"Minä olisin laihtunut enemmänkin, jos ei äiti aina lihottaisi minua. Puuroa ja voileipää ja perunoita ja taas puuroa ja voileipää ja perunoita, ja jos hän ei laittaisi niin hyvää ruokaa että sitä on pakko syödä. Minä en saa miestä koko ikänänäni, jos aina vain paisun ja paisun." (s. 12)Tiinan perheen ruokavalio on 50- ja 60-lukujen ajankuvaa jos mikä ja tuttua silloisissa suomalaisissa perheissä. Muutakin ajalle tyypillistä on: Pihan lapset on kutsuttu Ninan kotiin, ja useimmille on juhlaa väritelevision katseleminen. Tiinakin oli aikaisemmin ollut vain kaksi kertaa sellaisessa kylässä, jossa oli ollut sellainen. Kotona ei ollut edes mustavalkoista TV:tä.
Tiinastako näyttelijä on Anni Polvan 12. Tiina-kirja. Siinä Tiina pääsee näyttelemään koulussa rouva Kiljusta, vaikka tämä onkin "pitkä ja laiha kuin kaivonvintti" ja Tiina luokkansa pienin veljen mukaan - ja kolmanneksi pienin Tiinan mukaan. Mutta Tiina saa osan, koska hänellä on luokan kovin ääni.
Näytelmä esitetään koulussa vanhempien juhlassa, jossa Tiina näytelmän lisäksi esittää tervehdyspuheen. Sen harjoitteleminen on tuskaista siihen asti, kun isä ehdottaa, että Tiina puhuisi yksinomaan hänelle.
"Kun Tiina lopetti ja niiasi syvään, puhkesi sellainen taputusten myrsky että pöytäliinojen reunat heiluivat. Äidit pyyhkivät silmiään ja opettajat loistivat tyytyväisyydestä." (s. 145)Tiina haluaa isona näyttelijäksi, mikä on kauhistus äidille, mutta Tiina arvelee jaksavansa odottaa aikuisuuteen, jolloin vanhempien lupaa ei enää tarvita. Tiinan mielen saa kuitenkin muuttumaan Juha, joka ei voi sietää ajatusta, että näyttelijä-Tiinaa katsoisivat näyttämöllä muut pojat ja että tätä pusuteltaisiin esityksissä. Juha uhkaa heidän väliensä katkeavan, jos Tiina menee teatterikouluun. Minusta tuntui aika kummalta, että Tiina oli niin valmis hylkäämään haaveensa ja tekemään, mitä Juha halusi, kun hän muuten osasi ja uskalsi vaikka mitä, eri toten, kun teatterikouluun pyrkimiseen olisi vielä vuosikausia. Mutta Tiinan iässä ystävien ja kavereiden merkitys on suuri, ja Juha on Tiinan paras kaveri.
KIRJAN lainasin kirjaston varastosta. MUUALLA siitä kirjoitti tammikuussa Anni Polvan syntymän 100-vuotispäivänä Kirsin Book Club.
Anni Polva: Tiinastako näyttelijä, 155 s.
Kustantaja: Karisto 1989, 10. painos (1. painos 1967)
Kansikuva: Maija Karma
Tässä vielä Tiina-kirjojen ensimmäinen tusina:
1. Tiina, 1956
2. Tiina aloittaa oppikoulun, 1957
3. Tiina kesälaitumilla, 1958
4. Tiina toimii, 1959
5. Tiina ei pelkää, 1960
6. Tiinalla on hyvä sydän, 1961
7. Tiina epäilee Juhaa, 1962
8. Tiina seikkailee, 1963
9. Tiina on aina Tiina, 1964
10. Tiinan uusi ystävä, 1965
11. Tiina saa ehdot, 1966
12. Tiinastako näyttelijä, 1967
Hyvä bloggaus.
VastaaPoistaTiinan äiti syöttää varsin paljon hiilihydraatteja Tiinalle!
Kiitos. Hiilihydraattipitoista on. Aika usein Tiinoissa mainitaan, ettei ole rahaa johonkin parempaan ruokaan tai herkkuihin - jotkut niistä ovat mielestäni tavallista arkiruokaa nykyään.
PoistaVoi että sinä kirjoitat näistä niin ihanasti, tuli taas sellainen Tiina-olo :)
VastaaPoistaKiitos. Ja mukavaa, että tulee Tiina-olo. Kirjoja on toinen mokoma lisää, mutta jokaiseen Anni Polva on kirjoittanut jotain aivan uutta juonikuviota. Monet näistä luen ensimmäistä kertaa.
PoistaOli ihana huomata tämä kirja blogissasi. Sain tämän kirjan nimittäin lapsena lahjaksi ja se oli mielenkiintoinen.
VastaaPoistaTiinat ovat mielenkiintoisia, näin aikuisena mielenkiinto on eri asioissa kuin lapsena. Olen kesäisin lukenut Tiinoja järjestyksessään alusta asti.
PoistaTiinat ovat hauskoja kirjoja minulle hyvinkin muistorikkaita.
VastaaPoistaTiinat ovat tosiaan hauskoja. Niitä lukiessa tulee myös monia muistoja mieleen, vaikken lukenut niitä läheskään kaikkia lapsena.
VastaaPoista