Nyt on koossa tiu Tiinoja, sillä luin juuri 20. Tiina-kirjan, nimeltään Tiina ottaa vastuun. Tiu käy sen yhteydessä mittayksiköksi, sillä lasketaan kananmunia, ja niitä Tiinakin kirjassa laskee ja kerää jopa hameen helman täyteen. Mitä sitten tapahtuu, kun munien kantaja unohtaa saaliinsa ja innostuksissaan heiluttaa käsiään ilmassa, pitää lukea kirjan sivuilta.
Anni Polva on käsitellyt tässä kirjassa tavallista vakavampia asioita, sairautta ja kuolemaa. Mummo kirjoittaa Tiinan vanhemmille ja pyytää tyttöä avuksseen. Mummolla on pahoja sydänvaivoja, mutta hän ei halua mennä sairaalaan, ja lääkäri on määrännyt hänet lepäämään. Tilanne on vakava ja synkistää kaikkien Tiinan perheenjäsenten mielen. Tiina lähtee tietysti heti maalle mummon luo, ja saa matkaseuraksi Veljen ja tämän juuri kihlatun tyttöystävän, jonka mummo on pyytänyt tavata.
Maalle Tiinan ja mummon avuksi tulee Juha, ja kommelluksilta ei voida välttyä. Kommellusten lisäksi ystävykset joutuvat ehkä elämänsä koettelevimpaan tilanteeseen, kun mummon terveydentila kääntyy todella huonoon suuntaan. Tiinan äitikin joutuu äkillisesti sairaalaan, joten tytön on lyhyessä ajassa kasvettava ja otettava vastuuta.
Kuolema on esillä paljon Tiinan keskusteluissa niin vanhempien kuin mummonkin kanssa. Sen vastapainona kirjassa on tavallista enemmän huolenpitoa ja hellyyttä. Parikin kertaa Juha kietoo käsivartensa Tiinan ympärille lohdutukseksi. En muista, että aikaisemmissa kirjoissa olisi niin tapahtunut. Puhumattakaan, että Juhan suusta olisi päässyt tällaista lausetta:
Tätä ennen tiinoja julkaistiin yksi vuodessa, joka vuosi. Tämän ja edellisen kirjan, Tiinakin ratsastaa, välissä aikaa on kuitenkin kulunut kaksi vuotta.
Olen lukenut tiinoja muutaman kesäkauden ja pitänyt aina taukoa keskellä talvea. Nyt jatkan läpi talven tavoitteena saada sarja luetuksi ensi syksyyn mennessä. Otsikoin edelleen kirjoitukset Kuukauden Tiinoiksi, vaikka ne ilmestyvät vaihtelevin välein.
KIRJAN lainasin naapurikaupungin kirjastosta.
Anni Polva: Tiina ottaa vastuun, 171 s.
Kustantaja: Karisto 1976, 4. painos (1. painos 1976)
Maalle Tiinan ja mummon avuksi tulee Juha, ja kommelluksilta ei voida välttyä. Kommellusten lisäksi ystävykset joutuvat ehkä elämänsä koettelevimpaan tilanteeseen, kun mummon terveydentila kääntyy todella huonoon suuntaan. Tiinan äitikin joutuu äkillisesti sairaalaan, joten tytön on lyhyessä ajassa kasvettava ja otettava vastuuta.
Kuolema on esillä paljon Tiinan keskusteluissa niin vanhempien kuin mummonkin kanssa. Sen vastapainona kirjassa on tavallista enemmän huolenpitoa ja hellyyttä. Parikin kertaa Juha kietoo käsivartensa Tiinan ympärille lohdutukseksi. En muista, että aikaisemmissa kirjoissa olisi niin tapahtunut. Puhumattakaan, että Juhan suusta olisi päässyt tällaista lausetta:
"... Sellaisia kasvatusperiaatteita mekin alamme noudattaa Tiinan kanssa, sitten kun me kasvamme vanhoiksi ja saamme lapsia."
Hän ei huomannut, mitä hänen huuliltaan lipsahti, eikä naisväki huomauttanut siitä hänelle. Mummo vilkutti vain Tiinalle kiusoitellen silmää.Tiina ottaa vastuun -kirjassa Tiinan ja muitten talon lasten ikä päivittyy. Sarjan toisessa kirjassa Tiina aloitti oppikoulun, ja sen mukaan Tiina täytti sinä vuonna yksitoista vuotta. Sen jälkeen Tiina on ollut ihmeen iätön, toisella kymmenennellä, mutta sen tarkemmin on ollut vaikea sanoa. Nyt asia selviää. Tänä kesänä Juha, Kalle ja Leila ovat rippikouluiässä, mutta Tiina ja Elvi ovat vuotta nuorempia ja pääsevät rippikouluun vasta ensi vuonna. Ikään nähden jotkut Tiinan kommelluksista tuntuvat melko lapsellisilta, mutta kyllä hän kovasti kasvaakin, kun joutuu kohtaamaan vakavaa sairautta lähipiirissään ja miettimään elämän rajallisuutta.
Tätä ennen tiinoja julkaistiin yksi vuodessa, joka vuosi. Tämän ja edellisen kirjan, Tiinakin ratsastaa, välissä aikaa on kuitenkin kulunut kaksi vuotta.
Olen lukenut tiinoja muutaman kesäkauden ja pitänyt aina taukoa keskellä talvea. Nyt jatkan läpi talven tavoitteena saada sarja luetuksi ensi syksyyn mennessä. Otsikoin edelleen kirjoitukset Kuukauden Tiinoiksi, vaikka ne ilmestyvät vaihtelevin välein.
KIRJAN lainasin naapurikaupungin kirjastosta.
Anni Polva: Tiina ottaa vastuun, 171 s.
Kustantaja: Karisto 1976, 4. painos (1. painos 1976)
Sinullahan on vauhti päällä. Kiva kun luet Tiinoja :)
VastaaPoistaProjekti on kestänyt sen verran kauan, että päätin vähän vauhdittaa sitä. Kaikkeen sitä ryhtyy... Näitä loppupään kirjoja en kyllä ole lukenutkaan aiemmin.
PoistaHienosti postattu. En muistakaan, että kirjoissa mainittaisiin ripppikoulua, kun Polva itse on jossain haastattelussa maininnut, että hän ei halunnut Tiinan kasvavan juuri tuon rippikouluasian tai siitä seuraavien mietteiden vuoksi. Kyllä minunkin täytyisi jossain välissä näitä Tiinoja lukea vaikka ihan nuoruuttani muistellakseni.
VastaaPoistaEnpä tiennytkään tuollaisesta Polvan haastattelusta. Tässäkin käsiteltiin vain rippikouluun menoa, kuka menisi kenenkin kanssa mille leirille, ja mitä Juha tekisi, kun Tiina ei vielä pääsisi rippikouluun. - Muuta hieman hengellistä tässä sen sijaan oli, mummon puheissa kuolemasta ja mitä sen jälkeen. Tiina taisi rukoillakin hädän hetkellä.
PoistaHei Paula, olipa todella kiinnostavaa lukea huomioitasi tästä Tiina-kirjasta! Minäkin jäin ihmettelemään tuota rippikouluasiaa, koska Polva on itse kertonut, ettei halunnut kirjoittaa Tiinan ripille pääsystä, jotta ei suuttuttaisi esimerkiksi muista uskonnoista tulevia. Olisiko mahdollista, kun tämä kirja on ilmestynyt v. 1976, että hän sai silloin jonkinlaista krittistä palautetta tästä rippikouluasiasta, joka on vaikuttanut?
VastaaPoistaKiintoisa tuo ajatuksesi, että Polva olisi saanut palautetta rippikouluasiasta. Paljon mahdollista. Tuohon aikaan rippikoulun kävi luullakseni jotain yli 90 %, joten se kuului nuorten kokemusmaailmaan. Tämä kirja oli ihan tuosta rippikouluun menosta puhumisesta riippumatta henkisempi / hengellisempi kuin aiemmat tiinat.
Poista