tiistai 28. toukokuuta 2013

Marianne Peltomaa: Ei valoa tunnelissa

Viipyiltyäni usean kirjan ajan historian aikakausilla oli aika nousta takaisin nykyaikaan. Marianne Peltomaan ensimmäinen dekkari Ei valoa tunnelissa heivautti lukijansa kerralla suoraan Helsingin keskustaan poliisien ja rikosten maailmaan.

Nuori tyttö löytyy murhattuna ja raiskattuna Mannerheimintien alitse menevän rautatien tunnelista, ja siitä alkaa poliisitutkinta, jossa ei pitkään aikaan päädytä minnekään. Johtolankaa etsitään niin pääkaupunkiseudulta kuin tytön kotiseudulta Purmosta Pohjanmaalta. Ehtii tulla toinenkin samanlainen kuolema, jolla ei näytä olevan mitään tekemistä ensimmäisen kanssa. Vai onko sittenkin? Sympaattiset helsinkiläiset poliisit Heimo Partanen ja Veera Gröhn omistautuvat työlleen ja kohtaavat asiakkaansa kumpikin omalla persoonallisella tavallaan. Yksityiselämällekin tulisi jättää osansa.

Yhteen kirjaan mahtuu paljon henkilöitä, joilla ei ole juuri lainkaan sosiaalista elämää, toisilla työn, toisilla taas menneisyyden kipujen takia. Minut tarina koukutti ja kirjaa oli vaikea jättää käsistään. Pidin myös siitä, että liikuttiin paljon Helsingin keskustassa, tutuilla kaduilla ja paikoilla. Kirjan tekstiä luki mielellään, ja käännös suomen kieleen oli sujuvaa.

Tarinoiden Helsinki -sivustolta löytyy kartta kirjan tapahtumapaikkoihin.


Haaste: Oi maamme Suomi  (Uudenmaan maakunta, Helsinki ja ympäristö).

Marianne Peltomaa: Ei valoa tunnelissa, 287 s.
Kustantaja: Schildts 2005
Alkuteos: Inget ljus i tunnel 2004, kääntäjä Tarja Teva

KIRJAN lainasin kotikaupungin kirjastosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!