Lintuhäkin muotoinen soittorasia on pieni kirja, joka sisältää kokoaan suurempia tarinoita.
J. M. Meresmaan kertomuskokoelma on tosiaan kooltaankin pieni kirja, sopii taskuun tai käsilaukkuun mukaan otettavaksi. Tarinat ovat sivun mittaisia, melkein (mutta ei ihan) yhdellä silmäyksellä siemaistavia. Nopea nauttiminen on mahdotonta siksikin, että monella sivulla on lopussa sellainen yllätys, joka pakottaa pysähtymään ja makustelemaan.
En osaa laittaa Lintuhäkin muotoista soittorasiaa minkään yhden, tiukasti määritellyn genrerajan sisäpuolelle, tunnistan kirjan 24 tarinassa kummaa, kauhua, fantasiaa, unta. Kirjanen vie minut oman totutun lukumukavuusalueeni ulkopuolelle.
Tarinassa "Ohuet seinät" kummaa on vauvan itku naapurista, se jatkuu kolmatta päivää, ja kertoja on helpottunut, kun naapuri kieltäytyy kyydistä lääkäriin: "Ääni oli karsea ja pelkkä ajatuskin huudon kuuntelemisesta tunnin automatkan ajan puistatti." Ja siihen on ihan oma outo syynsä.
Kauhu kasvaa vähitellen tarinassa "Sellaiset yöt". Se sinertää Miskan silmien alla ja murisee, kun Tom astuu liian lähelle keittiössä. Alussa on yö, joka herättää puremajälkeen käsivarressa, sitten pedonhajuinen läähätys.
Unenomainen on unitehdas tarinassa "AB Dröm Oy". Ilmassa leijuu ohuenohuita valkoisia rihmoja, seittejä. Ne ovat unenrippeitä. Viereisessä tehtaassa punotaan kohtaloita.
Vähemmän on enemmän, Lintuhäkin muotoisessa soittorasiassakin. J.S. Meresmaa kirjoittaa taiten ja punoo hienosti vinkeitä maailmoja, unia ja varjoja, jotka pakenevat reaalimaailman määrittelyjä. Pidin. Tämä on loistava tapa nauttia lyhyitä tarinoita silloin, kun aikaa on vähän, tai jopa tutustua johonkin uuteen, kuten kävi itselleni kumman kanssa.
J.S. Meresmaa: Lintuhäkin muotoinen soittorasia, 32 s. (e-kirja)
Kustantaja: Osuuskumma 2019
Kansi: J.S. Meresmaa
KIRJA on arvostelukappale. Kiitos kustantajalle.
MUUALLA: Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen keskellä, Oksan hyllyltä
Helmet-haasteessa tämä sopii vaikka kohtiin 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue, 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, ja 47. Kirjassa on alle 100 sivua.
J. M. Meresmaan kertomuskokoelma on tosiaan kooltaankin pieni kirja, sopii taskuun tai käsilaukkuun mukaan otettavaksi. Tarinat ovat sivun mittaisia, melkein (mutta ei ihan) yhdellä silmäyksellä siemaistavia. Nopea nauttiminen on mahdotonta siksikin, että monella sivulla on lopussa sellainen yllätys, joka pakottaa pysähtymään ja makustelemaan.
En osaa laittaa Lintuhäkin muotoista soittorasiaa minkään yhden, tiukasti määritellyn genrerajan sisäpuolelle, tunnistan kirjan 24 tarinassa kummaa, kauhua, fantasiaa, unta. Kirjanen vie minut oman totutun lukumukavuusalueeni ulkopuolelle.
Tarinassa "Ohuet seinät" kummaa on vauvan itku naapurista, se jatkuu kolmatta päivää, ja kertoja on helpottunut, kun naapuri kieltäytyy kyydistä lääkäriin: "Ääni oli karsea ja pelkkä ajatuskin huudon kuuntelemisesta tunnin automatkan ajan puistatti." Ja siihen on ihan oma outo syynsä.
Kauhu kasvaa vähitellen tarinassa "Sellaiset yöt". Se sinertää Miskan silmien alla ja murisee, kun Tom astuu liian lähelle keittiössä. Alussa on yö, joka herättää puremajälkeen käsivarressa, sitten pedonhajuinen läähätys.
Unenomainen on unitehdas tarinassa "AB Dröm Oy". Ilmassa leijuu ohuenohuita valkoisia rihmoja, seittejä. Ne ovat unenrippeitä. Viereisessä tehtaassa punotaan kohtaloita.
Vähemmän on enemmän, Lintuhäkin muotoisessa soittorasiassakin. J.S. Meresmaa kirjoittaa taiten ja punoo hienosti vinkeitä maailmoja, unia ja varjoja, jotka pakenevat reaalimaailman määrittelyjä. Pidin. Tämä on loistava tapa nauttia lyhyitä tarinoita silloin, kun aikaa on vähän, tai jopa tutustua johonkin uuteen, kuten kävi itselleni kumman kanssa.
J.S. Meresmaa: Lintuhäkin muotoinen soittorasia, 32 s. (e-kirja)
Kustantaja: Osuuskumma 2019
Kansi: J.S. Meresmaa
KIRJA on arvostelukappale. Kiitos kustantajalle.
MUUALLA: Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen keskellä, Oksan hyllyltä
Helmet-haasteessa tämä sopii vaikka kohtiin 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue, 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, ja 47. Kirjassa on alle 100 sivua.
Kiitos esittelystä Paula!
VastaaPoistaPedon läähätykset kuulostaa aika karmivilta.
Kiitos, Mai! Pedon läähätykset oli kirjassa ehkä pelottavinta, vaikka monessa tarinassa tasapainoiltiin tavallisen ja kumman rajamailla. Hauska pieni kirja.
Poista