JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

JP Koskisen uusin romaani Kuinka sydän pysäytetään on monikerroksinen ja ajatteluttava kirja. Huomasin juuri, pari päivää lukemisen jälkeen, jälleen yhden näkökulman sydämen pysäyttämiseen, joka ei ollut tullut mieleen aikaisemmin. Hyvä kirja on sellainen, joka jää mielen päälle päiviksi asumaan, askarruttamaan, etsimään syitä ja tulkintoja, eikö?

Lisäksi Koskisen kieli on hyvää ja sujuvaa, tapahtumien kehittyminen koukutti lukemaan kirjan nopeasti, ja koko ajan taka-alalla kävi mietintä siitä, mikä kirjassa perustuu faktaan ja mikä on fiktiota. Pidin myös rakenteesta, jossa lukujen aika, paikka ja näkökulma vaihtelevat, milloin ollaan päähenkilön lapsuudessa - "Pietari 1913" - ja sitten taas aikuisuudessa - "Helsinki 1930", "Laatokan Karjala 1939". Rakenne pysyy koossa hyvin, luvut avaavat uusia näkökulmia tapahtumiin ja päähenkilön kehitykseen.

Kirjan koko nimi on Kuinka sydän pysäytetään : Romaani sodasta ja rakkaudesta. Sotaromaanin aineksia kirjassa on runsaasti, taistelukuvauksia ja yltiöpäistä rohkeutta. Keskiössä on talvisota ja sen sotilaat, mutta laidoilla myös monta muuta sotaa. Juho Kivilaakson isä, eversti Stendahl, oli sotilas Venäjän tsaarin armeijassa. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen hän jätti perheensä ja loikkasi bolshevikkien puolelle ja puna-armeijaan. Perhe Suomessa vangitaan ja viedään Tammisaaren vankileireille. Heidät armahtaa Mannerheim, jonka asetoveri isä oli ollut. 

"Makasin lattialla ja selasin kuvia. Isä oli vienyt mennessään historiansa. Äiti ei suostunut puhumaan mistään. Elämämme oli katkennut kahtia. Kaikki, mitä oli tapahtunut ennen vuotta 1917, oli pudonnut pimeyteen, sortunut pohjattomaan kuiluun ja hajonnut pirstaleiksi. Olimme pulpahtaneet pintaan keskelle tietämättömyyden valtamerta, kuin merenpohjasta irronnut, ajelehtiva saari. Vailla menneisyyttä oli vaikea kiinnittyä mihinkään." (s. 56)

Juho Stendahlista tulee Juho Kivilaakso, sotilaan pojasta reservin vänrikki, Mannerheimin luottomies ja neuvonantaja. Juhon ollessa lapsi isä kertoi antiikin spartalaisista ja harjoitti poikaansa äärettömän kivun , ponnistuksen, jopa julmuuden kestämiseen.

"Olin niin pieni, etten tiennyt sodasta mitään. Mutta ne tarinat saivat mielikuvitukseni liikkeelle, En ole koskaan innostunut mistään niin paljon kuin isäni tarinoista. kunnia, taistelu ylivoimaa vastaan, peräänantamattomuus. Ne ovat jossakin täällä, sisälläni. Minusta tuntuu, että yksi mies voi kääntää historian kulun pelkällä tahdonvoimallaan." (s. 117)

Ja historian kääntämistä Juho yrittää. Neuvottelemalla Suomelle sekä rauhaa että liittolaisia, matkustamalla niin Moskovaan kuin Berliiniinkin. Äiti ja sisko ovat muuttaneet maatilalle Hyrsylän mutkaan, talvisodan alettua he ovat vihollisen valtaamalla alueella. Isä taistelee puna-armeijassa.

Rakkaus jää kirjassa sodan varjoon, saa outoja muotoja, palvelee sodan tarkoituksia, tai ehkä rauhan. Rakkaus äitiin, jolle Juho lupaa estävänsä sodan tulon vaikka yksin. Rakkaus naiseen, jonka Juho pelastaa kahdesti. Entä sitten isä, joka on hylännyt perheensä pojan ollessa 8-vuotias. Juho Kivilaakso on valmis paljoon kääntääksen historian kulun.

Kirja on mieleenpainuva.

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään, 350 s.
Kustantaja: WSOY, 2015

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA: Amman lukuhetken Amman kirja yllytti kansalaistottelemattomuuteen, Kirsin kirjanurkassa lukukokemus oli vangitseva, Kulttuuri kukoistaa -blogissa tämä oli "hieno ja vaikuttava kirja, joka ei ole ennalta-arvattava eikä jätä rauhaan", Luettua elämää -blogin Elinalle kirja kertasi talvisotaan johtaneet tapahtumat, Turun Sanomien kriitikon mukaan "hienosti hallittu kielellinen ilmaisu yhdistyy jännitteiseen rakenteeseen, aikatasojen taidokkaaseen vaihteluun ja huikeaan sisältöön".

JP Koskisen blogi Savurenkaita