sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Arthur Conan Doyle: The Hound of the Baskervilles (Klassikkohaaste 12)


A. (Arthur) Conan Doylen (1859-1930) Baskervillen koira on yksi salapoliisikirjojen klassikkoja, mutta jostain syystä en ole koskaan tullut lukeneeksi sitä, vaikka muuten dekkareita kulutankin. Conan Doylen kirjojen terävä yksityisetsivä Sherlock Holmes mainitaan aina silloin tällöin lajin teoksissa jonkinlaisena esikuvana ja opastajana. Vähitellen olen sysännyt ennakkoluuloni syrjään: tähän on tutustuttava, ihan jo yleissivistyksen vuoksi. Siksi kahdestoista Klassikkohaasteen kirjani on The Hound of the Baskervilles

Ihan lyhykäisesti juonesta - lisää löytyy helposti netistä: Devonshiren kreivikunnassa Etelä-Englannissa kerrotaan legendaa, jonka mukaan Baskervillen kartanon herrasväkeä vainoaa kirous valtavan mustan, nummilta tulevan, koiran hahmossa. Kun Baskervillen omistaja Sir Charles Baskerville kuolee pihamaallaan epäillyttävissä olosuhteissa, hänen ystävänsä, kylän lääkäri ottaa yhteyttä Sherlock Holmesiin, joka kiinnostuu tapauksesta. Kartanon ja aatelisarvon perijä, Sir Henry Baskerville, on tulossa Kanadasta ottamaan kartanon ja sen maat haltuunsa. Lääkäri haluaa suojella nuorta miestä edeltäjiensä kohtalolta. Sherlock Holmes taas haluaa ratkaista mysteerin, sillä hän ei voi uskoa, että kaiken takana voisi olla ikivanha legenda ja kansanihmisten uskomukset helvetistä tulevasta koirasta. Sir Henryn saavuttua Lontooseen, Sherlock Holmesin apuri Doctor Watson lähtee hänen kanssaan Baskervillen kartanoon  suojellakseen uutta isäntää sekä kerätäkseen tietoa Sir Charlesin tapauksesta ja välittääkseen ne Holmesille, joka on jäänyt Lontooseen.

Omia vaikutelmia:

  • Tämähän on tosi kiinnostava ja mukaansa tempaava! Ei puhettakaan, että kirjan voisi jättää käsistään ennen loppua.
  • Miksi minulla on ollut ennakkoluuloja tätä kohtaan? Jostain olen saanut käsityksen, että kirjassa on yliluonnollisia elementtejä, ja se ei ole nostattanut lukuhaluja. Tavallaan tässä onkin, ainakin ihmisten mielissä, sillä monet uskovat vanhan legendan nummilta ilmestyvän koiran olevan syypää Baskervillen väen ennenaikaisiin kuolemiin. Kirjan minäkertojalla, tohtori Watsonilla, on kuitenkin jalat tukevasti maan kamaralla, ja hän etsii kaiken takaa luonnollisia selityksiä ja ihmisen tekoja.
  • Tunnelma Baskervillen kartanossa on kuitenkin synkkä ja pahaenteinen. On syksy, sataa ja tuulee, nummen kainalossa on kylmä. Perin brittiläistä. Seudulla pelätään murhasta tuomittua vankikarkuria, jonka epäillään olevan lähistöllä. Tapahtuu murhayrityksiä.  Conan Doyle osaa totisesti rakentaa tunnelman haluamakseen. Jännite kasvaa vähitellen, juoni saa uusia kierteitä. Voin hyvin nähdä, miksi kirjaa pidetään genren klassikkona.
  • Sherlock Holmesin työskentelystä tulee mieleen Hercule Poirot'n harmaat aivosolut ja päättely sekä pienten yksityiskohtien merkityksen näkeminen. A. Conan Doyle lienee ollut yksi Agatha Christien esikuvista.
  • Conan Doylen muitakin Sherlock Holmes -kirjoja voisi lukea, vaikka itse Holmes onkin ärsyttävän turhamainen ja vaikka tohtori Watson ihailee häntä ärsyttävän sokeasti.

         A. Conan Doyle: A The Hound of the Baskervilles, 173 s. + Introduction
         Kustantaja: Ballantine Books (16th p. 1989; alkuperäinen 1901-1902)


KIRJAN hankin käytettyjen kirjojen nettikaupasta joskus koronakesänä.
Helmet-haaste: 1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa (Dr. Watson kirjaa tapahtumat myös päiväkirjaansa.)


Osallistun Klassikkohaasteeseen 12, jota isännöi Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogi. Olen aikaisemmin ollut mukana jokaisella haastekierroksella. Tämän kerran kooste ja linkit muiden osallistujien klassikkokirjoihin löytyvät täältä.

Aiemmat klassikkohaastekirjani:

    Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
    Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
    Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
    Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
    Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus

    Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri
    Klassikkohaaste 7: Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen
    Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin Hyvä maa
    Klassikkohaaste 9: Anne Brontën Agnes kotiopettajatar
    Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista
    Klassikkohaaste 11: John Galsworthyn Omenapuu

12 kommenttia:

  1. Klassikko on kyseessä. Minulle lukematon, vaikka elokuvaversiona olen joskus nähnyt. Jonkun varhaisen Sherlock Holmes-tarinakokoelman nuoruudessani taisin lukaista. Päähenkilö vaikutti varsin kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Holmes on minustakin kiinnostava, vaikkakaan en aina pitänyt häntä kovin miellyttävänä. Voisikin olla paikallaan lukea kirjailijan aikaisempia Holmes-tarinoita ja vertailla, millaiselta varhaisempi ja ehkä kokemattomampi? Holmes vaikuttavat.

      Poista
  2. Luin tämän pari vuotta sitten, ennakkoluulojen siivittämänä minäkin, ja yllätyin myös positiivisesti. Vaikken henkilöistä innostunutkaan niin tekstissä, miljöössä ja niiden kuvauksissa oli kyllä tunnelmaa (ainakin alkutekstissä, käännöksistä en tiedä, ja luulen että huono käännös hukkaisi kyllä kirjan ansiot...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljöö oli kyllä hieno. Nummikuvauksissa tuli mieleen Humiseva harju, vaikka sen lukemisesta onkin pitkä aika.

      Poista
  3. Tämä on ainoa lukemani Sherlock Holmes -kirja. Lukemisesta on kauan, mutta muistan, että en oikein pitänyt loppuratkaisusta, enkä ihastunut Holmesiinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppuratkaisu oli kyllä synkeä, alleviivasi sitä, että paha saa palkkansa.

      Poista
  4. Pidän enemmän lyhyistä jutuista mutta näitä pitkiä kertomuksia on myös mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita lyhyitä pitäisikin kokeilla. Luullakseni löytyy vaikka Project Gutenbergistä, kun ovat näin vanhoja!

      Poista
  5. Tuli onnittelemaan. Voitit Pariisi-Dacar rallissa jotakin aiheeseen sopivaa. Laitatko minulle sähköpostilla yhteystietosi, jotta voin postittaa voittosi, sitten kun olen keksinyt, mitä se voisi olla.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!