sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Äänikirjamatkailua Burmaan ja Pariisiin

Olen tänä keväänä kuunnellut äänikirjoina pari romaania, joista kumpikin on saksalaisen kirjailijan kirjoittama. Se hieman hämmästyttää, sillä toisessa tapahtumat sijoittuvat Burmaan (nykyään Myanmar) sekä Yhdysvaltoihin ja toisessa taas Pariisiin ja muualle Ranskaan. Kumpikin on viihteellinen, mutta ei räväkällä chick lit -tyylillä, vaan mietiskelevällä ja psykologisella otteella.


Jan-Philipp Sendkerin kirjassa Sydämenlyönneissä ikuisuus burmalainen ja amerikkalainen kulttuuri kohtaavat. Julia on burmalaissyntyisen isän ja amerikkalaisen äidin tytär New Yorkissa. Hänen isänsä Tin Win on menestyvä lakimes, joka yhtenä päivänä työmatkalle lähdettyään ei saavu sovittuun tapaamiseen eikä sen jälkeen kotiinsa, vaan katoaa mystisesti vaimonsa ja aikuisten lastensa elämästä sanaakaan sanomatta. Julia on juuri isän katoamista edeltävänä päivänä valmistunut oikeustieteen opinnoista ja saanut hyvän työpaikan. Perhe selvittää, että isä lensi Aasiaan, mutta Bangkokissa hänen jälkensä häviävät.

Muutama vuosi myöhemmin Julia löytää vanhan, isänsä kirjoittaman rakkauskirjeen, jota hän ei ollut koskaan lähettänyt burmalaisnaiselle, Mimille. Isä ei liioin ollut koskaan kertonut perheelleen elämänsä ensimmäisistä kahdestakymmenestä vuodesta. Isä on ollut kadoksissa jo neljä vuotta, mutta nyt Julia päättää lähteä etsimään häntä siitä burmalaisesta kylästä, joka mainitaan kirjeessä ja jossa tuo tuntematon burmalainen nainen asui ainakin kirjeen kirjoitusaikaan.

Matkalla Julia kuulee uskomattomia tarinoita isänsä lapsuudesta ja nuoruudesta sekä niistä olosuhteista, jotka veivät isän Yhdysvaltoihin vuosikymmeniksi. Sydämenlyönneissä ikuisuus on tarina elämää suuremmasta rakkaudesta, ja se sisältää itämaista viisautta elämän tärkeistä asioista. Matka muuttaa työkeskeisen Julian maailmankuvaa perusteellisesti.

Kirja on filosofinen ja lempeä nojatuolimatka Burmaan sekä tunteikas tarina rakkauden voimasta. Sopii kuunneltavaksi, kun kaukokaipuu iskee tai muuten vain haluaa hetkeksi pois arjesta. Hieman sain kuuntelemisen kanssa olla tarkkana, kun tarina seurasi toistaan, ja burmalaisten nimien kanssa oli vaarana hukata se, kenestä ja mistä ajankohdasta kukin tarina kertoo. Marcus Bäckmanin ääni sopi kyllä hyvin kirjan mietteliääseen tempoon.

ÄÄNIKIRJAN kuuntelin Storytel-palvelusta. Helmet-haasteessa sijoitan sen kohtaan 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella.

      Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus. Äänikirja.
      Kustantaja: Gummerus 2017 (suomenkielinen painettu kirja 2016)
      Alkuperäinen: The Art of Hearing Heartbeats, 2002
      Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi
      Lukija: Marcus Bäckman, 9 t 5 min.


Toinen kuuntelemani äänikirja on Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Sen päähenkilö on viisikymppinen Jean Perdu, joka omistaa Pariisissa Seinen varrelle pysäköidyn kirjakauppalaivan. Hän kutsuu alustaan kaunokirjallisuusapteekiksi, sillä hänellä itsellään on taito nähdä, millaisen kirjan kukin asiakas tarvitsee. Hän jopa kieltäytyy myymästä kirjaa, jonka hän tietää masentuneelle liian lannistavaksi.

Jean Perdu ymmärtää alakuloa ja surua, sillä hänen oma sydämensä särkyi, kun hänen suuri rakkautensa Manon jätti hänet kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Sen yli ei Jean ole koskaan päässyt, tyttöystävän nimeäkään hän ei suostu lausumaan, ja tämän käyttämän huoneen hän on lukinnut asunnossaan. Kaikki alkaa muuttua, kun samaan kerrostaloon muuttaa Catherine, jolla ei ole mitään. Jean antaa naiselle lipaston lukitusta huoneesta, ja Catherine löytää sen laatikosta kaksikymmentä vuotta vanhan kirjeen. Viimein Jean suostuu lukemaan sen, ja samalla selviää, ettei Manon hylännyt Jeania, vaan hänellä oli ihan muu syy lähtöönsä. Jos Jean vain olisi suostunut lukemaan kirjeen silloin, kun Manon sen jätti pöydälle. Nyt on jo kaksikymmentä vuotta liian myöhäistä.

Kirje aiheuttaa sellaisen tunnemyrskyn Jeanissa, että hän luopuu kirja-apteekistaan ja ottaa ja lähtee proomullaan etelään kohti Provencea,josta Manon oli tullut Pariisiin. Proomun jo irtautuessa laiturista mukaan hyppää nuori kirjailija Max Jordan, ja yhdessä miehet kokevat monta seikkailua ja tapaavat  kiehtovia ihmisiä. Hyvän mielen kirjojen tapaan kaikki päättyy lopussa hyvin. Max Jordan selättää kirjoitusjumin ja kohtaa kauniin ja kiinnostavan traktorinajajan. Jean Perdu taas uskaltaa kohdata ne tunteet, jotka Manon ja hänen lähtönsä aikanaan herättivät ja jotka hän antoi koteloitua sisälleen, niin rakkauden kuin raivonkin. Vasta sitten Jean on valmis uuteen rakkauteen.

Tarina soljui hyvin ja koin sen viihdyttävänä - ja vähän ärsyttävänä samaan aikaan. Ajatuksessa kirjakauppalaivasta ja sen kauppiasapteekkarista on jotain hellyttävää. Kukapa ei haluaisi täsmäkirjaa kuhunkin suruun ja ahdistukseen tai ilon hetkeen. Ja ihmistä, joka osaa lukea sisintä niin hyvin, että tietää tarkkaan, mikä kirja tarvitaan kussakin sieluntilassa. Toisaalta kirjailija pudottelee mietelauseiksi käyviä ajatelmia elämästä, ihmissuhteista ja kirjoista siihen malliin, että ensin sen ihastuttaa ja saa haluamaan äänivirran hidastumista. Sitten se alkaa kyllästyttää. En tiedä, miltä olisi tuntunut kirjan tekstin lukeminen omaan tahtiin, näihin mietelmiin pysähdellen.

Pieni kirjapuoti Pariisissa on sekin oivaa pakoa arjesta, jos ei kaihda tunnemyllerryksiä ja mutkallisia ihmissuhteita. Sen lukee yksi suosikkilukijoistani Erja Manto.

ÄÄNIKIRJA on aikaa sitten tehty oma ostos Elisa-kirjasta. Helmet-haasteessa sijoitan sen kohtaan 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli. Osallistun myös kirjalliseen Pariisi-Dakar -ralliin.

      Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa. Äänikirja.
      Kustantaja: Bazar 2018 (suomenkielinen painettu kirja 2016)
      Alkuperäinen: Das Lavendelzimmer, 2013
      Suomentaja: Veera Kaski ;  Lukija: Erja Manto, 11 t 48 min.

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut tuon Sendkerin kirjan, ja se oli tosiaan kiehtova kurkistus Burmaan. Sen jatko-osa on kuitenkin jäänyt jostain syystä lukematta. Ainakin sen vaaleanpunainen kansi näyttää jotenkin liian imelältä - sillä on kai osuutta asiaan...

    Pieni kirjapuoti Pariisissa kuulostaa ainakin teoriassa kiinnostavalta. Mutta lieneekö nimi hiukan hämäävä, jos tyyppi kerran myy puotinsa ja vaihtaa maisemaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni kirjapuoti Pariisissa oli ihan kiinnostava kuunneltava, viehättäväkin, vaikka sitten loppupuolella hieman kyllästyin.

      Suomalaisen kirjan nimi onkin erikoinen, sillä puolet kirjasta on jotain muuta, kuten sanot. Englanninkielinen kirja on saanut saman nimen (The Little Paris Bookshop), kun taas alkuperäinen saksankielinen romaani on Lavendelzimmer, Laventelihuone, joka oikeastaan sopii kirjalle hyvin, sillä siitä kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle.

      Poista
  2. Hienosti alettu, toivotan hyvää matkaa kohden päämäärää. Laitoin sinulle sähköpostia, toivottavasti ei ole päätynyt roskapostiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sain sähköpostisi ja lähetin jo vastausta. Olen tosiaan päässyt hyvin liikkeelle rallissa, tämä on jo kolmas Pariisiin sijoittuva kirja, mutta sen etelämpään en ole vielä päässyt! Piakkoin on vuorossa romaani Unohtamisen taito, joka sijoittuu Pariisiin ja Algeriaan, joten vähitellen suuntaan Afrikkaan päin.

      Poista
  3. Sydämenlyönneissä ikuisuus oli koskettava kirja. Tykkäsin siitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä Sydämenlyönneissä ikuisuus oli hieno ja koskettava tarina, joka sopi hyvin rentoon kuunteluun.

      Poista
  4. Oon lukenu molemmat ja pidin niistä. Varsinkin tuosta Sendkerin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sendkerin kirjassa oli kyllä omanlaisensa maailma ja tunnelma. Molemmat olivat rauhaisan viihdyttäviä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!