Jan Blomstedt: Sibeliuksen pyörä

Kirjoilla on jokaisella oma reittinsä lukupinooni, sitten lukuhetkiin ja viimein blogin lukupäiväkirjaan. Uutuuksista luen kirjablogeista ja monen median mainoksista, vanhempia klassikkoja on tullut ainakin nimeltä tutuiksi matkan varrella, mutta niillä muilla on kaikilla oma tiensä. 

Tänä vuonna, kun Sibeliuksen syntymästä on kulunut 150 vuotta, kaikki säveltäjään liittyvä kiinnostaa, oli se sitten vaikka romaani, jonka nimi on Sibeliuksen pyörä. Kun lisäksi kirjailijan nimi on Jan Blomstedt ja kun juuri lukemastani Sibeliuksen elämäkerrasta kävi ilmi, että perheen yhden tyttären avionimi oli Blomstedt, mielenkiintoni on taatusti herätetty.

Sibeliuksen pyörä on sukuromaani, jossa pieni, mutta kirjan myötä varttuva poika tutkailee sukuaan ja sen omaperäisiä henkilöitä. Parhaiten suvun ihmiset ja heidän tarinansa avautuvat juttutuokioissa isovanhempien Lennartin ja Maryn luona, ja varsinkin isoisästä tulee pojalle tärkeä keskustelukumppani ja opas menneisyyteen. Näistä sirpaleista hahmottuu kuva pojan perheestä, vanhempien erosta, ajasta suurlähettiläsisän asemamaassa Intiassa, kun poika oli aivan pieni. Lennartille hyvin tärkeä ihminen on hänen vanhempi veljensä Väinö Blomstedt, joka valitsi oman tiensä arkkitehtejä ja rakentajia vilisevässä suvussa ja ryhtyi taiteilijaksi. Pariisin vuosina Väinö oli opissa Paul Gauguinilla, joka vaikutti häneen suuresti. Pojan kertomana Väinö Blomstedtista tuli jotenkin boheemi ja erikoinen kuva. Wikipedia kertoo, että hän oli varsin tunnettu suomalainen taidemaalari ja taideopettaja.

Sibeliuksen pyörä taas myydään romaanin alkupuolella ja siihen viitataan useaan otteeseen. Tarina kertoo, että Serkku myi Sibeliuksen pyörän huutokaupalla Helsingissä Esplanadin lavan edessä samaan aikaan, kun Sibeliuksen vävy Jussi Jalas (aikaisemmin Blomstedt) johti orkesteria, joka soitti Sibeliuksen Tuonelan joutsenta. Pyörän alkuperästä on muitakin variaatioita ja tulkintoja. Sibeliuksen nimi kuitenkin vilahtelee kirjassa. Isoisä-Lennartin kaksi sukulaismiestä, veljekset, oli naimisissa säveltäjän tytärten kanssa.

Kirja etenee episodimaisesti, taustalla isoisän tarinoissa on viime vuosisadan alkupuolen Helsinki. Monet sen ajan kulttuurihenkilöt ja -suvut vilahtavat sivuilla. Kirjailija Jan Blomstedt on esseisti ja tietokirjailija. Kirjan takakannen mukaan sukutarina yhdistää totta ja fiktiota. Se on miellyttävää ja hieman erikoista luettavaa, joka ei kaihda syvällisiäkään ajatuskuvioita. Mitään kovin syvälle menevää muistijälkeä se ei kuitenkaan mieleeni jättänyt.   

     Jan Blomstedt: Sibeliuksen pyörä, 143 s.
     Kustantaja: Loki-Kirjat 2005
     Kansi: Niko Manikas

KIRJAN lainasin naapurikaupungin kirjastosta. MUUALLA siitä ovat kirjoittaneet Helsingin Sanomissa Jarmo Papinniemi, jolle kirjasta tulivat mieleen mm. Tove Janssonin muistelukset vanhemmistaan. kiiltomato taas vertaa teosta V. S. Naipaulin ja J. M Coetzeen kerrontaan.