
Witi Ihimaera: Valasratsastaja, 159 s.
Kustantaja: Like 2003 (8. painos; 1. painos 2003)
Alkuperäinen: The Whale Rider, 1987; suomentanut Mervi Hangasmäki
Kansi: Eliza Karmasalo
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Kirja joka maasta, Kirjan nurkkaan, Kujerruksia, Nannan kirjakimara, Pieni kirjasto
HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (46. Oseanilaisen kirjailijan kirjoittama kirja)
Vanhan uskomuksen mukaan Whangaran, Uuden-Seelannin itärannikon, asukkaat polveutuvat Paikeasta, joka oli valasratsastaja ja pystyi puhumaan valaiden, pyhien eläinten, kanssa. Hänen taidostaan ja rohkeudestaan kerrotaan sankaritarinoita, vieläkin ihmiset yrittävät kuunnella ison valaan haikean surullista laulua, kun se kutsuu vanhaa ihmisisäntäänsä.
Nykyajassa isoisä odottaa, että vanhimman pojan vanhin lapsi on poika, jolle siirtää suvun ja kansan perintö. Syntyy kuitenkin tyttö, jolle annetaan salavihkaa päällikön nimi.
"Tyttö", [isoisä] Koro Apirana sanoi inhoten. "En halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän on rikkonut whanaumme [suurperheemme] poikalasten sarjan. Aue. [Voi hyvänen aika!]" Ja hän työnsi puhelimen isoäidillemme, Nanny Flowersille ja sanoi: "Tässä. Se on sinun syytäsi. Sinun naisellisuutesi oli liian voimakas."Tyttö, Kahu, kasvaa ja rakastaa isoisäänsä koko pikku sydämellään. Miten tylysti tämä torjuukaan tytön, yhä uudelleen, vaan Kahu ei lakkaa palvomasta ja ihailemasta isoisäänsä. Kun sukuun ei synny poikaa, isoisä alkaa etsiä ja testata päälliköksi sopivia poikia muualta. Kahun sydän on särkyä, hän vain toivoo, että isoisä pitäisi hänestä, eikä voi mitään sille, että on syntynyt tytöksi. Onneksi isoäiti uskoo häneen ja uskoo uuden ajan koittaneen ja sellaisten asioitten olevan mahdollisia, joten ennen eivät olleet. Tytöillekin.
Tyttöjen aseman lisäksi kirja nostaa esiin luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksen niin hyvässä kuin pahassa. Kun pyhien valaitten elämää häiritään, ne ajautuvat satojen laumoina rantahietikolle, mistä mikään ei pelasta niitä täydelliseltä tuholta. Senkin valaat aistivat, että niiden turvapaikassa, meren syvänteessä, on sinne kertynyttä myrkyllistä jätettä, joka uhkaa niiden terveyttä ja elämää. Merellä kuullaan haikean surumielinen valaan laulu. Kun vanha valas ui rantaan kuollakseen sinne, Kahua, valasratsastajaa, tarvitaan.
Witi Ihimaeran Valasratsastaja on kiehtova tarina, joka käsittelee perinteisen kertomuksen keinoin tärkeitä aiheita: tyttöjen ja naisten asemaa ja mahdollisuuksia elämässä, alkuperäiskansan tulevaisuutta ja puhtaan, monimuotoisen luonnon tulevaisuutta ihmisten pyrkiessä hyödyntämään sitä vaaraksi asti. Kirja on kirjoitettu englanniksi, mutta siinä on runsaasti maorinkielisiä sanoja ja sanontoja. Kirjan loppuun on koottu näiden sanojen sanasto suomennoksineen. Minusta maorin sanat toivat kirjaan autenttisuutta. Toisaalta oli vaivalloista vilkuilla sanastoa tarpeeksi usein.
Ihimaera on tuottelias kirjailija, hän on kirjoittanut sekä romaaneja että novellikokoelmia. Valasratsastaja taitaa olla ainoa suomennettu teos. Se on myös tunnetuin, ja siitä on tehty elokuva, jota en kylläkään ole nähnyt.
Witi Ihimaera: Valasratsastaja, 159 s.
Kustantaja: Like 2003 (8. painos; 1. painos 2003)
Alkuperäinen: The Whale Rider, 1987; suomentanut Mervi Hangasmäki
Kansi: Eliza Karmasalo
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Kirja joka maasta, Kirjan nurkkaan, Kujerruksia, Nannan kirjakimara, Pieni kirjasto
HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (46. Oseanilaisen kirjailijan kirjoittama kirja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!