Enni Mustonen: Paimentyttö

Paimentyttö alkaa Enni Mustosen Syrjästäkatsojan  tarinoita -sarjan, jossa tutuiksi tulevat Suomen ehkä kuuluisimmat kulttuurihenkilöt ja heidän kotielämänsä.

Kirjan alussa Ida on paimentyttö Östersundomin kartanossa, jossa hänen äitinsä työskentelee lypsäjänä. Isä ja isovanhemmat ovat kuolleet, eikä Ida ole vielä täyttänyt edes kolmeatoista, kun hän löytää äitinsä kuolleena sängystä. Eletään vuotta 1893, ja Ida on orpo ja yksin maailmassa.

Idan käy olosuhteisiin nähden hyvin. Kuolleen äidin tilalle kartanoon tarvitaan uusi lypsäjä, ja Idalla on ystävä, joka onnistuu vakuuttamaan kartanon pehtorin Idan taitavuudesta. Tämä saa navettapiian paikan ja lienee ollut aikansa huutolainen, joka teki työtä ruokansa, yksinkertaisen vaatepartensa ja nukkumapaikkansa edestä, ilman muuta palkkaa. Kartanon karjakkoneiti mieltyy pieneen, oppivaiseen lypsäjään ja ottaa hänet apulaisekseen ja suojatikseen. Eniten Ida nauttii siitä, että saa kirjoja luettavakseen. Kun asemamies-isä oli kuollut, Idan koulunkäynti oli loppunut pariin luokkaan ja hän oli saanut haudata haaveet tyttökouluun menosta. Toinen mukava asia on kartanon vilkkuvasilmäinen kuskipoika Elias, joka on pari vuotta Idaa vanhempi.

Kartanosta Ida siirtyy pikkupiiaksi Björkuddeniin, valtioneuvos ja runoilija Zachris Topeliuksen talouteen. Ida oppii paljon uutta taloudenpidosta emäntäpiian komennossa ja seuraa herrasväen elämää. Joulunvietossa riittää ihmettelemistä niin herkuissa kuin koristeluissa, ja saapa Ida elämänsä ensimmäisen joululahjankin. Talon isäntä vanhenee ja haurastuu, mutta lähtee vielä valtion ja opiskelijoiden tilaisuuksiin.

Kaiken taustalla on suomalaisen säätyläiskodin elämä ja sen isäntäväen kulttuuriharrastukset ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Varsinkin Topeliuksen Toini-tytär on suomenmielinen, vaikka onkin syntynyt ruotsinkieliseen kotiin. Ida saa suureksi riemukseen luettavaksi Välskärin kertomuksia. Kuluu vuosia. Topeliuksen kuoltua Ida tarvitsee uuden piikomispaikan. Asiat järjestyvät parhain päin, sillä säveltäjä Sibeliuksen vaimo etsii lastenhoitajaa Helsinkiin. Kaupunkiin vuokra-ajuriksi on kartanon Eliaskin mennyt, eikä Idalla ole mitään sitä vastaan, että hän seuraa perässä.

Enni Mustosen historialliset romaanit ovat sopivia arjesta irrottajia, joiden seurassa viihdyn hyvin. Erityisesti minua viehättää niissä todentuntuinen ajankuvaus ja jouheva, konstailematon kerronta. Ja yleensä huomaan oppivani siinä sivussa jotain uutta Suomen historiasta, niin fiktiota kuin kirjat ovatkin. Paimentytön jälkeen on jo ilmestynyt kaksi seuraavaa osaa Syrjästäkatsojan tarinoita, Lapsenpiika ja Emännöitsijä. Epäilemättä tulen nekin lukemaan. (Edit: Linkit lisätty jälkeenpäin.)

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA mm. blogeissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Kirjasähkökäyrä, Kirjoihin kadonnut, Kirjojen kamari, Luettua, Lukutoukan kulttuuriblogi

HAASTE: Maalaismaisemia-lukuhaaste, jossa alan kolkutella kartanon ovea. Nähtävästi luen sopivan runsaasti maalaiselämästä, sillä haasteeseen lähdin päästäkseni mäkitupalaiseksi, ehkä jopa torppariksi, vaan nyt on ensimmäinen kiinnitys jo kartanonherraksi.

     Enni Mustonen: Paimentyttö : Syrjästäkatsojan tarinoita I, 363 s.
     Kustantaja: Otava 2013
     Kannen suunnittelu: Timo Numminen