lauantai 5. joulukuuta 2015

Juuli Niemi: Tuhat tytärtä

Kynnys kirjoittaa runoteoksesta tuntuu melkein liian korkealta, mutta uskaltaudun kumminkin. Juuli Niemen Tuhat tytärtä on herkullinen ja ansaitsee tulla vedetyksi blogiin ujostelun kynnyksen yli.




Kirjan kansi minut ensin pysäytti, kun se vilkutti kirjastossa uutuushyllyltä. Sen jälkeen runotekstit saivat minut tunnustelemaan, kuulostelemaan, muistelemaan. Ja päätä nyökäten hymyilemään.

Muodoltaan Juuli Niemen runot ovat proosan ja runon väliltä. Osa on kirjoitettu runomuotoon, osa taas muutaman sivun mittaiseksi proosaksi. Runot on jaettu kuuteen jaksoon aihepiirin mukaan. Teksteistä syntyy tarinoita sisaruudesta, perheestä ja suvusta, rakastumisesta sekä tunteista ja vallasta lähisuhteissa. Erityisesti sisarussuhteista kertovat runotarinat tulevat lähelle. Niistä tulee kirjan nimikin. Joka tytöllä on yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän sisarta, kun perheessä on tuhat tytärtä. Ja lisäksi yksi veli.

     "Pienin sisko rakastaa aina eniten
     kaikkea sitä, minkä jokainen kasvaessaan kadottaa.

     Halkovajan takana olevaa porttia
     kuolleen ukin ajatuksiin,
     kutittavia samettihousuja
     joita piti pitää, koska jollain oli ollut lapsena
     vain yhdet kengät tai katkennut suksi
     tai äiti joka ei halunnut yhtäkään lasta." (Talo, katkelma)

"Jos on melkein tuhat siskoa, huomaat äkkiä olevasi tuhatkertainen
täti. Voit arvata melkein tuhat sukupuolta väärin ja tuhlata
tuhansia liian pieniin potkupukuihin. Pitääkö se sanoa tuhat
kertaa? Älä osta tuliaisvaatteita Italiasta, meidän suvun vauvat
ovat sekä pitkiä että lihavia." (Lempitäti, katkelma)

Runot herättivät monia ajatuksia niin omista kuin ystävienkin lähisuhteista. Mieleen nousi muistoja, tunteita. Tällaistako se oli? Kielen leikki viehätti niin runoteksteissä kuin jaksojen alaotsikoissa. Pureskeltavaa jäi toiseenkin kertaan.

     "Pikkusiskoilla niin usein pikkuvatsa kipeä.
     Kipuun ei löydy lääkettä
     koska ihmisen keskelle on aina liian pitkä matka."  (Kasvaimia, katkelma)

     "Kun jotain sattuu, on hyvä tarttua siskon tai veljen käteen.
     Miksi se niin sattuu, kun sisko tai veli tarttuu käteen?" (III jakson alku)



KIRJAN lainasin naapurikaupungin kirjastosta.

MUUALLA se on luettu ainakin blogeissa Lukukausi kirjallisia elämyksiä, Täysien sivujen nautinto, Yhtä sun toista

     Juuli Niemi: Tuhat tytärtä, 93 s.
     Kustantaja: Otava 2015
     Kansi: Päivi Puustinen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!